Politiikkaan on 2010-luvulla tullut eriskummallinen ilmiö. Sen nimi on arvovaalit. Kevään 2011 eduskuntavaalit olivat vielä aika maltillisesti arvolatautuneet, mutta vuoden 2012 presidentinvaalit määriteltiin mediassa arvovaaleiksi. Vaalikamppailu käytiin salonkikelpoisen liberaalihomon ja vastoinkäymisistä selvinneen oikeistoheteron välillä.

Ikään kuin politiikassa ei aina olisi kyse arvoista ja asioista. Tässä yhteydessä arvo viittaa lähinnä siihen, että ihmisten keskittymiskyky herpaantuu aina, kun puhutaan asioista. Kaljan juomisen merkitys vaalikysymyksenä rinnastetaan SOTE-näkemyksiin tai Suomen valtionvelkakierteen katkaisemiseen.

Arvopolitiikka ilman asiaa on nimellisesti poliittinen, mutta sisältä ontto tapahtuma. Pentti Saarikoski haki aikoinaan eduskuntaan SKDL:n listoilla. Voimakkaan vasemmistolainen runoilija oli puhtaasti arvoasialla liikkeellä. Urbaanin legendan mukaan Saarikoski oli kampanjatilaisuuksissa tarjonnut ilmaista viinaa, repinyt seteleitä ja viskonut niitä tanssahdellen ilmaan. Spektaakkeli tuotti hajaääniä, mutta ei politiikkaa. Neljä vuotta sitten eduskuntaan valittu Teuvo Hakkarainen on pysytellyt tiukasti retoriikassa: tarjolla on ollut rasistisia arvolausumia, asialausumia ei yhden yhtä.

 

Vuoden 2015 arvoehdokas on Hansi Harjunharja. Ylen vaalikonevideossa taiteilijaksi (sic) itseään kutsunut piraattipuolueen kansanedustajaehdokas piti hiljaisen hetken pilvenpolttamisen yliannostukseen kuolleen gerbiilinsä muistolle, vältellen samalla parhaansa mukaan haastattelijan kysymyksiä. Tempauksellaan Harjunharja väitti haluavansa saada osan suurten puolueiden viemästä mediahuomiosta.

Klikkauksia tämä piraatti ehkä keräsi, mutta tosiasiassa Harjunharja tulee olemaan vain heikko sivuvirtaus politiikan mainingeissa. Harjunharjan ja Hakkaraisen kaltaiset huuhelot muistuttavat, ettei äänestäminen ole valinnan tekemistä kahden suklaapatukan välillä. Se on vahva, eettinen teko, johon pitää suhtautua edes jonkinasteisella vakavuudella.

Kun/jos me äänestämme, kuinka paljon me olemme valmiita tekemään töitä sen eteen? Tämä ei tarkoita pelkästään sen selvittämistä, mikä on ehdokkaan näkemys turvallisuuspolitiikasta tai transsukupuolisten pakkosteriloinnista. Myös meillä äänestäjillä on velvollisuus ottaa selvää, mitä sanat ja asiat tarkoittavat. Vaikka sopivan ehdokkaan etsiminen on työn ja tuskan takana, Gerbiilimiehen kyytiin lähteminen on väärä valinta. Harjunharjan käytös vaalivideolla oli täysin asiatonta, ja sitä olisi hänen politiikkansakin. Jos on vaivautunut äänestämään, niin kyllä sitä ansaitsisi parempaa.

Paavo Kässi