Hikistä ja ahdasta. Jos haluaa puhua, täytyy huutaa. Jos haluaa juotavaa, on tiskille tunkeuduttava tanssivien ihmisryppäiden läpi.
Huhtikuisessa perjantai-illassa kulttuuriravintola Ylä-Ruthilla soi jytä ja iskelmä. Ahtaus kuuluu konseptiin. Hikinen juottola menneiltä vuosilta on osa tapahtuman viehätystä.
Samat naamat palaavat paikalle tanssimaan samat iskusävelmät, uudestaan ja uudestaan. Jotkut kuukausittain.
Kun Huone 105 pyörii levylautaselta kaiuttimiin joskus keskiyön jälkeen, huutaa jytän tahtia askeltava yleisö sanoja musiikin mukana kappaleen alusta loppuun saakka. Tunnelma on katossa ja niin on Arttu Seppänenkin, Jytää ja iskelmää -klubin isä.
Kikka vaikuttaa olevan vuonna 2024 yhä sen verran kuumaa kamaa, että tiskijukan virkaa toimittava Seppänen katsoo sopivaksi heittäytyä hyvin lämmitellyn yleisön käsien varaan surffaamaan.
Nyt soi jo viimeinen biisi. Jää meille huone sataviisi.
Neljä tuntia aikaisemmin Jyväskylän Kirkkopuiston laidalla sijaitsevassa kerrostalossa on käynnissä jytäetkot.
Kerrostaloasunnon oven avaa valkoiseen kauluspaitaan ja kaulalle sidottuun silkkihuiviin sonnustautunut Tatu Malm. Eteisen tasoilla lojuu kasa Libero-lehtiä ja ”sponsored by Kela” -pinssejä.
”Tervetuloa! Voin antaa teille house tourin.”
Retrokalustein maustettu kaksio on esitelty nopeasti. Kierros päättyy olohuoneeseen, jonne sohvalla, tuoleilla ja lattialla istuvat vieraat ovat muodostaneet tiiviin ringin.
Suurin osa heistä opiskelee yliopistossa. Taidehistoriaa, filosofiaa, psykologiaa, sosiologiaa ja sosiaalityötä.
Taustamusiikki soi levysoittimesta. Ensiksi on vuorossa Grease elokuvan ääniraita, jonka jälkeen asunnossa kaikuvat Syksyn sävelet vuodelta 1980.
Monet etkoilijoista ovat niitä ihmisiä, jotka käyvät Jytässä, jos ei nyt ihan joka kuukausi niin ainakin useamman kerran vuodessa.
Miksi? Siitä esitetään yhteneviä mielipiteitä: hyvät ja tyhmät biisit, ahtaus ja kappaleet, jotka voi kuulla vain Jytässä.
”Ja kaikki Jyväskylän coolit ihmiset on siellä”, toteaa Malm.
Jytää ja Iskelmää -klubi on tanssitapahtuma, jonka suunnittelee, luo ja toteuttaa iltojen dj:nä toimiva Seppänen. Hän ei pidä asioiden määrittelystä, mutta onnistuu silti antamaan Jytälle osuvan luonnehdinnan.
”Se on tällainen yläkaupungin herkku. Maan kuumin suomidisko-klubi. Jos sen sanoisi polleasti.”
Ensimmäinen Jytää ja iskelmää -klubi järjestettiin Jyväskylässä Ylä-Ruthilla seitsemän vuotta sitten. Oli loppiainen ja vuosi 2017.
Seppänen oli pyöritellyt jo usean vuoden ajan mielessään ajatusta illasta, jossa soitettaisiin suomalaista iskelmää.
”Olen järjestänyt dj-klubeja aina sen pohjalta, että millaiseen tapahtumaan haluaisin itse mennä. Sitten vilkaisee levyhyllyä ja tajuaa, että täällähän on ihan helvetisti levyjä.”
Toteutus oli kiinni vain muutamasta asiasta kuten tilan järjestämisestä. Dj:n hommat, esiintyminen ja luova työ olivat Seppäselle kaikki jo ennestään tuttuja.
