Opiskelija-asunnosta löytyy useita kitaroita, sähkörummut sekä laulunurkkaus, vaikka pinta-alaa on vain 23 neliömetriä. Televisio toimii tietokonemonitorina ja tietokoneen puolella on vino pino virtuaali-instrumentteja. Jos sohva olisi senttiäkään isompi, ei jääkaappi enää aukeaisi. Kikkaratkaisuja on jouduttu kehittelemään: sohva on asetettu pyörien päälle, jotta sitä liu’uttamalla pääsisi käsiksi kaappeihin. Kaikki on optimoitu niin, että Juha Takanen pystyy tekemään musiikkia asunnossaan mahdollisimman kätevästi.
”Kaikki tarvittava on kytkettynä, eikä aikaa tarvitse kuluttaa turhaan säätämiseen. Täällä on pidetty bänditreenejäkin, sekä erilaisia sovitussessioita miettien vaikkapa synasaundeja. Moniin kappaleisiin on myös äänitetty lauludemot asunnossa”, Takanen kertoo.
Hän on Escalane-bändin kitaristi, säveltäjä, sanoittaja ja tuottaja.
Escalane on Takasen hengentuote, jossa hän vastaa lähes kaikesta. Bändi on julkaissut yhden levyn ja muutamia sinkkuja, sekä keikkaillut Keski-Euroopassa, Venäjällä ja Kiinassa. Hän on myös julkaissut kolme studiolevyä Psychework-yhtyeen kanssa, jonka muutamalla kappaleella on musiikin suoratoistopalvelu Spotifyssä jopa yli kaksi miljoonaa kuuntelukertaa. Vuodesta 2012 saakka Takanen on ollut mukana myös C-Wave -bändissä ja nyt uudemmassa kokoonpanossa Matias Kangasniemi & Lössi.
Kalenteri Takasella on täynnä. Musiikin lisäksi hänellä on vuorossa kaksoisgradu tietojärjestelmätieteen ja musiikkikasvatuksen saralla. Se on ajallisesti järkevin vaihtoehto saattaa opintoura päätökseen.
Opiskelun ja muusikkouran yhdistäminen luonnistuu Takaselta hyvin. Keikat vievät pääasiassa viikonloppuja ja bänditreenit pidetään iltaisin. Musiikkiopinnoissaan hän on päässyt yhdistämään nämä kaksi maailmaa esimerkiksi musiikkikasvatuksen kurssilla, jonka tuotoksena hän pystyi tekemään kappaleita Escalanelle. Parin viikon pituinen kiertue Kiinassa vaati kuitenkin lupien kyselyä yliopistolta. Musiikin opinnot ovat myös itsessään luoneet kattavat verkostot, jonka kautta hän on saanut useita musiikkialan töitä.
Tietojärjestelmätiede on tuonut virkistävää tuulahdusta jostain täysin muusta kuin musiikista ja avannut toisenlaisen urapolun.
”Olen aina ollut hyvin teknologiaorientunut jo kitaristinakin. Kiinnostus on hiljalleen laajentunut koskemaan koko ääniteknologiakenttää.”
Viimeisimpänä Takanen on löytänyt itsensä rallimiksaushommista. Tuttujen kautta ilmaantunut työmahdollisuus johti muun muassa Tšekkiin, Kreikkaan sekä Keski-Euroopan MM-ralleihin.
Takanen on pysynyt aktiivisena myös bändiensä kanssa. Escalane on esimerkiksi hakenut Uuden musiikin kilpailuun muutamaankin otteeseen, mutta vielä paikka ei ole auennut.
”Menestystä toki aina tavoitellaan, mutta pääpointti on mielekkäässä tekemisessä”, Takanen kertoo asenteistaan urakehitystä kohtaan.
”Tehdään tosissaan ja laadukkaasti, mutta ei ryppy otsassa vääntäen.”
Asunto Kortepohjassa konkretisoi hyvin opiskeluarjen yhdistymisen muusikon elämään. Kahvikupin kanssa voi nousta suoraan studiopöydän ääreen ja ottaen huomioon Rentukan ravintolan, kuntosalin ja opiskelutilojen läheisyyden, löytyy kaikki tarvittava läheltä.
”Toisinaan opiskeluun voi olla hankala keskittyä, kun asunnossa on käden ulottuvilla kaikenlaista soittohärpätintä”, Takanen myöntää.
