Maaliskuun loppupuolella järjestettävissä Jyyn vuosijuhlissa tuskin muistellaan sotaa tai syödään kettukarkkeja.
Eikä lonkan murtuminen ole juhlijoiden akuutti huolenaihe, vaikka eihän Suomen keväästä koskaan tiedä.
Kovin tavanomaiselta ei kuulosta myöskään sponsorin tarjoama röökiaski, joka jököttää jokaisen juhlavieraan edessä illan ruokalistan ja juhla-aterian seurana.
Vielä noin 30 vuotta sitten tämä oli normaalia. Moni asia on muuttunut, kun Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta (Jyy) viettää 90-vuotisjuhliaan.
Jyväskylän ylioppilaslehti selvitti, miten juhlaperinteet ovat vuosien aikana muuttuneet.
Moni ylioppilaskunnan toimija on saanut kuulla ylioppilaskunnan toimivan norsunluutornissa ja vuosijuhlan olevan eliitin juhla.
Vuosijuhlille kokoontuu uusia ja vanhoja ylioppilaskunta-aktiiveja, muiden ylioppilaskuntien edustajia, kaupungin ja yliopiston päättäjiä, sekä sidosryhmien edustajia, mutta mukaan halutaan myös niin sanottuja riviopiskelijoita.
Vuosijuhlia voisikin kuvata tietyllä tapaa avoimiksi eliitin juhliksi. Sitä ne ovatkin pitkään olleet.
Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian professorin Kustaa Vilkunan mukaan ylioppilaskuntien vuosijuhlien historia ulottuu aina Turun akatemiaan saakka.
”Oikeastaan riippuu miten kauas halutaan katsoa, mutta meille nämä perinteet tulevat Turun akatemiasta ja Helsingin yliopistosta.”
Jo 1600-luvulla yliopiston yksi tärkeimmistä tehtävistä oli kasvattaa hyväkäytöksisiä nuoria yhteiskunnan palvelukseen. Sama idea oli vielä 1800-luvulla, jolloin yksi opetettavista asioista oli etiketin noudattaminen.
Vuosijuhlien tarkoitus on siis opettaa juhlimaan oikein, Vilkuna totetaa.
”Sivistyneet tavat kuuluvat juuri tämmöisiin vuosittain pidettävään erityisjuhlaan. Se ei ole ihan tavallinen iltama, vaan se on niin kuin jotain parempaa.”
”Sivistynythän osaa ikään kuin toimia paremmin kuin ei-sivistynyt.”
Jyväskylässä ensimmäiset vuosijuhlat järjestettiin vuonna 1936. Tuolloin Vilkunan mukaan juhlissa korostui isänmaallisuus. Alkuvuosina juhlissa oli tarkka pukeutumiskoodi, puheita ja maljoja ja tanssia.
Vilkunan mukaan tanssien tuli olla vanhanaikaisia. Juhlat olivat ikään kuin sivistyneitä eivätkä vanhempien riettaina pitämiä.
Elitismiä tuskin on koskaan katsottu hyvällä, mutta erityisesti 1960-luvulta alkaen opiskelijat ottivat selkeän kannan elitismiä vastaan. Vilkuna ei muista kuulleensa vuosijuhlista opiskelunsa aikana 1980-luvulla.
Ylioppilaiden joukossa juhlat nähtiin tarpeettomana ja jopa vähän inhottavana. Ja ainakin 1970-luvulla oli semmoisia vuosia, että ne jäivät pitämättä tarkoituksella ja joskus ihan vahingossa, Vilkuna kertoo.
Vuonna 1970 Jyyn hallituksen puheenjohtaja Seija Värri ja kolme muuta hallituksen jäsentä vastusti perinteisen ”elitistisen” vuosijuhlan järjestämistä.
Tilalle ehdotettiin ilmaisten tanssien ja kansanhuvien tarjoamista sekä esiintyjäksi muun muassa Esa Pakarista. Lopulta hallituksen enemmistö ei kuitenkaan hyväksynyt muutosta ja kompromissina juhla järjestettiin ilman esitelmiä ja vanhoja tansseja.
1971 juhlien sijasta järjestettiin vapaamuotoinen tilaisuus ”kansanopetuksen alkuunpanemisen muistoksi”. Samalla ylioppilaskuntatoimijat huomasivat juridisen ongelman, sillä juhlan järjestäminen oli sääntöjen puolesta pakollista. Tällöin hallitus päätti, että maaliskuussa järjestetyssä edustajiston kokouksessa juhlistetaan Jyytä.
