Seminaarinmäen puita uhkaa vanhuuteen kuoleminen. Jyväskylän yliopiston kasvitieteellisen puutarhan suunnittelija Hanna Keljo kertoo, että toistaiseksi puita kuolee vielä harvoin, mutta alueen puusto on isoilta osin elinkaarensa loppupuolella.
Ongelma on ajankohtainen, tosin aika itsessään on suhteellinen käsite.
”Sikäli se on akuutti ongelma, että pitää ajatella sinne sadan vuoden päähän eteenpäin. Meidän pitäisi nyt lähteä valmistautumaan siihen, jotta meillä on sitten sadan vuoden päästäkin sitä puustoa. Aika moni puu siinä tosiaan on vanhuusikäinen”, Keljo sanoo.
Puuston uudistaminen ei kuitenkaan ole aivan yksinkertaista. Keljon mukaan Seminaarinmäeltä on vaikea löytää paikkaa, jossa nuori taimi pääsisi kunnolla kasvamaan vanhan puuston seasta.
Kaupunkikeskustassa harvemmin on yhtä paljon yhtä vanhoja puita kuin Seminaarinmäellä.
”Seminaarinmäki on hyvin erikoislaatuinen tapaus”, Keljo toteaa.
Seminaarinpuisto on rakennettu 1880-luvulla, ja tuolta ajalta on säilynyt melko paljon puustoa. Seminaarinpuistossa sijaitsee myös joitakin muistopuita, kuten vuonna 1910 istutettu Cygnaeuksen tammi ja 1937 istutettu Seminaarin kuusi.
”Se arvokkain osuus on Seminaarinpuiston ja Pitkäkadun alue, koska siellä on niin iäkästä puustokerrostumaa”, Keljo kertoo.
Seminaarinmäen vanhimmat puut ovat kampusalueen luoteisreunalla Pitkäkadun liepeillä. Paikan iäkkäimmät männyt ovat 1800-luvun alusta.
Kaiken kaikkiaan Seminaarinmäellä kasvaa kolminumeroinen määrä yli satavuotiaita puita.
Kampusalueen urheilukenttää ympäröivä Aallon puisto on rakennettu pääasiassa 1950- ja 1960-luvulla. Puistossa sijaitsee muun muassa Seminaarinmäen kampusalueelle tunnusomaisia omenapuita.
Seminaarinmäen lisäksi yliopiston kasvitieteelliseen puutarhaan kuuluvat myös Ylistönrinteen ja Mattilanniemen alueet. Ylistönrinteellä kasvaa lähinnä Suomessa luonnonvaraisena esiintyvää lajistoa, pääasiassa lehtokasvillisuutta.
Mattilanniemessä taas on erilaisia tutkimuksessa käytettyjä puulajeja. Siellä sijaitsevat myös Suomen pohjoisimmat satoa tuottavat saksanpähkinät.
Seminaarinmäen puuston merkitys kaupunkiluonnolle on suuri. Alueella elää liito-oravia, ja hitaasti lahoavat jalopuut tarjoavat kodin erilaisille hajottajaeliöille.
Keljon mukaan mitään puuainesta ei viedä kasvitieteellisen puutarhan alueelta pois, vaan kaikki käytetään paikan päällä. Kuolleista puista voidaan tehdä esimerkiksi maalahopuita, tai sitten rungot voidaan tarkoituksella jättää pystyyn lahoamaan.
”Lahopuusta on kaupunkialueilla ihan hirveä puute. Niissä asuville eliöille ei ole paikkoja kaupunkialueilla, koska meidän puistomme ovat niin tehokkaasti hoidettuja. Nyt sitä lahoavan puun määrää pyritään kontrolloidusti lisäämään”, Keljo kertoo.
Puustolla on merkitystä myös ihmisille. Puut muun muassa sitovat pölyä ja tarjoavat varjoa.
”Kaupungin keuhkoista voidaan puhua”, Keljo tiivistää.
