Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan (Jyy) vastavalitulla toiminnanjohtajalla Teemu Vasamalla saattaa olla edessään tiukempi haaste kuin äkkiseltään arvaisikaan.
Lokakuun lopulla on valmistumassa selvitystyö, jossa arvioidaan vaihtoehtoja tilanteelle, jossa pakkojäsenyydestä luovuttaisiin.
Vasama pitää Jylkkärin numerossa 5/2024 julkaistussa haastattelussa selvänä, että ylioppilaskunnan toimintaan tulisi muutoksia. Hän ei kuitenkaan haastattelun perusteella vaikuta mahdottoman huolestuneelta tulevaisuuden suhteen, vaikka nykyistä järjestelyä pitääkin toimivana.
”Autonominen yliopisto olettaa autonomista ylioppilaskuntaa. Tätä keskustelua on käyty kymmeniä vuosia, nähdäkseni sille on selkeät perustelut sekä juridisesti että toiminnallisesti”, Vasama sanoo.
Vielä rehvakkaammin asiaa kommentoi Suomen ylioppilaskuntien liitto (Syl). Sylin julkaisemassa tiedotteessa todetaan ykskantaan, että edellytyksiä lainsäädännön muuttamiselle ole.
”Muutosedellytyksiä yliopistolaille ei ole. Automaatiojäsenyys takaa itsehallinnollisille ylioppilaskunnille eväät toteuttaa lain määräämät tehtävänsä yliopistoyhteisön ja suomalaisen demokratian eteen”, Sylin pääsihteeri Roope Tukia sanoo tiedotteessa.
PAKKOJÄSENYYDEN säilyttäminen voi hyvin olla ylioppilaskuntien tavoitteena, mutta en olisi aivan yhtä vakuuttunut nykyisen asiantilan pysyvyydestä.
Kun ammattikorkeakouluopiskelijat tuotiin Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön (YTHS) palvelujen piiriin vuonna 2019 säädetyllä lailla, totesi eduskunnan perustuslakivaliokunta lausunnossaan, että ylioppilaskuntien pakkojäsenyyttä olisi syytä tarkastella uudestaan.
Tällaista tarkastelua ei perustuslain näkökulmasta olla tehty. Pakkojäsenyyteen liittyvää juridiikkaa käydään läpi Jylkkärin tuoreessa jutussa.
Pääministeri Petteri Orpon (kok) hallitusohjelman kirjauksen ymmärtäminen ei kummoista sisälukutaitoa kaipaa. Selvityshenkilönä toimivalle oikeustieteen lisensiaatti Juha Viertolalle annetun tehtävän kysymyksenasettelusta saattaa nähdä, että hallituksen asenne on luottavainen.
Se uskoo pakkojäsenyyden poistuvan, Viertolan tehtävänä on pohtia mitä siitä seuraa.
MITÄ TAHANSA pakkojäsenyydelle käykään, olisi ylioppilasliikkeen syytä käydä laaja keskustelu siitä, mitä se haluaa olla.
Ja mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.
Kannabisaloitteita tekemällä saa huomiota periferioiden maakuntalehdistä, mutta opiskelijoihin kohdistuvien leikkauksien vastustaminen ei tunnu sytyttävän suuria massoja. Edunvalvonnasta puuttuu sitä samaa pontevuutta, jolla moni opiskelija kampanjoi esimerkiksi palestiinalaisten puolesta.
Yksi keino voisi olla avoimuuden lisääminen. Vaatimus saattaa olla kohtuuton ja tehtävä liki mahdoton, sillä kyllähän Jyynkin toiminnastaan ahkerasti tiedottaa.
Samaan aikaan edustajiston toiminnan seuraaminen on puuduttavaa. Oleelliset keskustelut käydään iltakouluissa ja edustajiston kokoukset tuntuvat puisevilta näytelmiltä. Esimerkiksi tunteja kestäneessä yleispoliittisen linjapaperin käsittelyssä edustajiston jäsenet keskittyivät lähinnä hieromaan pilkkujen paikkaa.
Jos edustajiston pöydälle tulee mitään vähänkin kiinnostavaa, voi olla melkein varma, että se käsitellään suljetuin ovin. Ja kokouksista lähetettävät streamien tallenteet eivät vahingossakaan päädy julkiseksi. Tässä taustalla lienee ylireagointi siihen, että Jyyn verkkosivuille oli vahingossa päätynyt avoimesti saataville henkilötietoja ja salassa pidettäviä tietoja (Jylkkäri 2/23). Asia on parhaillaan tietosuojavaltuutetun käsiteltävään.
Kiinnostus ylioppilaskuntaa kohtaan voi syttyä vain, jos opiskelijat tietävät mihin he kuuluvat. ▬
Oikaisu 7. lokakuuta kello 15.50: Toisin kuin pääkirjoituksessa aiemmin väitettiin, Jyyn verkkosivuille vahingossa päätyneitä tietoja ei käsitellä hallinto-oikeudessa, vaan tietosuojavaltuuteton toimistossa.