”Kuuleeks kukaa? Vai oonko mä tääl yksi?”
Näillä sanoilla alkaa jyväskyläläisräppäri Pyrythekidin hitti Ilman sua. Sanojen ironia kaikuu pitkin autiota asfalttikenttää.
Tuntia aikaisemmin noin kello kahdelta iltapäivällä Lutakon aukiolla ja pian avattavalla Episode Student Festivalin sisäänkäynnillä ei ole vielä ruuhkaa.
Festarialueen porteilla ei ole henkilökunnan lisäksi kuin kaksi jonottavaa asiakasta, joista on hankala sanoa, ovatko he lipun ostaneita opiskelijoita vai lipun saaneita festarialueen kokoamiseen osallistuneita vapaaehtoisia. Ainakin he juttelevat tuttavallisesti henkilökunnalle.
Porteille tervehtimään saapuu käsi ojossa reipas nuori mies.
”Mennäänpäs hakemaan teille mediapassit”, sanoo Episode-festarin markkinoinnista vastaava Joni Rajala.
Rajalan käsialaa on muun muassa tapahtuman markkinoinnissa käytetty Tiktok-video, jossa listataan viisi parasta asiaa, joihin käyttää opintolaina. Listan alemmilta sijoilta löytyy hämmentävän huvittavat ”apina kultaisilla säkeillä”, sekä “100pack kinuskikastiketta” . Ensimmäistä sijaa pitää nöyrästi Episode Student Festival -pääsylippu.
Episode Student Festival on Jyväskylän Tiimiakatemian opiskelijoiden järjestämä uusi opiskelijafestivaali. Tapahtuman tarkoituksena on tuoda yhteen haalarikansaa eri puolilta Suomea ja juhlistaa syyslukukauden alkua.
Episoden julkilausuttu ja melko kunnianhimoinen kävijätavoite on 3 000 juhlivaa opiskelijaa. Tapahtumaa edeltävänä päivänä Rajala kertoi puhelimessa järjestäjien odottelevan vielä viimeisten päivien myyntipiikkiä.
Somemarkkinoinnin puutteesta Episodea ei voi moittia. Tiktokista ja Instagramista löytyy perinteisten mainosjulisteiden lisäksi meemejä sekä moniosainen lyhytelokuva tapahtuman markkinointia varten.
”Olen aikoinani kuluttanut aika paljon meemisisältöä, joten pään sisältä löytyy pieni pankki näitä”, Rajala kertoo.
”Halusimme olla opiskelijoille samaistuttava brändi, joka koetaan enemmänkin kaverimaisena kuin yrityksenä”, Rajala avaa somemarkkinointistrategiaa, jossa huumoriarvo on asetettu etusijalle.
Mediapassien hakemisen jälkeen askel vie kohti baaritiskiä.
”Onko ollut kiirettä?”
Läppä ei oikein uppoa baarihenkilökuntaan. Ymmärrettävää, onhan porttien avaamisesta vain viitisentoista minuuttia.
Yksinäiset Fireball-shottivaunut halkovat harmaata kenttää. Päivä on hieman tuulinen, mutta aurinko möllöttää mukavasti pilvien takaa. Kyseessä ovat taatusti Suomen turvallisimmat festarit: järjestyksenvalvojia on vielä toistaiseksi huomattavasti enemmän kuin festarikävijöitä.
Episoden projektipäällikkö Vili Hildén tykittelee sähköskuutilla ympäri festarialuetta kuin formulakuski Grand Prix -radalla. Skuutti vie hänet parran trimmaukseen festivaalin parturipisteelle.
Hildénin mukaan haastavin asia tämän kokoluokan tapahtumaa järjestäessä oli isompien yhteistyökumppaneiden löytäminen.
”Paljonhan meillä on kumppaneita. mutta ei yksittäistä isoa.”
Monien kumppaneiden läsnäolo näkyy Lutakon aukiolla.
On pizzoja myyvä pakettiauto, pienpanimoravintolan baaritiski, parturipiste sekä hampurilaisia kaupitteleva vaunu.
Festarialueen terassituoleilta löytyy opiskelijahaalareihin pukeutunut parivaljakko, joka on tullut ennen kaikkea kuuntelemaan Bessiä.
”Teillä on hyvät mahdollisuudet päästä eteen.”
Vitsi otetaan vastaan paljon paremmin kuin tovi sitten baaritiskillä kenties johtuen siitä, että alueella ei vielä näy muita festarikävijöitä.
Kaksikko ottaa jo hyvissä ajoin paikkansa eturivistä huolimatta siitä, että Bess aloittaa vasta useamman tunnin kuluttua iltahämärissä. Mutta turha lähteä paraatipaikkoja riskeeraamaan.
