Mustiin toppavaatteisiin pukeutunut mies saapuu jyväskyläläisen kirpputorin nurkalle. Hänellä on mukanaan kaksi suurta kestokassia.
On keskiviikko, 3. tammikuuta. Pakkasta on reilu 25 astetta.
Mies kiertää kirpputorin taakse. Hän on tutkinut roskakatoksen edellissunnuntaina. Tuolloin katoksessa oli pari täyttä jäteastiallista vaatteita.
Nyt vaatteet ovat tiessään. Aina ei voi onnistua.
Mies jatkaa matkaansa. Hän nostaa maasta tölkin ja pudottaa sen kestokassiinsa. Noukkii lumeen heitetyn karkkipaperin ja laittaa sen kadun varressa olevaan roskakoriin.
Pienen marketin takana oleva roskakatos on auki, eikä astioissa ole lukkoja.
Mies kurkistaa biojäteastiaan. Tyhjä.
Sunnuntaina saalis oli muun muassa mansikoita, kurkkuja, klementiinejä, kirsikkatomaatteja ja viikunoita.
”Tää on käyty varmaan tänään tyhjentämässä.”
Hän on Teemu Arppe, 40-vuotias helsinkiläinen kemian opettaja.
Hän on kotoisin Nyrölästä, entisestä Jyväskylän maalaiskunnasta.
Arppe kutsuu itseään jäteaktivistiksi. Hänet tunnetaan Onnen tongintaa -nimisestä dyykkausblogista sekä samannimisestä Instagram-tilistään, jossa hän esiintyy Onni Tonkijana.
KAIKKI alkoi pulloista ja tölkeistä.
Arppe alkoi kerätä niitä Helsingin kaduilta ja roskiksista noin 15 vuotta sitten.
Maaliskuussa 2011 hän päätti hetken mielijohteesta katsoa, löytyisikö panttipakkauksia myös oman taloyhtiön jätekatoksesta.
Yllätykseksi roskiksessa olikin syömäkelpoista ruokaa. Viinirypäleitä, kurttuinen limetti, kaksi ruskeaa banaania, pussi porkkanoita. Löytö tuntui panttipulloja hohdokkaammalta.
"Jos pitkän leivän toisessa päässä on hometta ja toisessa ei ainaakaan näkyvästi, se ei haittaa."
Arppe otti siitä kuvan. Sen jälkeen hän alkoi käydä läpi muidenkin taloyhtiöiden roskiksia. Löytyi leipää, lihaa, kasviksia, säilykkeitä, pastaa, perunoita…
”Huomasin, että näillä ruoillahan pystyy suorastaan elämään.”
Vuonna 2013 Arppe perusti dyykkaus-aiheisen blogin. Hän halusi kanavan, jossa kertoa löydöistään, harjoittaa luovuutta ja valistaa ihmisiä. Elettiin blogien kulta-aikaa.
Blogin nimi on sanaleikki, joka juontuu Niko Ahvosen Onnen ongintaa -kappaleesta. Samalla kaavalla syntyi kirjoittajahahmo ja Arppen alter ego Onni Tonkija.
Hahmon tarkoitus oli helpottaa roskiksilla kulkemista ja tiedon jakamista julkisesti.
Vuosien varrella jako päivätöissä käyvän siviili-Arppen ja dyykkaamiseen keskittyvän Onnin välillä on kuitenkin kaventunut.
”Nykyisin oon Onni Tonkija oikeastaan missä vaan kuljen. Ihmiset tunnistavat mut dyykkarina.”
ARPPEN ruokavalio koostuu roska-astioiden antimista eli kaikesta siitä, mitä muut heittävät pois ja hän dyykkaa.
Nälkää ei tarvitse nähdä, sillä syömäkelpoista ruokaa löytyy paljon.
Arppe sanoo olevansa dykaanista ruokavaliota noudattava fregaani.
Fregaani tulee englannin kielen sanoista free eli vapaa ja vegan eli vegaani. Fregaani vastustaa kaikenlaista riistoa ja pyrkii minimoimaan osallisuutensa luonnonvarojen ylikulutuksessa sekä rahataloudessa.
Siinä missä vegaani ei käytä mitään eläinperäisiä tuotteita, fregaanille kelpaavat myös ne, mikäli ruoka on hylätty eli löytyy roskiksesta.