Musiikin soittaminen asunnossa ei ole haitannut naapureita. Rummuissa on esimerkiksi vaimennusalusta, joka hillitsee rakenteisiin kulkeutuvaa ääntä.
”Valituksia ei ole kuulunut, mutta kerran sain kyllä kehuja Jodelissa”, hän muistelee naapurilta tullutta palautetta.
Laulaja-lauluntekijä Kati Niemelä, taitelijanimeltään Kaniffi, aloitti klassisen pianonsoiton Oulun Konservatoriossa jo 6-vuotiaana. Valmistuttuaan musiikkilukio Madetojasta hän opiskeli Helsingin Laajasalon opistossa rytmimusiikin laulusolistilinjalla ja liittyi lauluyhtye Iist Side Singersin riveihin. Laulun kirjoittamista Niemälä opiskeli Pop- ja jazz -konservatoriossa.
Nimelä aloitti kolmihenkisen suomirock-bändi Ronimukseen laulajana, kosketinsoittajana sekä keikkamyyjänä ja tuli oppineeksi musiikkiamaailmasta huimasti tuona aikana. Julkaistuaan keväällä 2022 omakustanteisesti levyn bändi päätti jäädä tauolle.
”Haaveilin pitkään musiikinopettajan ammatista, mutta ymmärsin musiikkikasvatuksen pääsykokeissa, ettei se ole minua varten. Halusin keskittyä vain laulamiseen”, Niemelä muistelee.
Ovet aukenivat Jyväskylän ammattikorkeakouluun (Jamk), josta Niemelä valmistuu keväällä pop/jazz-laulun opettajaksi. Lisäksi hän aloitti tänä syksynä muusikon opinnot musiikkiteatterilinjalla Gradialla.
”Laulunopettajana minua kiehtoo ääni ja soundit. Yksilöopetuksessä on ihanaa, kun saa rauhassa oppilaan kanssa tutustua jokaisen omaan ääneen ja laulutekniikkaan, sekä nähdä näiden kehityskaarta ja musiikin tuottamaa iloa.
Pari vuotta sitten Niemelä alkoi ikävöidä bänditoimintaa ja halusi tehdä omaa musiikkia. Sattumalta hän löysi ympärilleen ihmiset, jotka innostuivat soittamaan ja sovittamaan hänen musiikkiaan.
”Olen kiitollinen ja onnellinen bändini soittajista, jotka ovat mahdollistaneet oman artistiurani alun. Bänditreeneissä meillä on aina todella hauskaa ja pian on taas uutta musiikkia sovitettavana. Seuraava keikka Popparissa pidetään lauantaina 17.tammikuuta.”
Niemelä genre on suomipop/rockia ja sanojensa mukaan musiikissa kuuluu vaikutteita Irinasta ja Suvi Teräsniskasta. Keikkoja on hänen mukaansa kuitenkin ollut harmillisen vähän.
”Omaa musiikkia on haastavampi myydä kuin covermusan kokoonpanoja.”
Kahden koulun opinnot sisältävät paljon läsnäolevaa opetusta, ohjelmiston harjoittelua, opinnäytetyön kirjoittamista ja kevään B-konserttiin valmistautumista. Yhteen asiaan panostaminen on aina pois toisesta.
”On vaikeaa pidellä kaikkia palloja yksin ilmassa. Iltaisin pidän lauluoppilaiden tunteja, teen kouluhommia sekä töitä artistiurani eteen keikkamyynnin, säveltämisen ja sanoittamisen kautta. Jos myyn keikkaa, ei etene sävellystyö, jos sävellän, ei etene opinnäytetyö… Aika on myös rajallista.”
Toisinaan Niemelä on kokenut yksinäisyyden tunnetta siitä, kuinka vastuu on itsellä. Toisaalta hän on taas kiitollinen, että on ymmärtänyt oman jaksamisensa rajat ja osaa ottaa vapaata päästäkseen irti musiikista. Niin sen pariin on myös mukava jälleen palata.
”Olen joka päivä onnellinen siitä että saan tehdä sitä mistä haaveillut. Nautin jokaisesta päivästä musiikin äärellä niin opettajana, laulajana kuin lauluntekijänä.”
Enja Heikkilä valmistui hiljattain maisteriksi musiikkitieteen koulutusohjelmasta ja seuraavaksi suunnitelmissa on aloittaa väitöskirjaa Jyväskylän yliopistossa. Heikkilä on myös keikkaillut musiikkiaan esittäen vuodesta 2018 asti ja julkaissut biisejä Spotifyissa ja Apple Musicissa.