Baarikojujen välissä liikkuu tyylikkäästi puvuin ja aurinkolasein varustautunut kaksikko. Heitä näyttää seuraavan kuvausryhmä kameran ja kolmijalan kanssa. Kyseessä lienee festarin aikana kuvattava elokuvaprojekti, jota on nostettu esiin tapahtuman markkinoinnissa.
”Alkuperäinen idea oli, että oltaisiin kuvattu koko elokuva tapahtumapäivänä, mutta todettiin se liian hankalaksi näillä resursseilla”, markkinointivastaava Rajala kertoo. Elokuvasta noin kolmannes kuvataan tapahtumassa paikan päällä ja koko tuote näytetään ennen viimeistä esiintyjää.
Syvältä Sinkkulaivan hyttien uumenista lavalle kapuaa mediakasvo Esko Eerikäinen, joka juontaa festaritapahtuman. Eerikäinen jäänee varmasti koko haalarikansan mieleen kehottamalla joka käänteessä porukkaa ”dokaamaan lisää”. Eerikäinen antaa myös viereisten kerrostalojen parvekkeilla oleilevien varjokävijöiden kuulla kunniansa.
”Häh? Te ootte vaa tullu ilmaiselle keikalle! Onhan sentään vuokra maksettu?”
Ensimmäisinä esiintyjinä ovat jyväskyläläinen räppikaksikko Axel Kala ja Pyrythekid. Yleisöä on varsin vähän, mutta sitäkin suuremmat kiitokset artisteilta saava jo tässä vaiheessa paikalle raahautuneet.
Pikkuhiljaa lavan eteen alkaa kuitenkin kerääntyä enemmän yleisöä, ja vaikka suurimmalla osalla onkin STAFF-lätkät kaulassa tai tapahtumahenkilökunnan ”Leffaa Bro”- t-paidat päällään, myös haalarikansan osuus kuuntelijoista alkaa kasvaa.
Shottivaunujenkin ympärillä alkaa pörrätä mukavasti ihmisiä. Baarien tiskeillä aktiivisuus lisääntyy, mutta silti juuri minnekään ei tarvitse jonottaa. Ei juoman hakuun, ei bajamajoihin, ei valokuvausseinälle juhlapotretteja napsimaan. Ihmisiä voisi olla enemmän mutta kävijän näkökulmasta festari on tasokkaasti järjestetty.
Puutarhakalusteista muodostetulta istuskelualueelta löytyvät vastikään festareille saapuneet Elli Peltokangas ja Lotta Elomaa. Joensuussa sosionomiksi opiskeleva Peltokangas kertoo nähneensä Instagram-postauksen festivaalista ja ehdottanut Jyväskylässä yhteisöpedagogiksi opiskelevalle Elomaalle festareille lähtemistä.
”Yllätyin siitä, että on suhteellisen edulliset juomat. Olin varautunut kalliimpiin hintoihin. Kesäfestareilla saattaa olla yksittäisen juoman hinta yleensä noin 11 euroa”, Elomaa kertoo.
Ainut kritiikki, mitä Peltokangas ja Elomaa antavat tapahtumalle, ovat lippujen kulkurajoitukset. Heidän ostamillaan lipuilla ei pääse festarialueelle takaisin, mikäli he päättäisivät lähteä käymään aitojen ulkopuolella.
“On kuitenkin syksy ja aika viileä keli, joten olisi inhimillistä, jos halutessaan pääsisi hetkeksi käymään jossakin lämmittelemässä”, Elomaa huomauttaa.
Keli alkaa tosiaan viiletä auringon laskiessa. Monella kävijällä on syystakki matkassa, toiset taas joutuvat hautautumaan huppareiden huppuihin.
Illan lempiesiintyjää kysyttäessä Peltokangas ja Elomaa vastaavat kuin yhdestä suusta: ”Gasellit”.
Samoilla linjoilla ovat myös kuntoutuksenohjaajaksi kouluttautuva Jenna Kianto, sekä tieto- ja viestintätekniikan insinööriksi opiskeleva Eetu Rautanen.
Molemmat kehuvat festivaalin somesisältöjä.
”Ovat hirveen hyvin mainostaneet siellä”, Kianto toteaa.
Vaikka ihmisiä valuukin vähitellen alueelle sisään, väkeä on vielä maltillisesti.
”Kun Bess ja Gasellit aloittaa tulee varmaan enemmän väkeä. Luulen että moni odottaa juuri heitä”, Rautanen arvelee.
Erilaisia haalareita alkaakin näkyä enemmän, kun peräkkäin esiintyvät Ahti ja Hugo vetävät festarikansaa lähemmäs lavaa. Opiskelijapotkupuvuista on luettavissa, että porukkaa on saapunut Lappeenrannasta, Tampereelta, Turusta ja Joensuusta.
Festarialueen aidan vierestä seisovat kide.appin kautta paikan päälle löytäneet Jenni Pulkka ja Niilo Järvinen.