Lopulta Jytästä ja iskelmästä muodostui isompi ja suositumpi tanssitapahtuma, kuin mitä Seppänen olisi alun perin osannut kuvitella.
Etkoilla pohditaan, mitkä ovat Jytässä soivista biiseistä parhaat. Asukkaiden vinyylien toistaiseksi kapeahko tarjonta ei enää kelpaa. Suosikit täytyy saada soimaan Spotifysta.
”Mun mielestä Kirjoita postikorttiin on ultimaattisesti paras. Ja Muskan biisit ylipäätään,” toteaa Liina Korkiamäki.
Hyvinä jytäbiiseinä nimetään myös Taiskan Systeemi, Jokke Seppälän Lauantaiyö ja Grand Merlinin Rautalampi.
Perästä seuraa lista inhokkeja.
”Mä en tykkää yhtään siitä biisistä, jossa se Meeri menee sinne onkimaan. Hei hei Meeri. Mä menen kalaa onkimaan”, Korkiamäki tapailee muille laulun sanoja.
Paikalla on myös kyseisen Anki, Bosse & Robert –trion kappaleen Kalastajan Blues faneja.
Jytäbiiseille ei ole mitään varsinaisia standardeja. Valintakriteerinä toimii Seppäsen oma intuitio.
”Se on ihana tunne, jos löytää jonkin uuden täysin kaistapäisen kappaleen.”
Menneiltä vuosikymmeniltä kootun settilistan Seppänen on metsästänyt pääasiassa kirpputoreilta. Kappaleissa soi maailma, jota ei enää ole olemassa.
Seppästä itseään kiehtovat eniten kaikki ”oudot ja obskuurit” musiikkilöydöt. Hän on huomannut, että ne uppoavat myös yleisöön.
”On ollut hauska huomata, että jengi on alkanut toivomaan niitä tosi outoja biisejä ja osaa ne sanatkin ulkoa. Se on hellyyttävää.”
”Vielä hellyyttävämpää olisi, jos ne tyypit, jotka ovat biisejä tehneet, olisivat elossa ja näkisivät, kuinka jengi fiilaa heidän musiikkiaan”, Seppänen jatkaa.
Osa Jytän ja iskelmän vetovoimasta tulee siitä, ettei kappaleita välttämättä ole saatavilla helposti missään tapahtuman ulkopuolella. Kaikkea ei ole ladattu verkkoon tai striimauspalveluihin. Ne täytyy tulla kuulemaan klubille.
Jytä alkaa soida Ylä-Ruthilla kello kymmeneltä illalla. Kerrostalokaksiossa on syntynyt erimielisyyksiä siitä, olisiko paikalle syytä lähteä heti kymmeneksi vai vasta myöhemmin. Jos lähtöä viivästyttää liikaa, on todennäköistä, että ovelle on ehtinyt muodostua jono.
Röökitauolle on joka tapauksessa aikaa. Silloin 12 ihmisestä asuntoon jää neljä. Loput astelevat ulos huhtikuiseen lumisateeseen. Sisällä alkaa keskustelu siitä, muistuttaako psykologian opiskelija humanistia vai ei.
Tervakeuhkojen palattua ehdotetaan ohjelmanumeroa: dramaattinen seksitarina. Ehdotus ei saa tulta alleen.
Jotain seksiä porukka tuntuu kuitenkin kaipaavan. Jytät vaihdetaan hetkeksi Dario Von Sluttyyn. Tanskalaisartistin Pisk Mig Hårdt!!! -kappaleeseen sovitetun juomapelin aikana alkoholittomat ja alkoholilliset juomat kumotaan tyhjiksi.
Ihmiset rappukäytävään ja rappukäytävästä kohti yläkaupunkia.
Ylä-Ruth on pieni pubi yliopiston kirjasto Lähteen vieressä. Rakennuksessa on muovilla katettu terassi, kivestä muurattu tiski, kaarevat loossit ja kabinetti. Sisälle mahtuu samanaikaisesti noin sata henkeä.