Dykaaninen ruokavalio on puolestaan Arppen itsensä keksimä nimitys. Ruoan lisäksi hän hankkii dyykkaamalla myös vaatteensa alushousuja ja sukkia myöten. Myös nyt hänellä on päällään dyykatut vaatteet, pipoa lukuun ottamatta.
Hän perustelee elämäntapaansa kulutusyhteiskunnan ulkopuolella elämisen lisäksi sen hauskuudella ja huolettomuudella.
”Tää on tapa, jolla eläimet hankkivat ruokansa. Ne etsii sitä, ei viljele. Tässä on löytämisen riemua. Lisäksi on hienoa, että mun ei tarvitse suunnitella mitään, vaan ruokalista tulee roskiksen kautta. Samoin vaatteet.”
”On henkinen helpotus, että ei tarvitse lähteä ostoshelvetteihin.”
Kaupasta hän on suostunut ostamaan vain somettamiseen ja bloggaamiseen tarvittavaa elektroniikkaa, sillä dyykkaamalla löydetyt puhelimet ja kannettavat tietokoneet ovat vanhoja tai rikkinäisiä.
Arppe ei osaa sanoa, paljonko hän on säästänyt rahaa elämäntavallaan, sillä hänen hintatajunsa on vuosien mittaan kadonnut. Hänen on ylipäätään vaikea arvioida, mitä kaupasta ostaisi, jos olisi pakko.
”Varmaan kaurahiutaleita.”
MARKETIN takaa Arppe jatkaa lähellä sijaitsevalle päiväkodille.
Roska-astiat ovat puisessa katoksessa päiväkodin nurkalla. Sinne pääsee kävelemään esteettä.
Niitä Arppe on ostanut viimeksi kymmenen vuotta sitten.
Muita ihmisiä ei näy.
Biojäteastioita on katoksessa kolme.
Ensimmäinen on lähes täynnä. Päällimmäisenä höyryää kasa perunoita ja nakkikastiketta. Seassa on ehkä myös jonkinlainen kasviskastike ja kauraleipiä.
Arppe ei lämpene sekoitukselle. Hän poimii biojäteastioista mieluiten helposti eroteltavia yksittäiskappaleita, kuten lihapullia tai kalapihvejä.
Lähes mikä tahansa syömäkelpoinen kelpaa, jos se ei maistu pahalta.
Parasta ennen -merkintä ei merkitse Arppelle mitään, edes lihassa. Eikä hän aina kaihda edes hometta.
”Jos pitkän leivän toisessa päässä on hometta ja toisessa ei ainakaan näkyvästi, se ei haittaa.”
Sen sijaan muiden jättämiä jo syötyjä ruokia tai juotuja juomia Arppe välttelee. Sellaisia ovat esimerkiksi nestemäiset pakkaukset, kuten vajaa mehutölkki.
Hän jättää rauhaan myös pikaruokaravintoloiden ranskalaiset. Ne eivät ravitse.
Arppe kertoo, ettei ole koskaan sairastunut dyykatun ruoan takia. Korkeintaan on tullut vatsanväänteitä.
”Tonkimisesta” on valitettu pari kertaa. Arppe on selvinnyt puhumalla tai poistumalla paikalta.
TOINEN päiväkodin biojäteastioista on tyhjä paria pohjaan kiinni jäätynyttä biopussia lukuun ottamatta.
Kolmas on puolillaan ruokaa. Päällimmäisenä on muun muassa keitettyjä kananmunia, leikkelepinoja ja leipää.
Aloitettuaan dyykkaamisen taloyhtiön roskiksesta kesti useamman vuoden ennen kuin Arppe päätyi päiväkodin biojäteastialle.
Hän oli ulkoiluttamassa koiraansa ja vilkaisi roskikseen mielenkiinnosta. Se oli täynnä jauhelihapihvejä.
Jos löytö olisi ollut maltillisempi, Arppe tuskin olisi palannut päiväkodin jäteastialle uudestaan.
Kauppojen takana Arppe alkoi käydä varsinaisesti vasta, kun oli perustanut Instagram-tilinsä 2021. Silloin hän haastoi itsensä elämään vuoden kokonaan ilman ostettua ruokaa tai juomaa ja julkaisemaan joka päivä kuvan ateriastaan Instagramiin.