”Hän löysi tapahtuman sieltä, ja mainosti minulle. Olen mainoksen uhri tässä näin”, Järvinen kertoo.
Jyväskylässä suomen kieltä ja kirjallisuutta ensimmäistä vuotta opiskeleva Pulkka huomauttaa, että festarilla on kiva oleilla, kun alue ei ole aivan täyteen pakattu.
Juontaja Eerikäinen ehtii myös organisoimaan lavalle esitysten välissä käytävän Beer Pong -matsin. Tiimiakatemiassa tiimiliiderinä toimiva Aleksi Tuovinen häviää täpärästi vastustajajoukkueelle. Pelin jälkeisessä analyyttisessä haastattelussa hän pääsee avaamaan tuntojaan raskaan tappion jäljiltä.
”Tähän lajiin kuuluu se, että saisi järjestellä mukit uudelleen pelin edetessä. Esko kuitenkin sanoi että ei käy. Meillä oli selkeä pelistrategia, mutta se vähän murtui tämän myötä. Toisaalta voi vaan syyttää itseään, että lähettiin heittämään mukeja väärässä järjestyksessä”, Tuovinen summaa pelin ylä- ja alamäet.
Ilta pimenee sopivasti Bessin keikan valoshow’ta varten. Elektropop-biisit saavat yleisön tanssijalan nousemaan koreasti. Bessin välispiikit muistuttavat motivaatiovalmentajien tsemppipuheita. Myös sielu, usko ja ”rakastakaa sydämestä” mainitaan, hienoa haippihengellisyyttä.
Biisien välissä Bess tiedustelee, miksi yleisössä olevat opiskelijat tähtäävät.
”Alkoholistiksi!” vastaa joku huumoriveikko, enemmän tai vähemmän tosissaan. Esko Eerikäinen hymyilee taatusti tyytyväisenä.
Bessin keikan jälkeen eräs haastateltava ilmestyy paikalle pyytäen saada nähdä hänestä aikaisemmin otetut kuvat. Kohteliaina journalistisen työn tekijöinä noudatamme nöyrää pyyntöä ja näytämme kuvat.
”Hyvä, ei näytä ihan yrjöltä”, kuvaaja saa sydämelliset kehut.
Ääniteltan takaosassa sijaitsevan baarin edustalta löytyy veikeä kolmikko viininpunaisissa haalareissa. Nämä Tampereella ajoneuvotekniikkaa opiskelevat reippaat nuoret miehet esittäytyvät Tomiksi, Jesseksi ja Tuukaksi.
Lea Lavenin Samppanjaa raikaa taustalla, kun kaverukset alkavat poseeraamaan kuvaa varten.
”Mä oletan, että sä oot hyvä kuvaaja, mutta sulla on kaks erittäin hirveetä mallia tässä”, Jesse laukoo viitaten itseensä ja ystäväänsä Tomiin.
”Jos sä saat meistä hyvän kuvan niin se on pelkkää bonusta!” Tomi jatkaa.
Jesse ehdottaa vielä palomieskalenterin tekemistä, ennen kuin keskustelu siirtyy kohti tapahtumaa. Kaverit kertovat itsekin olevansa haastattelijoina paikan päällä.
”Ollaan käyty keskustelemassa kaikkien kanssa, kun eihän me tunneta täältä ketään muita kuin toisemme.”
Esiintyjät saavat kolmikolta ylistyksen sanoja. Meininki on kuulemma ”ihan vitun hyvä”. Sankareita mietityttää ainoastaan tapahtuman liput.
”Me ollaan vissiin ainoita, jotka tästä on maksanu. Kaikki jyväskyläläiset, kelle ollaan juteltu, on saanu lipun ilmasiks!”, Tomi kertoo.
Väitteen taustoista ei ole tietoa. Kenties ajoneuvotekniikan tulevat insinöörit ovat ainoastaan törmänneet vapareihin ja henkilökuntaan.
”Sen verran hyvät esiintyjät, että kyllä yksittäisen lipun hinnassa on katetta kävijällekin”, Tuukka pohtii.
Normaalihintaisen lipun tapahtumaan sai 47,95 eurolla. Opiskelijalippu puolestaan kustansi 43,95 euroa.
Vähäinen kävijämäärä ihmetyttää myös Tampereen ristiretkeilijöitä, mutta he eivät anna sen haitata menoa.
”Mad respect Tampereelta”, Jesse tiivistää.
Hyväntuulinen ja sekava haastattelu keskeytyy Fireball-shottivaunun lähestyessä.
”Morjesta morjesta! Joko teillä oli ikävä meitä? Saisko shotin kahella ja puolella eurolla, mulla ois käteistä. Sori me tullaan ihan kohta, meillä on tässä haastattelu kesken.”
Hyvästelemme kolmikon ja päästämme heidät shottien kimppuun.