Jytää ja iskelmää ei ole ainoastaan musiikkia. Se on Seppäselle myös tarkka esteettinen luomus, jossa hän on värittänyt uudelleen ehkä vähän ryönäisen keskiolutbaarin.
”Rakastan vanhoja keskiolutbaareja. Ennen Jytän aloittamista luin paljon vanhan bändikaverini M.A. Nummisen Baarien mies -kirjaa, jossa käydään 1980-luvulla persoonallisissa kuppiloissa. Lisäksi katsoin paljon Aki Kaurismäen elokuvia. Näiden estetiikka viehättää ja on vaikuttanut klubiin paljon.”
Estetiikka on Seppäselle tärkeä osa onnistunutta Jytä-iltaa. Lokaatio ei voi olla mikä tahansa yökerho.
”Paikan pitää olla sellainen, että olen tyytyväinen iltaan monilla tasoilla. Olen jättänyt monet keikat tekemättä siksi, ettei paikka ole tuntunut sopivalta.”
Vaikka kysyntää Jytälle riittää ympäri Suomen, dj ei ole halunnut luopua perinteistä: Ylä-Ruth pysyy kuppilana, jossa Jytää ja iskelmää soi joka kuukausi kesäaikaa lukuun ottamatta.
”Tavallaanhan siinä ei ole mitään järkeä. Paperilla Ruth on dj-keikalle erittäin epäsopiva paikka, jossa on keskellä baaria vanha takkapaikka, mutta juuri siksi se on loistava ja persoonallinen.”
Sitä mukaan, kun tanssilattia täyttyy, lämpö Ylä-Ruthilla nousee. Eturivin tosijytääjien t-paitoihin muodostuu hikiläikkiä.
Myös dj:n pitkähihainen Ylä-Ruth-haalari vaihtuu nopeasti mikromittaisiin urheilusortseihin ja Hanna Partasen Kalakukkoleipomo –paitaan. Paita on hankittu Seppäsen kotikulmilta Kuopiosta, ja sortsit olivat kai veljen vanhat pelisortsit.
Osa jytääjistä on päättänyt aloittaa illan turvallisesti tanssilattian laitamilta. Sohvalla viiden hengen ryhmässä istuu Orsi Tuba. Hän asuu Ylä-Ruthia vastapäätä ja eksyi ensi kertaa Jytään yli kaksi vuotta takaperin.
Tuba on muuttanut Unkarista Suomeen opiskelemaan. Klubilla soivat käännösiskelmät ovat tuttuja, vaikka sanoista hän ei kunnolla saisikaan selvää.
”On todella kivaa olla täällä, koska tuntuu, että kuulun tähän yhteisöön.”
Samoilla linjoilla on myös pelikoneeseen nojaileva Johannes Parkkinen.
”Silloin kun Käärijä oli Euroviisuissa, se oli meitsin eka Jytä. Sen jälkeen on ollut vaan pelkkää meininkiä. Varmasti yksi Jyväskylän parhaimpia tapahtumia.”
Tyhjentävän vastauksensa jälkeen Parkkinen antaa vielä tunnustusta illan isännälle.
”Kaikki saavat olla täällä aika smuutisti ja iisisti. Arttu luo tänne tosi hyvää ilmapiiriä.”
Yhdentoista jälkeen ovella on baarirakennuksen mittainen jono. Taivaalta jatkuvalla syötöllä tippuva vetinen lumi ei tunnu haittaavan sisään pyrkiviä ihmisiä.
Seppäsen päätös järjestää Jytää ja Iskelmää Ylä-Ruthilla on ollut pubille onnekas sattuma. Sana valtavirrasta poikkeavasta tanssitapahtumasta, jossa soitetaan suomalaista iskelmää, kiiri Jyväskylässä nopeasti eteenpäin jo ensimmäisten Jytä-iltojen jälkeen.
