JYT tekee uuden aluevaltauksen ja kokeilee naamioteatteria. Esitys on viimeinen ennen Ilokiven peruskorjausta.
Tässä näytelmässä ei sanota sanaakaan. Mutta silti se ei ole sanatonta teatteria.
Näin kuvailevat Jyväskylän ylioppilasteatterin kevään esityksen, Merkkimiehen, ohjaajat ja käsikirjoittajat Suvi Salomaa ja Antti Viitamäki uutta teostaan. JYT tekee 5. päivä maaliskuuta omanlaistaan historiaa, kun Merkkimies saa ensi-iltansa. Esitys on ensimmäinen kokoillan naamioteatterinäytelmä Jyväskylässä. Mukana on myös videoita ja varjoteatteria.
Naamioteatteri on nimensä mukaisesti teatteria, jossa näytellään maskit päässä. Ja ollaan hiljaa. Sanoja ei ääneen sanota, mutta Salomaa ei silti kutsuisi naamioteatteria sanattomaksi teatteriksi.
”Asiat kerrotaan vain muulla tavalla kuin sanoilla, esimerkiksi fyysisyydellä. Tällä tavalla myöskään katsojan äidinkielellä ei ole väliä”, hän selittää.
Joskus naamioteatterissa saattaa olla kylttejä tai rekvisiitassa muita tekstejä, mutta Merkkimiehessä ei ole niitäkään.
Salomaa tutustui naamioteatteriin Vamos-teatterin kautta opiskellessaan Englannissa näyttelijäksi. Siellä hän oppi myös valmistamaan maskeja, ja siksi osa Merkkimiehessäkin nähtävistä naamioista on ohjaajan käsialaa.
Englannissa naamioteatteri on huomattavasti tunnetumpaa kuin Suomessa.
”Tänne se on vasta rantautumassa, niin kuin muunkinlainen fyysinen teatteri”, Salomaa toteaa.
Merkkimies on ollut Salomaan ja Viitamäen vuoden mittainen projekti: yhteistyön suunnittelu alkoi tammikuussa 2014. Salomaa oli tehnyt Jyväskylässä aikaisemmin lyhyitä naamioteatteriesityksiä, ja Viitamäki oli innostunut niistä.
”Ihmettelin, että miten tunnelman voi saada aikaan sillä tavalla, ilman sanoja. Yhden ilmeen naamiot unohtaa ja alkaa suhtautua hahmoihin ihmisinä, ihan kuin niillä ei naamioita olisikaan. Esityksen jälkeen ei oikein ymmärrä, miten se tapahtui.”, Viitamäki sanoo.
JYT valikoitui teatteriksi, sillä teatteri on Viitamäen mukaan tunnettu kokeilunhalustaan. Viimeksi Viitamäki on ohjannut JYT:lle vuonna 2008. Näyttelijänä hän oli mukana vuonna 2010 Tyynymiehessä.
Merkkimiehen tarina on ajankohtainen. Se kertoo siitä, miten hankalaa on, kun ihmisen pitää aina olla yksilö, mutta kuitenkin sopeutua yhteiskuntaan, olla ja elää niin kuin kaikki muutkin. Siinä on ristiriita: ole yksilö, unelmoi, mutta ole silti osa massaa äläkä haikaile liikoja. Useimmat meistä haluavat tuntea itsensä hyväksytyiksi, ja päätyvät sitten etsimään sitä omaa juttuaan koko loppuelämänsä.
Esityksessä seurataan Matin tarinaa melkein syntymästä kuolemaan.
”Matilla on passi, ikään kuin pitsapassi, johon hän saa kaikista tärkeistä virstanpylväistä merkin. Mutta kun elää tietynlaista muotinmukaista elämää, jossain vaiheessa alkaa miettimään, että entäs minä. Mitä mitä haluan”, Viitamäki valottaa Merkkimiehen tarinaa.
Intensiivisen tarinan lisäksi musiikki näyttelee Merkkimiehessä suurta roolia. Kaksi tuntia kestävä näytelmä on läpisävelletty, eikä missään kohtaa esitystä pitäisi olla hiljaista hetkeä.
Musiikki on kokonaisuudessaan Viitamäen käsialaa.
”Suurin osa on tehty tietokoneella, mutta yritän saada mukaan myös muutaman aidon soittimen”, Viitamäki suunnittelee.
Musiikki on tärkeää myös näyttelijöille. Kun sanoja ei ole, näyttelijät seuraavat musiikin iskuja tietääkseen, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Seurattavaa riittääkin, sillä Merkkimiehessä on noin 30 roolia ja tasan 10 näyttelijää. Jokainen naamiokin vaihtuu aina roolin ja tunteen mukaan.
”Siinä käy koko ajan sellaista ajatuskulkua, sisäistä dialogia samalla tavalla kuin normaalissakin teatterissa tekee äänellä. Fysiikka pitää huomioida ihan eri tavalla, jokaisen liikkeen täytyy olla tarkoituksenmukainen”, kertoo neljää eri roolia Merkkimiehessä esittävä Sanni Hirvonen.
Merkkimiehen kymmenestä näyttelijästä vain yhdellä on aikaisempaa kokemusta naamioteatterista. Hirvonen ja muun muassa Matin äitiä näyttelevä Siiri Lehtonen ovat pitäneet uutta aluevaltausta mielenkiintoisena.
”Kyllähän maski puristaa ja on epämiellyttävä. Ilmaa pitää heti ottaa kun pääsee maskista ulos. Mutta silti se on jännittävää, sitä ikään kuin unohtaa, että maski edes on päässä. Naamion takana tekee ilmeitäkin ihan samalla tavalla kuin ilman sitä”, Lehtonen pohtii.
Merkkimies on viimeinen Ilokivessä esitettävä esitys ennen kesällä alkavaa peruskorjausta. Viitamäki toivoo, että JYT:n normaalin katsojakunnan lisäksi myös vaihto-opiskelijat löytäisivät kevään esityksen.
”Tässä kun sillä kielellä ei ole väliä. Toivon ja odotan hämmentynyttä ja lumoutunutta vastaanottoa, että katsoja alkaa miettiä, mitä ihmettä tämä oikein on”, Viitamäki pohtii.
Sanattomuutta ei pidä pelätä, kuva ja musiikki kyllä kertovat tarinansa. Ja vaikka sanoja ei konkreettisesti kuulekaan, niitä alkaa yllättävän nopeasti keksiä täydentämään tarinaa. Elämänkieltä ymmärtävät kaikki.
”Tämä on ainutkertainen ja elämänmittainen matka, Ilokiven oma spektaakkeli”, Viitamäki hymyilee.
Merkkimiehen esitysajat
- ensi-ilta to 5.3 klo 19
- to 19.3. klo 19
- la 21.3. klo 13
- su 22.3. klo 15 ja klo 19
- to 26.3. klo 19
- su 29.3. klo 15 ja klo 19
- to 2.4. klo 19
- su 5.4. klo 15 ja klo 19
- to 9.4. klo 19
- ke 22.4. klo 13
- 23.4. klo 19
Esitykset Ylioppilastalo Ilokivessä. Liput maksavat 8-13 euroa. Esitys kestää noin kaksi tuntia.