Hän myös otti omat eväät kylävierailuille. Ravintoloissa käynti oli kiellettyä.
Nykyisin Arppe suostuu syömään ravintolassa ja ottamaan vastaan myös muiden tarjoamaa ruokaa.
Ravintoloissa hän käy kuitenkin vain harvoin. Silloin hän noudattaa vegaanista ruokavaliota.
Arppe kerää päiväkodin biojäteastiasta mukaansa kauraleipiä ja muutamia kananmunia. Munat hän aikoo antaa toiselle koiristaan. Se syö pääasiassa dyykattua ruokaa. Toinen taas on nirsompi.
Blogissaan Arppe kutsuu koiriaan Onnenmyyräksi ja Mini Tonkijaksi.
Vaimo puolestaan on saanut nimen Onneli. Myös hän syö Arppen dyykkaamaa ruokaa, mutta kriteerit ovat tiukemmat kuin Arppella. Sivumakuja ei saa olla.
YÖ on dyykkaamiseen parasta aikaa. Silloin saa tonkia rauhassa.
”Kun on päivällä dyykkaamassa, se on vähän hankala tilanne sille, joka tuo roskia ja ymmärtää, että seuraavaksi katsotaan hänen tuomansa roskapussi.”
Aiemmin Arppe ajoitti dyykkauskierroksensa heti puolenyön jälkeiseen aikaan. Nykyisin hän mieluummin nukkuu ja herää kierrokselleen neljän aikaan aamuyöllä. Hän käy dyykkaamassa ja menee sitten takaisin nukkumaan. Roska-autot alkavat kiertää viideltä.
Toisaalta Arppe dyykkaa myös päivisin, jos vastaan tulee ”kiinnostava roskis”.
”En enää ujostele valtavasti.”
Hän muistaa vain pari kertaa, jolloin ”tonkimisesta” olisi alettu valittaa. Silloin Arppe on selvinnyt puhumalla tai poistumalla paikalta.
Jäteautonkuljettajien kanssa hän kertoo käyneensä mukavia keskusteluja.
”Ne tunnistavat mut ja suhtautuvat kannustavasti tähän touhuun.”
Ihmisten sijaan dyykkaamista vaikeuttavat lukot. Yhä useampi roskakatos ja -astia on lukkojen takana.
Keskisuomalaisen jäteyhtiö Mustankorkean logistiikkapäällikön Antti Anhavan mukaan lukitsemisella pyritään välttämään esimerkiksi tuhotöitä ja sitä, että ulkopuoliset toisivat roskiaan katokseen.
Myös syväkeräysastiat hankaloittavat, Arppe sanoo. Niiden määrä on lisääntynyt kymmenen viime vuoden aikana. Tarkoitus on vähentää jäteastioiden tyhjennyskertoja.
Sekä syväyskeräysastioiden että roskakatosten lukitsemisen yleistyminen on Arppen mielestä sääli.
"Tonkimisesta" on valitettu pari kertaa. Arppe on selvinnyt puhumalla tai poistumalla paikalta.
Hän itse dyykkaa avointen roskisten lisäksi paikoissa, joihin hänellä tai jollain muulla on avain. Lisäksi hän saattaa kiivetä tai ryömiä myös lukittuihin jätekatoksiin. Lukkoja tai muutakaan hän ei kuitenkaan riko.
Lukkojen taakse murtautuminen on laitonta. Muutoin dyykkaamisen laillisuus on tulkinnanvaraista. Jätteiden käsittelystä säätävässä jätelaissa linjataan, että jätettä ei saa hylätä ja että sen saa luovuttaa vain sille, jolla on oikeus jätteen käsittelemiseen. Toisin sanoen roska-astioiden jätteet on luovutettu jätteenkuljetusyhtiölle.
Dyykkaaja voi siis periaatteessa syyllistyä näpistykseen. Se edellyttäisi kuitenkin rikosilmoituksen tekemistä. Dyykkaamisesta tehdyt rikosilmoitukset ovat harvinaisia.
VIIMEISENÄ kierroksella on jyväskyläläisen taloyhtiön sisäpiha.