Ylä-Ruthin ravintolapäällikkö ja Seppäsen pitkäaikainen ystävä Jarno Sauri sai kertomansa mukaan vastata Jytän ensimmäisinä vuosina kummasteleviin kysymyksiin siitä, mitä paikallisessa baarissa on oikein meneillään.
”Oli tullut yön aikana viestejä, mitä helvettiä siellä Ylä-Ruthilla tapahtuu, kun sinne on sadan metrin jono iltakymmenestä aamuneljään saakka.”
Seppäsen dj-setti onnistuu vetämään pubin ilta toisensa jälkeen täyteen ihmisiä. Pitkään ravintolapäällikkönä toimineesta Saurista se on ainutlaatuista.
Vaikka Jytään on saapunut kirjava joukko ihmisiä, suurimman osan baarin pinta-alasta täyttävät parikymppiset nuoret. Klubi on suosittu erityisesti opiskelijapiireissä.
Seppänen on alusta asti halunnut, että Ylä-Ruthin tapahtumaan on vapaa pääsy. Iskelmä ja sen tahtiin tanssiminen kuuluu koko kansalle, vaikka kukkarossa olisi Uuden-Seelannin Wellingtoniin asti ulottuva reikä.
Narikkaa ei ole. Takin voi sulloa johonkin vapaaseen nurkkaan.
Jytää ja iskelmää on Ylä-Ruthille Saurin mukaan kuitenkin melko tuottoisa tapahtuma. Lippumyynnin sijaan tuotot tulevat lähinnä juomapuolelta.
”Toki Arttu tietää myös arvonsa. Ei se tässä talkootöinä käy ja tuskin käy muuallakaan.”
Nykyään Seppänen tekee Jytää ja iskelmää nimellä dj-keikkoja ympäri Suomen aina Sodankylästä Helsinkiin. Hän on soittanut festareilla, yökerhoissa ja yksityistilaisuuksissa. Kuluvan vuoden huhtikuussa Jytää ja iskelmää kuultiin muun muassa legendaarisella Tavastia-klubilla.
”Kyllä se harmittaisi, jos Jytä täältä lähtisi. Pystyisihän se täyttämään isommankin paikan.”, toteaa Sauri.
Aamun pikkutunnit lähestyvät ja tunnelma on intiimi. Seppäsen välispiikit ovat muuttuneet psykedeelisiksi. Dj alustaa kappaleita puhumalla happopäisistä puutarhatontuista ja Rodoksella hotellin vessassa hyräilevästä Meiju Suvaksesta.
Juonnot menevät hyvin yksiin Seppäsen huumorintajun kanssa, jota hän kuvailee surrealistiseksi.
Jytää ja iskelmää on Seppäsestä itsestään syntyvä performanssi.
”Ei minun tarvitse siellä liioitella tai ottaa mitään roolia. Se tulee minulta täysin luonnostaan. Ei siinä ole oikein mitään harkittua.”
Baarin puisille pöydille asetettujen levysoitinten takana häärivän Seppäsen vilpitön olemus siirtyy myös yleisöön. Ihmiset näyttävät tanssiessaan vapautuneilta. Kukaan ei välitä liikoja ympäristöstään.
Seppäselle Jytän ja iskelmän tarkoitus on herättää nykyhetkessä eloon jotain jo kauan sitten menetettyä. Siinä hän onnistuu. Vastaavaa tunnelmaa on vaikea löytää miltään muulta klubilta.
Viimeisten biisien joukossa soi Taiskan Mombasa. Yhteislauluun sopivissa sanoissa on haikeaa lähdön tunnelmaa.
Seppänen tietää täsmälleen missä kappaleen kohdissa musiikin äänenvoimakkuuden voi liu’uttaa alas ja antaa yleisön esiintyä.
Kolmen aikoihin yöllä Jytä on ohi. Dj kiittää kävijöitä. Iskelmähiellä lakattu baarin tanssilattia tyhjenee nopeasti.
Seppänen on iltaansa tyytyväinen. Hänen asteikossaan se menee heittämällä Jytä-iltojen parhaimmistoon. Arvosana olisi ehkä 9/10.