School of Rock -elokuva innosti alle kouluikäistä Enjaa tarttumaan kitaraan ja niin hän aloitti musiikkiopistossa vasta 6-vuotiaana.
”Pääsykokeissa esitin ylpeänä kappaleeni Hammas, jonka melodia muistutti hätkähdyttävästi Batman-teemaa: Hammas, nananananananana, hammas, nananananananana, verta vuotaa, nananananananana, syö porkkanaa…”, Heikkilä muistelee.
Klassisen kitaran soiton ohessa tämä sävelsi musiikkia, teki cover-biisejä Youtubeen ja aloitti laulutunnit. Tukea Heikkilä on aina saanut niin perheeltään että opettajiltaan.
”Eräänä syntymäpäivänäni sain lahjaksi kovasti toivomani kondensaattorimikrofonin sekä äänikortin. Rohkaistuin siitä entisestään.”
Ensimmäisen EP:n kaikki kappaleet Heikkilä sävelsi, sanoitti, äänitti ja tuotti itse. Nyt tekeillä oleva EP:lle hän sai bändin mukaan. Basisti Markus Mäntymaa ja rumpali Santeri Salmirinne ovat sovituksillaan auttaneet nostamaan biisejä korkeammalle tasolle.
”Biiseissäni on dynamiikkaa herkän ja pienen, sekä vahvan ja aggressiivisen ilmaisun välillä. Rankkojakin aiheita värittää usein toiveikkuus ja huumori. Jostain syystä valssikomppi näyttää vetävän minua puoleensa.”
Vaikka musiikinteko antaa paljon hyvää, on se Heikkilälle osittain pakkomielteistä. Kurssisuoritukset ja ihmissuhteet ovat välillä jääneet toissijaisiksi, kun toisinaan taas musiikin luomista tulee laiminlyötyä opintojen takia. Pakon edessä pidetty tauko voi kuitenkin vaikuttanut positiivisesti musiikin työstämiseen. Heikkilästä on tärkeää olla rento tavoitteellisuuden suhteen. Keikkailla ei tarvitse, ellei jaksa.
”Mikäli intoa löytyy, kombinaatio onnistuu”, hän kuitenkin vakuuttaa.
”Kurt Vonnegutin lausahdus niin se käy on minulle tärkeä motto ja olen julkaissut So it goes -nimisen kappaleenkin. Kaikenlaisia asioita tapahtuu, eikä elämässä auta muu kuin jatkaa eteenpäin.”
”Osata ei voi, ellei opettele. Oman osaamattomuuden voivottelu on mielestäni ajanhukkaa. Yhtä hyvin voi ryhtyä toimeen. Stressin valjastamisella hyötykäyttöön saa hommat hoidettua!”
Ison osan tulevasta EP:stään Heikkilä pääsi äänittämään Jyväskylän yliopiston Musica-rakennuksen studiolla osana musiikkiteknologiakurssia. Lisäksi Jamkilla toteutetulla kurssilla hän pääsi käyttämään Digi & Game Centerin tiloja ja kalustoa livemusiikkia, sekä AR-teknologiaa yhdistävään musiikkiprojektiin.
Pelitutkimuksen ja -suunnittelun kursseilla syntyneeseen peliin Witch of Mirktwir Heikkilä oli luomassa musiikkia gradukollegansa kanssa. Tärkeintä hänelle on uskaltautua mukaan projekteihin, käyttää opinnoissa luovuutta ja mennä itseään kiinnostavia asioita kohti.
”Tunnen monta opiskelijaa jotka keikkailevat ahkerasti opintojen lomassa. Tärkeintä musiikin ja opiskelun yhdistämisessä on, että tekeminen antaa enemmän kuin kuluttaa. Musiikinteon ollessa minulle voimavara, on kovakin puurtaminen palkitsevaa ja ajankäytön arvoista.”
Espoosta Jyväskylään viisi vuotta sitten muuttanut Roope Anttila, räppinimeltään Rusa, piti opinnoista pari vuotta luovaa taukoa. Syksyllä tällä käynnistyivät kauppatieteiden maisteriopinnot, joissa kiinnostivat koulutuksen tarjoamat laajat valmiudet erilaisille urapoluille.