Taloyhtiössä lajitellaan bio- ja sekajätettä, kartonkia, paperia, muovia, lasia ja metallia. Yksi sekajäteastioista tursuu niin, ettei kansi mahdu kiinni.
Arppe alkaa pyöritellä pusseja käsissään. Hän tunnustelee niiden painoa ja muotoa.
Painava pussi on merkki mahdollisesta löydöstä. Epäkiinnostavat pussit hän siirtää täydestä sekajäteastiasta tyhjempään.
Kun kohdalle osuu potentiaalinen löytö, Arppe avaa pussin. Normaalisti hän aukoisi solmut siististi, mutta nyt rukkasia ei viitsisi riisua. Pakkanen on kiristynyt, on miltei miinus kolmekymmentä astetta. Arppe ei ole koskaan dyykannut näin kylmässä.
Auki revitystä pussista löytyy kaksi kennoa ehjiä kananmunia. Toinen on täysi, toisesta on käytetty muutama muna. Parasta ennen on ollut lokakuun lopussa.
Lisäksi löytyy kaksi avaamatonta Jalotofu-pakettia, joiden parasta ennen on merkitty viime marraskuun alkuun. Arppelle löydöt kelpaavat.
Välillä pussien paino hämää. Yhdessä on kakkavaippoja, toisessa kovettunutta kissanhiekkaa.
Väärin lajiteltuja jätteitä Arppe siirtää sekajäteastiasta niihin astioihin, joihin ne kuuluvat. Panttipullot hän ottaa itselleen.
Roskapusseista Arppe löytää myös kaksi vuotta vanhoja margariinirasioita, pussin vuoden vanhoja jauhoja, puolikkaan pussin riisipiirakoita sekä Länsi-Saksassa valmistetun, päältä mustaksi kärähtäneen leivänpaahtimen ja pian sen jälkeen sammutuspeitteen käyttöohjeineen.
Peite herättää iloa.
”Vaimo toivoi itse asiassa juuri viime viikolla sammutuspeitettä. Suorastaan tilaus roskakeijulle.”
Peitteen mustalla kuvioinnilla voi olla yhteys kärähtäneeseen paahtimeen. Arppe ottaa peitteen joka tapauksessa mukaansa, sillä se on ehjä.
Leivänpaahtimen hän aikoo viedä elektroniikkajätteen keräyspisteeseen.
ARPPEN elämäntapa vaatii aktiivista ruokavarastojen ylläpitämistä. Nykyisistä varastoista riittäisi ruokaa useaksi kuukaudeksi.
”Koskaan ei voi tietää, milloin löytää seuraavan margariinirasian, joten niitä täytyy hamstrata”, Arppe kertoo.
Hän varastoi ruokaa kotonaan myös parvekkeella, sillä kaikki ei mahdu jääkaappiin.
Ruoan varastointia selittävät myös Arppen tekemät säilyvyyskokeet. Hän pyrkii selvittämään, kuinka kauan eri elintarvikkeet säilyvät syömäkelpoisina. Esimerkiksi tofupaketteja hän on säilyttänyt kokeita varten jääkapissaan kuukausista useisiin vuosiin.
Koska ruokaa löytyy roska-astioista runsaasti yli omien tarpeiden, Arppe antaa sitä myös eteen päin. Hän tarjoaa löytöjään lähipiirille ja hyväntekeväisyyteen. Vuosina 2019–2021 toiminnassa oli myös ruokasisäpiiri, johon kuului ihmisiä, jotka kävivät säännöllisesti hakemassa Arppelta ruokakasseja.
Arppe pystyisi lahjoittamaan vielä enemmänkin. Ruoka-avun antaminen on kuitenkin raskasta, joten hänen pyrkimyksensä on sen sijaan valistaa ihmisiä, jotta ruokahävikkiä ei ensinnäkään syntyisi.
"Oon saanut ainakin yhden ihmisen dyykkaamaan päiväkodin hävikkiä."
Lokakuussa 2023 Arppe löysi tutusta taloyhtiön roskiksesta yhteensä 434 euroa käteistä. Aiemmin hän oli löytänyt ainoastaan satunnaisia kolikoita ja yksittäisiä seteleitä. Tällainen summa rahaa oli poikkeuksellinen.