Juhlat jäivät myös järjestämättä vuonna 1974. Puolestaan 1975 vuosijuhlat järjestettiin Kortepohjan uusien rakennusten vihkiäisten merkeissä.
Elitismin vastustaminen, poliittinen kuohunta ja uudistusten vaatiminen saavutti lakipisteensä vuonna 1968 Helsingissä Vanhan valtauksena, joka järjestettiin päivää ennen Hyyn 100-vuotisjuhlia.
Elitismistä pyritään edelleen eroon ja Jyyn tapahtumatuottaja Suvi Liukkosen mielestä juhlien tulee olla perinteiden lisäksi nykyisten opiskelijoiden näköiset.
”On ilo ylläpitää ja uudistaa vuosijuhlia. Isoja muutoksia tällaisissa perinteisissä vuosijuhlissa ei ole.”
Näkyvimpiä muutoksia vuosijuhlaperinteissä on cocktailtilaisuuksien järjestäminen niin sanottuina välivuosina perinteisten pöytäjuhlien sijaan. Liukkosen ja Jyyn toiminnanjohtajan sijaisen Teemu Vasaman mielestä muutos pöytäjuhlien keskittyminen tasavuosikymmenten ja viitosten juhlimisesta on hyvä.
Perinteiset pöytäjuhlat ovat monta kertaa kalliimmat cocktailmuotoisiin vuosijuhliin verrattuna. Jyyn 90. vuotisjuhlat maksavat juhlaan osallistuvalle jäsenelle 110 euroa. Esimerkiksi Oulun yliopiston ylioppilaskunnan, OYY:n cocktailmuotoiset 64-vuosijuhlat maksoivat jäsenelle 45 euroa.
Vuosijuhlien budjetti on noin 25 000 euroa, jolla katetaan vuosijuhlasitsien, tervehdystilaisuuden, illallisen, jatkojen sekä silliaamiaisen kustannuksia.
Cocktail- tai gaalamuotoisissa vuosijuhlissa pukeutuminen on rennompaa, ruokailu on kevyempi ja näiden myötä myös hinta on huomattavasti halvempi.
”Välivuosina voimme tarjota jäsenistölle hienot juhlat saavutettavammin. Vuosien aikana hinnat ovat nousseet jatkuvasti, järjestäminen on kalliimpaa ja harmittavasti opiskelijoiden tulotaso on jäänyt pieneksi”, Liukkonen kertoo.
Liukkosen mukaan niin sanotuista välivuosijuhlista on saatu runsaasti positiivista palautetta.
”Olemme panostaneet rennompaan viestintään ja ettei juhlia tarvitse jännittää. Ilmapiiriä on kehuttu lämpimäksi.”
Vasama kuvailee vuosijuhlia eräänlaiseksi yhteiseksi performanssiksi, mikä erottaa juhlan arjesta. Yliopiston tavoite on siis edelleen sivistää jäseniään ja se näkyy yhteisten sääntöjen kunnioittamisena.
”Juhlissa on ikään kuin tuttu systeemi ja säännöt, joiden myötä perinteet siirtyvät opiskelijoilta toisille.”
Vuosijuhlia järjestetään myös ainejärjestöissä. Niissä tuttua on etenkin vitosten ja kymppien juhlinta. Vaikka ainejärjestöillä on omat perinteensä, juhlat ovat kuitenkin hyvin samankaltaiset kuin ylioppilaskunnan juhlat. Näin ei kuitenkaan ole ollut pitkään. Vielä 1980- ja 90-luvuilla ainejärjestöjen vuosijuhlat olivat usein normaalit baaribileet.
Vuosien 1988–1999 välissä Jyyn edustajistossa, hallituksessa ja pääsihteerinä toiminut Kasperi Launis on kerennyt nähdä useat vuosijuhlat sekä järjestävänä tahona että osallistujana. 1980-luvun taitteessa nykyinen juhlimistapa oli katkolla.
”Ylioppilaskunnan vuosipäivää kyllä huomioitiin, mutta ne eivät olleet millään muotoa istuva vuosijuhla. Esimerkiksi joku bändi saattoi olla esiintymässä, tai jonkinlaista muuta ohjelmaa.”
Launiksen mukaan nykyisen mukaiset ”istuvat vuosijuhlat” – kuten hän nykyistä tyyliä kuvaa, järjestettiin hänen aikanaan vain kaksi kertaa, vuosina 1992 ja 1993.