Pääsääntöisesti Anttila tekee räppiä. Genre-suuntauksestaan hän toteaa seuraavaa:
”Varmaan johtuu ihan vaan siitä, etten osaa laulaa kovin hyvin.”
Anttilan musiikillinen kiinnostus syttyi 16-17-vuotiaana, kun hän alkoi seurata yhdysvaltalaista ”westcoast-räppimeininkiä”. Samalla hän tutustui kunnolla myös suomiräppiin.
”Silloin aloin tekemään biittejä ja kirjoittamaan. Vuosien varrella on tullut tehtyä paljon skeidoja biisejä ja miksauksia”, Anttila muistelee.
Anttila keikkaili jonkin verran vuonna 2023 Helsingissä, Jyväskylässä ja Tampereella. Seminaarinmäellä Musican Bombox-tilassa järjestettyä keikkaansa talvella 2023 hän muistelee ylpeänä. Kulunut vuosi on kuitenkin mennyt uuden musiikin työstämiseen kotistudiossa. Tulevan vuoden alussa Anttilalta on tulossa “rehellinen räppilevy”, minkä kanssa hänen on tarkoitus taas keikkailla. Uusi soundi on sittemmin alkanut löytyä.
”Miksaukset ovat alkaneett napsumaan kohdilleen. Tällä hetkellä minua kiinnostaa indien ja alternative-tyylin sekottaminen räppimeininkiin”, Anttila kertoo.
Opiskelun ja musiikin yhdistäminen on Anttilan kohdalla tuonut eteen jonkin verran haasteita. Musiikin kirjoittaminen, äänittäminen, miksaus ja masterointi itsenäisesti vievät paljon aikaa.
”Pitkään on tuntunut siltä, että jos keskittyy kunnolla kouluun, jää musa taka-alalle ja toisin päin. Ei oo mikään maailman yksinkertaisin homma yhdistää kauppisopintoja ja taiteellista tekemistä”, hän myöntää.
”Kumpikin vaatii pääsemistä tietynlaiseen mielentilaan ja nämä kaksi alaa ovat aika kaukana toisistaan, joten noiden mielentilojen välillä pomppiminen voi tuottaa hankaluuksia.”
Musiikki vaatii lisäksi jonkin verran investointeja ja Anttila on omasta tahdostaan karsinutkin menoja pois arjessaan. Hän käy kolme päivää viikossa töissä ja opiskelee loppupäivät. Sillä musiikin teon voi kotona aloittaa matalalla kynnyksellä, pääsee musiikkiprojekteja edistämään pääsääntöisesti hyvin iltaisin.
Musiikin suhteen Anttilalla ei varsinaisesti ole tällä hetkellä uratavoitteita.
”Tulevaisuuden suhteen minulla on vielä aika pitkälti kaikki auki. Katsotaan mitä mahdollisuuksia työelämä tarjoaa”, hän sanoo.
Anttila pallottelee myös vaihtoehtoa lähteä opiskelemaan jotain uutta alaa.
Etupäässä häntä kiinnostaa luoda itseään puhuttelevaa musiikkia.
”Jos se puhuttelee joitain muitakin, niin se on aina siistiä”, Anttila toteaa.
Haapajärveltä kotoisin olevalle Riina Åmanille, taiteilijanimeltään Riina, musiikki oli aina koko perheen juttu. Hän alkoi soittaa viulua jo alakoulussa. Se on poikinut mahdollisuuksia erilaisiin bändeihin, projekteihin ja esiintymisiin tähän päivään saakka.
Teini-ikäisenä Åman opetteli pianonsoittoa itsekseen ja alkoi kirjoittaa biisejä. Hän äänitti puhelimelleen demoja ja lähetti niitä toisinaan musiikkia tekevälle veljelleen mielipettä kysyäkseen. Saatuaan käyttöönsä akustisen kitaran, alkoi Åman säveltää tavoitteellisemmin.
Vielä silloin omien tunteiden jakaminen yleisölle tuntui liian henkilökohtaiselta. Tänä päivänä juuri aitouden Åman haluaa musiikissaan säilyttää.
”Teen musiikkia omista tunteista ja kokemuksista. Minua inspiroi eksistentiaaliset kriisit, hassut arjen yksityiskohdat, hankalat tunteet ja hienoinen itseironia. Olisi ihanaa ajatella, että ehkä joku tunnistaisi itsensä ja omat tunteensa biiseistäni”, hän ajattelee.
