Eino Friman hörppii Red Bullia Kauppakadun approjen lähtöalueella Lutakossa. Tietojenkäsittelytiedettä opiskeleva Friman on tänä vuonna lupautunut Jylkkärin oppaaksi Kapproille.
Tänä vuonna Jyväskylän suurimpaan opiskelijatapahtumaan lokakuun alussa osallistuu arviolta 8 000 opiskelijaa. Lutakosta liikkeelle lähtevää approkansaa hellivät hyvän kelin lisäksi sekä ruumista että mieltä lämmittävät approjuomat.
Friman osallistuu Kauppakadun approille nyt toista kertaa.
“Ensimmäinen kerta oli tosi kiireinen, kun otettiin vain yksi leima per paikka”, Friman kertoo.
Approjen keskiössä on appropassi, johon kerätään leimoja kiertämällä ennalta määrättyjä ravintoloita ja baareja Jyväskylän keskustan alueella. Leiman passiin saa ostamalla virvokkeita ja muita tuotteita määrätyissä paikoissa.
Ensimmäisen vuoden suorittajat saavat ottaa yhden leiman per paikka.
“Siinä tuli sitten juostua aika vauhilla ympäri Jyväskylää. Homma meinas kaatua Burger Kingin liian pitkään jonoon”, Friman kertoo viime kerran suorituksesta.
Tänä vuonna taktiikka on eri. Lähtöalueella nautittujen Red Bullien jälkeen suuntaamme kohti keskustaa ja ohitamme kaikki lähimmät suorituspaikat. Spontaanin kaoottinen suuntavalinta tuottaa tulosta. Ravintola Avenueen Kauppakadulla ei ole ollenkaan jonoa.
YÖKERHO Freetimeen (tuttavallisemmin Timeen) jonossa eräs seurue pyytää arvaamaan missä ja mitä he opiskelevat. Friman arvaa oikeustieteitä Turussa opiskelevan Viki Grönroosin oppiaineen oikein.
Grönroos on ensimmäistä kertaa Kapproilla. Seuranaan hänellä on Helsingin yliopistossa oikeustieteitä opiskeleva Olivia Sorvari ja Aalto-yliopistossa tuotantotaloutta opiskeleva Laura Lehikoinen.
Kolmikon lähtö on ollut jo neljän aikoihin. He eivät ole pitäneet kiirettä vaan kierrelleet paikkoja rauhallisesti. Fiilis on ”hemo hyvä”.
”Turkuun kun vertaa, ei ole ollut yhtä paljon jonoja”, Grönroos kertoo, ja naurahtaa heti perään, että tässähän sitä muuten jonossa seisotaan parhaillaan.
”Jyväskylän keskuskatu on mahtava approjen pitämiseen, koska sen varrella on kaikki suorituspaikat”, Kappronoviisi Lehikoinen hehkuttaa Kauppakatua.
TIMEN jonosta selvitään suhteellisen nopeasti. Sisällä virvokkeet naamaan, leimat passiin ja suunta keilahalli Hollywood Bowlingiin.
Sisällä porukkaa on paljon. Pöydät notkuvat tyhjiä kertakäyttötuoppeja, joita baarit ovat varanneet approja varten. Monet ottavat shotteja ja painuvat pihalle, toiset jäävät pelaamaan biljardia tai kaatamaan keiloja.
Meillä ei siihen ole aikaa. Painutaan vittuun tästä keilahallista.
VÄINÖNKADULLA vastaan tulee seurue, jolla on pieni hetki aikaa poseerata kuvaan sekä jutustella.
Juho Laiho, Tuuli Montonen ja Tytti Saukkonen ovat Kapproilla toista kertaa. Cocktail-baari Delorean on kolmikon mukaan ollut tähän mennessä paras paikka.
”Kyllähän tää on kaikista hienoin tapahtuma koko Suomessa”, Laiho toteaa. Muut komppaavat.
Kapproja voi pitää opiskelijan syksyn minisyyslomana. Montonen kertoo, että syksyllä on tullut opiskeltua liikaa.
”Tää on semmonen kaivattu paussi”, Saukkonen sanoo.
Haastattelun lähestyessä loppuaan seurueen ystävä riennähtää terävästi kysymään toimittajalta: ”Mitä sä jäppäät (eng. yapping [suom. pälpättämistä, lörpöttämistä tai jaarittelua tarkoittava sana])? Ai onks tää haastattelu?”
Kyllä on. Matka jatkuu kohti Pub Onnia.
ONNI ON tunnettu siitä, että ihmiset helottavat punaisena onnesta sen terassilla. Kesät sekä talvet, vaatekerrokset vaihtelevat sään mukaan, mutta punakka iloisuus säilyy kasvoilla.