”Ne olivat aika pienimuotoiset, vaatimattomat ja siellä haettiin tätä muotoa. Niissä tarkoitus oli harjoitella 60-vuosijuhlia varten.”
Launis toteaa vallan vaihtuneen Jyy:ssä ja samalla vaihtuivat 60-vuotisjuhlien suunnitelmat.
”Ne järjestettiin seminaarimuotoisena jossa oli muistaakseni myös jokin juhla. Itse olisin toivonut istuvaa juhlaa, mutta uudet toimijat näkivät toisenlaiset juhlat arvokkaaksi.”
Sponsorit ovat yksi keino saada vuosijuhlien hinnasta opiskelijalle houkuttelevampi. Launiksen mukaan esimerkiksi Pörssin vuosijuhlilla oli eräs tupakkayritys sponsorina.
”Siellä oli pöydittäin savukkeet osallistujille tarjolla.”
Arvon merkit
Yksi ylioppilaskuntien vuosijuhliin kuuluvista perinteistä on erilaisten ansiomerkkien jakaminen ansioituneille toimijoille. Jyyn tapauksessa ansiomerkit myöntää hallitus, mutta päätökset eivät ole mielivaltaisia. Niitä ohjaa perinneohjesääntö.
Tänä vuonna siihen ja samalla Jyyn merkkeihin on tullut muutoksia. Harrastemerkki muuttuu pronssiseksi ansiomerkiksi ja hopeinen ansiomerkki luotiin. Tältä aukeamalta voit katso, millä perusteilla Jyy kunniamerkkejä jakaa.
PRONSSINEN ANSIOMERKKI
Pronssinen ansiomerkki myönnetään, jos henkilö on osoittanut erityistä aktiivisuutta esimerkiksi ainejärjestötoiminnassa tai edustajistossa tai vaikkapa hallinnollisissa elimissä toimimisesta. Pronssisia ansiomerkkejä onkin tarkoitus jakaa suurelta osin Jyyn piirissä toimivien järjestöjen vinkkien pohjalta. Pronssisten ansiomerkkien vuosittain myönnettävän määrän hallitus on päättänyt olevan maksimissaan 7–10.
HOPEINEN ANSIOMERKKI
Uuden hopeisen ansiomerkin myöntämiselle perusteena on esimerkiksi erityisen ansiokkaasti hoidettu vuosi hallituslaisena sekä toimiminen aktiivisena ja pitkäaikaisena edustajiston jäsenenä. Merkin voi saada myös, jos on toiminut ansiokkaasti ja aktiivisesti erityisen monessa tehtävässä: esimerkiksi keskusvaalilautakunnassa, tiedekuntaneuvostoissa, yliopistokollegiossa tai erityisissä valintatoimikunnissa. Hopeisia ansiomerkkejä myönnetään maksimissaan 5–7 per vuosi.
KULTAINEN ANSIOMERKKI
Kultaisen ansiomerkin myöntämiselle perusteina on usein pitkä ura ylioppilaskunnan hallituksessa ja edustajiston puheenjohtajistossa, jonka lisäksi ylioppilaskunnan eteen tehdyn työn tulee olla jollain tavalla erityisen laadukasta.
Kultaisia ansiomerkkejä voidaan myös myöntää henkilöille, jotka ovat tehneet merkittävää työtä Jyväskylän opiskelijoiden eteen. Tänä vuonna tämänkaltaiseksi henkilöksi katsottiin lukeutuvan esimerkiksi yliopiston vararehtori Marja-Leena Laakso. Kultaisia ansiomerkkejä voidaan myöntää vuodessa maksimissaan 3–5. Kultaisten ansiomerkkien myöntämisessä ohjeistukset kehottavat käyttämään erityisen tiukkaa harkintaa: joinakin vuosina aatetaan myöntää ainoastaan yksi kultainen ansiomerkki.
KUNNIAMERKKI
Korkein kunnianosoitus on kunniamerkki, jota kannetaan sen kanssa jaettavassa nauhassa. Kunniamerkki myönnetään edustajiston päätöksellä hallituksen esityksestä ylioppilaskunnan kunniajäsenille. Merkki voidaan antaa muillekin henkilöille ylioppilaskunnan erityisenä kunnianosoituksena. Ylioppilaskunnalla voi olla kerrallaan korkeintaan 20 kunniajäsentä.