Ensimmäisen EP:n Hänelle, joka katosi (2022) Åman saattoi valmiiksi veljensä kanssa. Jyväspeksin kautta Åman tutustui musiikkia tekevään Elmeri Tommiskaan ja kun he törmäsivät kuukausien päästä uudelleen sattumalta VR:n ravintolavaunussa, alkoivat he keskustella musiikista. Keskustelu poiki yhteistyöhön.
”Työnjako menee niin, että sävellän ja sanoitan yksinkertaisen demon ja lähetän sen Elmerille, joka supertuottaa biisiä eteenpäin. Palloteltua näkemyksiämme äänitämme lopuksi laulut esimerkiksi Elmerin ja tämän kumppanin vuokrakämpän vaatekomerossa”, Åman kuvaa prosessia.
Tommiska esiintyy Jesús DeLorean Väisäsen kanssa ja soittaa kansanmusiikkivaikutteisessa yhtyeessä Houkutuslintu. Hänelle on luontevaa uppoutua musiikintekoon yksin ja välillä pitkäksikin aikaa. Tuottajana Tommiskan lähestymistapa on kokeellinen ja “vähän kaoottinenkin”.
”Tykkään ruuvailla roppakaupalla erilaisia soundeja syntetisaattoreilla ja kitarapedaaleilla ja kun äänimailma alkaa hahmottua, uudet ideatkin alkavat olla heti käyttökelpoisia. Kun suunta on selvillä, pohdimme sovitusta Riinan kanssa”, Tommiska sanoo.
Vuoden 2024 alussa he julkaisivat sinkun Maa ja Kuu ja pyysivät ystävänsä Panun mukaan juhlaan. Silloin he perustivat virallisesti bändin projektin ympärille ja kesäkuussa julkaistiin EP Kiire hoitaa asioita.
Åmanilla on taustalla pedagogiset opinnot, sekä suomen kieltä ja viestintää. Tällä hetkellä hän kirjoittaa gradua psykoanalyyttisesta kirjallisuudentutkimuksesta.
”Kirjallisuuden ristiriitaiset henkilöhahmot saavat pohtimaan, mikä ihmisyydessä on kaunista, kipeää, vaikeaa, rumaa, sallittua ja kiellettyä.”
Soundimaailmaltaan Åmanin musiikki on hänen mukaansa “herkkää ja tunnelmoivaa että energistä ja voimakasta indiepoppia.” Åmanilla on motivaatiota kehittyä biisinkirjoittajana.
Musiikin teon ja opintojen lisäksi Åman on osittain myös työelämässä. Kolmen aikaa vievän jutun välillä tasapainottelu voi olla raskasta.
”Se aiheuttaa riittämättömyyden tunteita. Välillä mietin, annanko oikeastaan tarpeeksi millekään.”
Åmanin mielestä musiikin harrastaminen ja tekeminen olisi itsessään vaikeaa yhdistää opiskeluun. Sen sijaan musiikin julkaisemisen ja promoamisen yhdistäminen opintoihin on haastavampaa. Tällä hetkellä Åman priorisoisi musiikin opiskelun edelle, jos pystyisi.
”En keikkaile juurikaan nyt, koska kaikki on vielä aika alussa. Rakastaisin kyllä tehdä sitä enemmän ja siihen tähtäämmekin. Tiedostan toisaalta, että tämä hassu välivaihe helpottaa, kun saan kirjoitettua ja palautettua minun gradun. Sitä odotellessa siis!”
Merkityksellisiä etappeja Åmanille ovat olleet oman biisin pääseminen Spotifyn viralliselle “Suomi-indie tänään” -listalle, ensimmäinen radiosoitto ja live-esiintyminen.
”Olisi upeaa, että useammat ihmiset löytäisi Riina-biisien ääreen ja ehkä kuulisi niistä jotain samaistuttavaa. Varovainen haave itsellä on, että tämä projekti saisi näkyvyyttä niin, että siitä saisi vähän rahaa. Ainakin alkuun niin, että voisin viedä kamut syömään!”
Muusikon uran käynnistämisessä luotto itseen on ensisijaista. Åman on ymmärtänyt pikkuhiljaa, että hän todella elää itse omaa elämäänsä.
”Minun pitää uskaltaa myöntää ne asiat, jotka on juuri minulle tärkeitä ja tehdä niitä. Ei ole lopulta niin paljon väliä sillä, kuinka kauas se kantaa, kunhan itse koen oikeasti oman tekemiseni merkitykselliseksi.”