Onnin edustalla opiskelijoiden onnea näyttää lyttäävän moralisoinnin raskas paino. Skuutilla liikkuva saarnamies tarjoaa vastadiskurssia opiskelijoiden ryyppyjuhlan keskelle.
Saarnaaja P. Gudsson kantaa rinnassaan lappua, jossa lukee “Approlla ei pääse taivaan kotiin (eikä übertohtorillakaan)”. Übertohtori on Kapprojen korkein tutkinto, joka vaatii kaikkien neljän alemman tutkinnon suorittamista aikaisempina vuosina, sekä tänä iltana 19 suoritusmerkinnän keräämistä appropassiin.
Kysyttäessä hänen viestistään, hän kertoo lapun puhuvan puolestaan.
”Olen yli kaksikymmentä vuotta tehnyt evankelioita ja performansseja. Nyt on aika tavalla tai toisella laittaa ihmisiä ajattelemaan”, Gudsson toteaa.
Kapprot valikoitui sopivaksi ajankohdaksi levittää sanaa, sillä nyt on mahdollisuus tavoittaa ihmisiä myös Jyväskylän ulkopuolelta.
”Toi ei oo mun mielestä hyvä tapa välittää viestiä”, joku kapproilija toteaa baarijonosta.
Guddson tahtoo esittää meille ”skuuttilaulunsa”.
”Kukaan skuutin kanssa taivaaseen ei pääse maailmasta, mutta usko Jeesukseen tuo toivon paremmasta. Pian ylös taivaan kotiin toiset kutsutaan ja korvissansa uusi laulu soi soi soi”, Guddson laulaa heleästi.
Kuuntele Skuuttilaulu kokonaisuudessaan alta.
Toivotamme onnea hänen missiolleen ja siirrymme takaisin jonoon.
SISÄLLÄ on aikamoinen ryysis, mutta selviämme tiskille. Sen jälkeen nopeaa approkaljan hörppimistä, lyhyt hämmentävä keskustelu samaan pöytään tunkeneen vakioasiakkaan kanssa ja takaisin ulkoilmaan. Ilta alkaa hämärtyä.
”Onneksi selvittiin hieman ahdistavasta Pub Onnista. Sentään jonossa oli viihdettä”, Friman toteaa.
Alakaupunki alkaa olla selätetty, nyt on hyvä aika siirtyä kohti ylempää Kauppakatua.
Kirkkopuiston reunalla sijaitsevan Lucky Irish Pubin sisäänkäynnillä on ruuhka. Pian käy ilmi, että ruuhka tosiaankin koskee vain ovea, muuten irkkubaarissa on hyvin tilaa istuskella. Jostain syystä parviäly ohjaa ihmiset heti ovesta ensimmäiselle tiskille jonottamaan, vaikka muistakin pisteistä saisi tuopillisia ja shotteja.
ERÄÄSSÄ pöydässä approiltaa viettää rennoissa tunnelmissa Oulusta saapunut teekkariporukka. Teekkarilakkien naruihin tehdyt solmut kertovat kuinka monta opiskelijavappua kenelläkin on takana. Neljästä vapusta selvinnyt Otto on Jyväskylästä kotoisin, mutta vasta nyt ensimmäistä kertaa kapproilemassa.
”Nyt kun valmistuminen pahasti häämöttää, niin pakko oli tulla vielä ensimmäistä ja viimeistä kertaa”, Otto kertoo.
Huomautan, että eihän mikään kiellä tulemasta Kapproille vielä valmistumisen jälkeen.
”Ei, en mää lähe. Siinä vaiheessa ku valmistutaan, niin haalarit pistetään naulaan ja se on sitten siinä”, Otto toteaa.
Teekkaritoverit Eemeli ja Okko olivat käyneet jo viime vuonna testaamassa Kauppakadun approja. Silloin ilta oli sisältänyt enemmän suorittamista kuin nauttimista.
”Kyllä tekee aika paljon, että on tällainen paikallinen opas mukana”, Eemeli viittaa Ottoon.
”Ollaan käyty kaikki nuo venebaarit kiertämässä. Huikee keli ja aurinko paisto. Viime vuonna tultiin suoraan tänne keskustan kapakoihin ja rynnättiin kaikki läpi. Tänä vuonna ollaan taas fiilistelty ja nautittu tästä tunnelmasta”, Eemeli summaa.
”Vähän aluksi jännitti, kun lupasin lähteä näitten äijien kaa, mutta tähän mennessä on ollu tosi kivaa”, samaan porukkaan kuuluva Ella kertoo.
