YLIOPPILASKUNTIEN PAKKOJÄSENYYDESTÄ luopuminen vaarantaisi niiden kyvyn selviytyä lakisääteisistä tehtävistään, toteaa oikeustieteen lisensiaatti Juha Viertola joulukuussa valmistuneessa selvityksessään.
Viertola kutsuttiin kesäkuussa 2024 arvioimaan kuinka ylioppilaskuntien jäsenyyden uudistaminen ”paremmin yhdistymisvapautta vastaavaksi” vaikuttaisi niiden, talouteen, jäsenmäärään ja edellytyksiin hoitaa tehtäviään. Lisäksi Viertolaa pyydettiin tekemään arvioidensa pohjalta toimenpide-ehdotuksia ylioppilaskuntien aseman turvaamiseksi ja arvioimaan niiden toteuttamiskelpoisuutta.
Vaihtoehtoja nykyiselle mallille on Viertolan mukaan käytännössä kaksi.
Ensimmäisessä jäsenyys olisi ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien tapaan täysin vapaaehtoinen.
Toinen vaihtoehto olisi, että jäsenyys olisi pakollinen, mutta ylioppilaskunnasta saisi halutessaan erota.
Viertolan mukaan molemmissa vaihtoehdoissa ylioppilaskuntien järjestäytymisaste laskisi huomattavasti. Tämä puolestaan vaikuttaisi taloudellisten resurssien vähenemisenä ja vaikeuttaisi korkeakouluyhteisössä aktiivisesti toimivien opiskelijoiden löytämistä.
Tämä puolestaan vaikeuttaisi ylioppilaskunnan tehtävää nimittää yliopiston hallintoon tarvittavat opiskelijaedustajat.
Laissa ylioppilaskunnille on asetettu tehtäväksi valita edustajat myös opiskelijaterveydenhuollosta vastaavan YTHS:n ja opiskelija-asuntosäätiöiden luottamustehtäviin. YTHS:n osalta pakkojäsenyydestä luopuminen saattaisi aiheuttaa heijastevaikutuksia. Asuntosäätiöiden kohdalla näin ei välttämättä olisi.
JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI käsitteli viime lokakuussa julkaistussa jutussa niitä argumentteja, joilla pakkojäsenyyden vastustajat haluaisivat muutoksia nykyiseen lainsäädäntöön. Kritiikin kärkenä on, että ylioppilaskuntien lainsäädännöllistä asemaa suhteessa perustuslain yhdistymisvapauteen on tulkittu väärin. Kriitikoiden mielestä myöskään se, että ylioppilaskuntia on pidettävä vanhastaan osana itsehallinnon omaavaa yliopistoa, ei ole riittävä peruste yhdistymisvapauden rikkomiselle.
Viertola ei selvityksessään arvioi ”laajemmin” pakkojäsenyyden ja perustuslain välistä hierarkiaa, mutta toteaa, ettei jäsenyyttä voida aiemmin tehtyjen selvitystöiden nojalla suoraan pitää perustuslain vastaisena.
Selvityksen mukaan ylioppilaskunnat vertautuvat asemaltaan yhdistysten sijaan ennemminkin kuntiin ja kuntahallintoon. Myös ammattikorkeakouluille on laissa säädetty opiskelijakunta. Toisin kuin ylioppilaskuntien kohdalla, opiskelijakuntien jäsenyys on alisteinen yhdistymisvapaudelle. Opiskelijakuntiin ei siis liitytä automaattisesti. Selvityksen mukaan tätä on pidetty perusteltuna, koska yliopistossa opiskelijoiden rooli yliopiston hallinnossa on huomattavasti suurempi.
Selvityksessä myös kiinnitetään huomiota siihen, että toisin kuin rekisteröidyissä yhdistyksissä, opiskelijakunnilla ei ole mahdollisuutta valita jäseniään, vaikka niihin muutoin sovelletaankin yhdistymisvapautta.
YHTENÄ ARGUMENTTINA pakkojäsenyyttä vastaan on pidetty legitimiteettiongelmaa. Ylioppilaskunnassa valtaa käyttää vaaleilla valittava edustajisto. Edustajistovaalien äänestysprosentit ovat viime vuosina vaihdelleet noin 20 ja 40 prosentin välillä.
Selvityksen mukaan vapaaehtoinen jäsenyys ei näytä parantaneen äänestysaktiivisuutta ainakaan ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien osalta.
Viertola myös rinnastaa edustajistovaalien äänestysaktiivisuuden Euroopan parlamenttivaalien äänestysaktiivisuuteen. Niissä nuorten ikäluokkien äänestysaktiivisuus on ollut samalla tasolla edustajistovaalien kanssa, ellei jopa hieman heikompi.
”Kun ylioppilaskuntien edustajistovaalien äänestysaktiivisuutta vertaa ikäryhmän äänestysaktiivisuuteen eurovaaleissa, niin tätä ei voi nykyisellään pitää ylioppilaskuntien demokraattisen päätöksenteon ja legitimiteetin kannalta erityisen huolestuttavana. Toki parantamisen varaa varmasti olisi”, selvityksessä kirjoitetaan.
SELVITYKSESSÄ käydään läpi myös sitä, kuinka pakkojäsenyydestä luopuminen vuonna 2010 vaikutti Ruotsin korkeakoulujen ylioppilaskuntien toimintaan.
Ruotsin korkeakouluviranomaisen vuonna 2017 tekemän selvityksen mukaan opiskelijoiden vaikuttaminen toimi kokonaisuudessa melko hyvin.
Ongelmiakin oli. Osallistuminen ylioppilaskuntien vaaleissa oli passiivista äänestysaktiivisuuden pyöriessä jossain 10 prosentin tuntumassa. Kun selvityshetkellä noin 42 prosenttia opiskelijoista kuului Ruotsissa ylioppilaskuntaan, tarkoittaa se, että kaikista opiskelijoista ääntään käytti noin neljä prosenttia.
Ruotsalaisselvityksen mukaan melko vapaamuotoisiksi muuttuneet ylioppilaskunnat kärsivät legitimiteetin puutteesta, olivat riippuvaisia yliopistosta ja niillä oli vaikeuksia täyttää kaikki tarvittavat opiskelijaedustajien paikat yliopiston hallinnossa.
Jylkkäri pyysi juttua varten kommentteja ylioppilaskuntien jäsenyyden tulevaisuudesta tiede- ja kulttuuriministeri Mari-Leena Talvitieltä (kok). Ministerin kansliasta ei kiireisiin vedoten olla toistaiseksi vastattu Jylkkärin kysymyksiin. ▬