Jo ennen pääesiintyjä Gaselleja osalla haalarikansasta on silmissään tylsä katse ja kova tarve syljeskellä ympäriinsä. Esko Eerikäisen juomaneuvoista on ilmeisesti otettu koppia, vai pitäisikö sanoa kuppia.
Ennen pääesiintyjiä on kuitenkin aika hiljentyä elokuvakokemuksen äärelle, kun osittain tapahtuman aikana kuvattu elokuva esitetään esiintymislavan näytöiltä. Elokuvassa agentit ovat varastettujen Episode-haalarimerkkien jäljillä, jotka joku katkera ei-opiskelija on pöllinyt. Lopun kaunis opetus on se, että Episode Student Festival -tapahtumaan voivat ostaa lipun aivan kaikki, ihan sama onko opiskelija vai ei.
Lyhytelokuva muuntautuu mainokseksi. Tuntuu hieman oudolta ajankohdalta mainostaa lippujen ostamista, kun pääesiintyjään on enää noin 10 minuuttia. Asiaa selittää kuitenkin se, että festarijärkkääjillä on jo katse kohti tulevaisuutta.
”Tää projekti on sellainen, josta halutaan pitää kiinni vielä opiskelujen jälkeenkin. Mahdollisesti tehdä tästä vakkarityö, joka sisältäisi muutakin kuin pelkkien opiskelijatapahtumien järjestämistä”, Rajala kertoo.
Ensimmäistä kertaa näin isoa tapahtumaa järjestäville tapahtuma tarjosi paljon opittavaa. Rajala nimeää kehitettävinä kohteina markkinoinnin, yleisön aktivoinnin eri väliohjelmien muodossa sekä tapahtuma-alueen visuaalisen ilmeen ehostamisen.
”Meta-markkinointi on itselle täysin uusi aluevaltaus, joten sitä pitää opetella vielä. Myös perusmarkkinointia, jolla kasvatettaisiin ihmisten tietoisuutta tapahtumasta täytyy kehittää”, Rajala kertoo parannettavia asioita Episoden markkinoinnista.
Jodelissa Episodea on syytetty sissimarkkinoinnista. Anonyymit keskustelijat käskivät Episode-aiheisten lankojen aloittajien menemään ”mainostamaan paskaas muualle”.
”Meillä on markkinointitiimissä paikka vapaana. Ei kun vaan jodelhuutelijat hakemusta sisään, teillä näyttää olevan paljon tietotaitoa”, Rajala lähettää terveiset.
Tapahtuman kävijämäärä on lopulta noin 400 ihmistä. Muuten laadukkaasti järjestetty festari jää reilusti 3000 kävijän tavoitteesta.
Festarifiilis on kuitenkin läpi illan ollut hyvä. Kaikki kävijät näyttivät olleen pää täynnä iloa tai muuten vaan pää täynnä. Järjestäjien tunnelma alkaa olla silminnähden helpottunut ja fistbumppeja heitetään suuntaan jos toiseen.
”Hyvä palaute loi voimaa tulevaisuutta ajatellen. Jos kukaan ei olisi tykännyt ja tulee vielä taloudellisesti takkiin, niin ei tätä jatkoa kannattaisi miettiä”, projektipäällikkö Hildén summaa illan.
Pääesiintyjiä sisään selostaessaan Esko Eerikäinen muistuttaa vielä viimeisen kerran, että selvin päin ei tarvitse olla tänään, ei huomenna, eikä perjantaina, viikonlopusta puhumattakaan. Ehkä maanantaina sitten.
Gasellit päästetään lavalle esittämään hyvin festarikansaa hyppyyttäviä hittejä.
Humoristisissa välispiikeissä räppinelikko pyytää Fireball-shotteja lavalle, puhuu toistensa päälle, kertoo Oasis-vitsejä ja ihmettelee yleisön kanssa, onko tämä kesän viimeinen vai syksyn eka festaritapahtuma. Olkoonkin vaikka kesän viimeinen, alkaa siitä huolimatta syksy tuntua jo näpeissä: lapasiakin on ilmestynyt kävijöiden käsiin. Ehkä Esko Eerikäisen dokaamiskehotteissa oli myös huolenpitoa. Kun tarpeeksi turruttaa keskushermostoa, kylmä häiritsee vähemmän.
Menojen päätyttyä Lutakon aukiolla Jylkkärin tiimi suuntasi kohti Episoden virallista jatkopaikkaa, Heidi’s Beer Baaria. Se ei onnistunut puolen yön jälkeen tavoittamaan baarista yhtäkään festarikävijää lopputunnelmien taltiointia varten (huom. jatkojen esiintyjä Jokrates aloitti vasta kello 1 yöllä). Näin ollen toimittaja ja kuvaaja joivat muovituopilliset ja suuntasivat kotiin. ▬