Ella ja Otto suorittavat ensikertalaisina approbaturia, eli he keräävät kahdeksan leimaa appropasseihinsa.
”Me suoritettiin viime vuonna se valetohtori”, Okko kertoo. He siis keräsivät tohtorin arvoon vaadittavat 17 leimaa, mutta saivat tästä huolimatta ensikertalaisina vain approbatur-haalarimerkit, joihin olisi vaadittu ainoastaan kahdeksan leimaa.
KÄYMME KOHTI ylempää Yläkaupunkia. Matkalla nappaamme K-Market Kympistä suklaapatukat, ettei energia pääse loppumaan. Ostoksella saa myös leiman passiin.
Yläkaupungin Ale Pubiin jonottaessa käymme juttusille edellä jonottavan porukan kanssa. He kertovat kohdanneensa ”uskovaisia”, joiden mukaan kaikki vasemmistolaiset ovat satanisteja.
”Ne veti kyllä ihan yli”, kaverukset toteavat.
Kesken keskustelun yksi seurueen jäsen vetäisee koomisen suuren Jägermeister-pullon povaristaan ja tarjoaa lähijonottajille hömpsyt.
Kaverukset tarjoavat hieman kritiikkiä approjen järjestäjien suuntaan. Yhteislähtö Lutakosta on heidän mukaansa tyhmä, koska se tukkii keskustaan johtavan Kilpisen sillan täysin.
KULTTUURIRAVINTOLA Ylä-Ruthin edessä törmäämme Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan (Jyy) melkein täyspäiseen hallitukseen.
Siinä missä korkean profiilin poliitikot pääkaupungissa järjestävät milloin mitäkin lenkkiposeeraustapahtumiaan, Jyyn päättäjät ravaavat rehellisesti ylös alas Kauppakatua oikeassa Kappro-hengessä virvokkeita nauttien ja leimoja haalien.
Hallitus on ollut tehokas kapprojengi.
”Oli hauskaa, mutta loppu liian nopeesti”, Jyyn hallituksen viestintävastaava Jonatan Niskanen toteaa.
”Paljon piti suorittaa. Valittiin hyvä taktiikka ja oltiin alle kahdessa tunnissa valmiita”, kv-vastaava Venla Suosalo kertoo.
”Kaks tai kolme leimaa samasta paikasta niin onnistu helposti”, sosiaalipolitiikasta huolehtiva Eetu Aalto komppaa.
”Tuntuu myös, että porukka on örveltäny vähemmän kuin viime vuosina”, Heli Ylikoski summaa tyytyväisenä.
Myös Jyyn hallituksen puheenjohtaja Akseli Immonen on ryöminyt ulos Ylä-Ruthista tervehtimään hallitustovereitaan. Hän on ollut Ruthilla kuuntelemassa DJ-iltamaa, eikä ole siis osallistunut Kapproille. Immonen on kuitenkin tyytyväinen siihen, että myös Jyyn hallitus on edustamassa Kauppakadun yössä.
”Olen hyvin iloinen siitä, että jyväskyläläisen opiskelijatapahtuman banderollia kannetaan näin vahvasti Jyyn hallituksen toimesta”, Immonen kertoo.
KAPPROPASSI alkaa olla täynnä. Seuraavaksi on lähdettävä kohti Paviljonkia hakemaan suorituksen arvoiset haalarimerkit sekä kuuntelemaan Jambon ja Karri Koiran keikkoja.
Paviljongin sisäänkäynnillä on menossa perinteinen jonokaaos. Ihmiset ohittelevat edellä olevia törkeästi. (Toimittaja koittaa haastatella muutamia ohittelijoita, mutta jostain syystä nämä yleistä yhteiskuntajärjestystä halveksuvat vandaalit eivät halua antaa kommentteja medialle.)
”Jos haluat sisään: ohita jono. Jos haluat ruokaa tai juomaa: ohita jono. Jos haluat narikkaan: ohita jono. Jos pääset jonon ohi: odota puoli tuntia tiskillä, että saat palvelua”, Friman kommentoi Paviljongin meininkiä.
Viime vuonna Kauppakadun Appro sai kritiikkiä, kun Paviljongista poistuvia approilijoita ei meinattu päästää jatkoilta ulos. Kävijät kuvailivat jääneensä puristuksiin ihmismassaan, niin että henki ei meinannut kulkea.
Pääesiintyjä Karri Koiran keikan päätyttyä ulospääsyn helppous Paviljongista yllätti positiivisesti. Tällä kertaa siinä ei edes ollut hengenvaaraa. Ei tarvinnut kuin talsia ulos avoimista ovista, approjen haalarimerkin lämmittäessä taskussa.