Arppe lahjoitti rahat hyväntekeväisyyteen. Someseuraajat saivat ehdottaa kohteita. Lahjoitussumma oli lopulta 10,10 euroa per kohde.
Ruoan lisäksi Arppe lahjoittaa eteenpäin myös löytämiään vaatteita. Niiden kohdalla kriteerit ovat korkeammalla. Vain kaikista parhaimmat löydöt kelpaavat lahjoitettavaksi.
Toisinaan Arppe myös myy dyykkaamiaan asioita. Hän on järjestänyt myyjäisiä, joissa myynnissä on ollut löytöjä tonnikalapurkeista vessapaperiin. Tuotoilla on tarkoitus tukea yhteisöllistä hävikkiä vähentävää hanketta, mutta siitä Arppe ei paljasta tässä vaiheessa enempää.
Joskus seuraajat ottavat Arppeen myös suoraan yhteyttä ja pyytävät saada ostaa jonkin löydön. Viimeksi seuraaja osti Arppen löytämän koripallopaidan.
BLOGISSAAN ja somessaan Arppe kannustaa myös muita dyykkaamaan.
Seuraajat lähettävät viestejä ja kyselevät, mistä ja miten dyykkaamisen voisi aloittaa.
”Parasta ehkä on, että oon saanut ainakin yhden ihmisen dyykkaamaan nimenomaan päiväkodin hävikkiä”, Arppe sanoo.
Jäteaktivismi on hänelle kaikki kaikessa. Päivätyökseen hän opettaa kemiaa kahden eri kansanopiston lääketieteellisillä opintolinjoilla, mutta pitää silti aktivismia päätyönään.
Ennen kaikkea Arppe haluaa kumota kuluttajien harhaluuloja ja lisätä tietoa elintarvikkeiden säilyvyydestä. Hänen mielestään esimerkiksi parasta ennen -päiväyksille annetaan liikaa painoarvoa.
Rahaa bloggaaminen tai somettaminen ei tuo. Tänä vuonna Arppen tavoitteena on kuvata ja julkaista joka viikko dyykkaamiseen tai säilyvyyteen liittyvä YouTube-video.
Hän uskoo, että hänen ajatusmaailmansa juontaa juurensa osittain jo lapsuudesta, 1980-luvulta. Isä opetti, että ruoan laatua ei tarvitse arastella, eikä ruokaa saa heittää hukkaan.
Dyykkaamisen lisäksi Arppe pyrkii elämään myös muilla tavoilla ympäristöystävällisesti ja säästeliäästi. Hän ei esimerkiksi koe tarvetta matkustaa, ja harrastuksenaan hän kiertää taidegallerioita.
Hän kerää kadulta roskia ja lajittelee omien jätteidensä lisäksi myös toisten jätteitä samalla, kun dyykkaa.
YHDESSÄ paikassa Arppe haluaa käydä uudelleen.
Se on kierroksen toinen kohde eli marketti, jonka roska-astia oli ehditty tyhjentää. Arppe haluaa käydä tarkastamassa katoksen seuraavana päivänä.
Päivä on yhtä kylmä kuin edellinen.
Arppe avaa biojäteastian kannen ja työntää sinne kätensä.
Pohjalla on kaksi kimppua nahistuneita yrttejä, pussi mandariineja, persimoni, rasia kirsikkatomaatteja ja kaksi punalaputettua maitorahkaa. Arppe nostelee jäisen saaliin viereisen jäteastian kannelle.
Dyykkaaminen on Arppelle tärkeää, mutta toisinaan häntä ahdistaa. Etenkin kauppojen roskiksissa hävikkiä on yleensä niin paljon.
Hänen Instagram-tilinsä ja bloginsa ovat täynnä valokuvia löydöistä. On kasoittain hedelmiä, valmisaterioita, leipää, vihanneksia, lihaa, rahkoja, jäätelöä, jopa suklaata. Taloyhtiöiden ja päiväkotien hävikki on vähintään yhtä suurta.
”Monesti tuntuu, että ennemmin loppuu tila kasseista kuin hävikki roskiksesta.”
Nyt saalis on tavanomaista pienempi. Ja se on pelkästään positiivinen asia.
Juttuun on haastateltu myös rikosylikomisario Timo Hännistä Sisä-Suomen poliisista.