Haluamme kaiken
Nanni Balestrini. Poesia, 2024 (alk. 1971). 200 s.
1960- ja 70-lukuja voidaan pitää italialaisen ulkoparlamentaarisen vasemmiston kulta-aikana. Yhteiskunnalliset liikkeet valtasivat taloja, organisoivat lakkoja ja kehittivät uudenlaista poliittista teoriaa. Tähän kontekstiin asettuu kirjailija Nanni Balestrinin (1935—2019) teos Haluamme kaiken, jonka keskeiset tapahtumat sijoittuvat vuoden 1969 kevääseen ja kesään.
Haluamme kaiken koostuu kahdesta osasta. Ensimmäisessä osassa teoksen kertoja, nimetön nuori työläinen, suuntaa tuhansien muiden tavoin köyhästä etelästä kohti pohjoista, koska siellä on rahaa. Kertojamme päätyykin aluksi Milanoon, mutta uuvuttava työnteko ei ole prioriteeteissa korkealla: ”mukava elämä on sitä ettei tarvitse rehkiä ja syö hyvin ja pääsee naimaan – – pitää vain tehdä mahdollisimman vähän työtä”. Milano jää kuitenkin nopeasti taakse erinäisiin ongelmiin ajautumisen vuoksi ja matka jatkuu Torinoon, töihin Fiatin tehtaalle. Täällä kertoja tutustuu poliittisesti aktiivisiin työläisiin ja opiskelijoihin, ja osallistuu lakon organisointiin.
Teoksen toinen osa kuvaa työtaistelua Fiatin tehtaalla. Työläiset vaativat lyhyempiä työpäiviä, parempaa palkkaa ja yhtäläisiä työehtoja. Laajempina tavoitteina on itse kapitalismin horjuttaminen ja työväen vallan kasvattaminen. Lakkoa koskevassa kuvauksessa teoksen tyyli muuttuu ja yksilöllisestä kerronnasta siirrytään työväen kollektiivisen äänen kuvaukseen. ”Tällainen paskaelämä ei ole oikein sanoivat työläiset tehtaan porteilla pidetyissä kokouksissa. Kaikki se tavara kaikki se rikkaus jonka me tuotamme kuuluu meille.”
Haluamme kaiken on protestanttisen maan kasvatille virkistävä teos, joka käy häpeämättä työn sakramenttia vastaan. Elämässä saattaisi olla muutakin tekemistä kuin oman kehon myyminen riistäjille surkealla korvauksella. Poesia kustantamo ja kääntäjä Janne Löppönen ovat tehneet valtavan kulttuuriteon saattaessaan tämän loistavan teoksen suomalaisten lukijoiden saataville.