NURMIJÄRVI ON paikkakuntana mitäänsanomaton. Kunnan tähtihetki oli, kun Donald Trump nousi Yhdysvaltain presidentiksi vuonna 2016 ja Suomessa uutisoitiin, kuinka Nurmijärven vaakunaa koristaa seitsemän Trumpia. Hahmot eivät muuten esitä Donald Trumpia, vaan seitsemää veljestä. Aleksis Kiven syntymäkoti näet sijaitsee Nurmijärvellä. Trumpien täyteinen vaakuna tosin sopisi hyvin kunnan poliittiseen ilmapiiriin: perussuomalaisia äänesti viime eduskuntavaaleissa yli neljäsosa nurmijärveläisistä.
Nurmijärvi on tosiaan kunta eikä kaupunki, ja se koostuu kolmesta relevantista taajamasta: Rajamäki, Kirkonkylä sekä Klaukkala. Näiden kyliksi kutsuttujen asutuskeskittymien väliä yläastelaiset sitten sahaavat viritetyillä mopoillaan.
Mitäänsanomattomuudesta kertoo myös se, ettei kukaan tiedä Nurmijärvestä mitään. Tietyssä seurassa ajaudun välillä itsekin pohtimaan, olenko kuvitellut koko paikan.
Espoolaiselta tai vantaalaiselta kysyttäessä ei kumpikaan ole kuullut Nurmijärvestä, vaikka yhteistä rajaa on useita kymmeniä kilometrejä. Jotenkin kaikki ovat kuitenkin uineet Sääksjärvessä tai osallistuneet kesäleirille samaisen järven rannalla Nurmijärven Kiljavalla – ei vaan taida olla kovin mieleenpainuva mesta.
SELITYKSIÄ KAIPAAMATTOMISTA syistä kävin lukioni naapurikaupungissa, jossa minulta matikan tunnilla kysyttiin, montako tuhatta asukasta Nurmijärvellä on. Vastatessani ”nelkytviis” sain todistaa aidosti hämmentynyttä reaktiota, kun luokkatoverini kuvitteli kuntaa asuttavan 45 ihmistä.
Todellisuudessa Nurmijärven asukasluku lähentelee 45 000 henkeä. Vastauksena nelkytviis on kuitenkin yllättävän lähellä väkiluvun laskiessa päivittäin vähintään puoleen ihmisten lähtiessä pääkaupunkiseudulle töihin. Siedettävän työ- tai koulumatkan lisäksi en muita syitä Nurmijärvellä asumiselle keksikään.
Nurmijärven slogan on Nurmijärvi – Positiivinen ilmiö. Slogan vihjaa Matti Vanhasen lanseeraamaan Nurmijärvi-ilmiöön. Käsitteellä viitataan paikkoihin, jotka ”ovat riittävän lähellä itseään isompaa kaupunkia, mutta joissa on tilaa, väljyyttä, rauhaa ja laadukkaita asuinympäristöjä”.
Ilmiönä Nurmijärvi on mielestäni kuitenkin korkeintaan neutraali. Tämän lisäksi kunta kantaa epävirallista slogania Ylpeästi lande. Ymmärrän, mistä maaseudun ominaisuuksista voisi olla ylpeä.
Nurmijärvelle ovat kuitenkin kasaantuneet kaikki ne huonot puolet kehyskunnan statuksesta autioituviin ostoskeskuksiin ja Facebookin puskaradio Viidakkorumpuun, jossa keskustelu käy kuumana ottaen huomioon, ettei Nurmijärvellä oikeastaan tapahdu mitään (tai juuri siksi).
Ostareista puheenollen: Rajamäelle avattiin pari vuotta sitten Jyväskylän yliopiston kirjaston kaima, kauppakeskus Lähde. Nimen voi tulkita ohjeena, jota Nurmijärvelle sattuessaan on oivallista noudattaa.