Englantia lukuun ottamatta vieraiden kielten opiskelu on vähentynyt korkeakouluissa merkittävästi.
Myös kieliaineiden aloituspaikkoja on karsittu. Esimerkiksi ranskan, saksan ja venäjän aloituspaikat ovat pudonneet vuodesta 2006 puoleen. Silti kaikissa tiedekunnissa paikkoja ei saada täyteen.
Syyt kehitykselle ovat moninaiset.
Pääsyyt ovat kuitenkin rakenteellisia ja selittyvät koulutuspoliittisilla ratkaisuilla, joita on tehty alempiin koulutusasteisiin, sanoo saksan professori Leena Kolehmainen Helsingin yliopistosta.
Vuonna 1994 tehtiin uudistus, jossa kielenopetusta yritettiin monipuolistaa koulutaipaleen alussa. Peruskoulussa alettiin tarjota vapaaehtoista A2-kieltä kuten ranskaa tai saksaa. Toisen kielen suosio kasvoi: kolme vuotta myöhemmin 40 prosenttia 4.–6. luokkalaisista opiskeli A2-kieltä.
Vuoden 1998 perusopetuslain uudistuksen myötä yli 30 000 asukkaan kunnilta poistui velvollisuus tarjota useita vieraita kieliä. Vapaaehtoisen toisen kielen opiskelu päättyi monissa kunnissa, ja tämän jälkeen ainoa vaihtoehto oli usein englanti.
Vuoden 2001 tuntijakouudistus siirsi A2-kielen tunnit joko valinnaisaineiden tuntimäärään tai ylimääräisiksi tunneiksi. Suosio laski, koska kielen valinta kavensi mahdollisuutta valita muita valinnaisaineita ja pidensi koulupäivää.
Myös uudistukset toiseen asteeseen vaikuttavat. 1980-luvun puoliväliin asti kaikki lukiolaiset opiskelivat myös toista vierasta kieltä, joka oli yleensä saksa. Vuonna 1985 lyhyen kielen opiskelusta vapautettiin ne, joilla oli pitkä matematiikka, ja kahdeksan vuotta myöhemmin myös muut. Vuonna 2005 vapaaehtoisen kielen kirjoitti reilu 9 600 ylioppilaskokelasta, vuonna 2020 alle neljätuhatta.
Juha Sipilän (kesk) pääministerikaudella toteutettu korkeakoulujen opiskelijavalintauudistus heikensi kielten ”kannattavuutta”. Matematiikasta tuli valtti.
Korkeakoulujen opiskelijavalintaa uudistetaan parhaillaan. Esimerkiksi yliopistojen todistusvalinnan uusi pisteytys tulee voimaan keväällä 2026. Lyhyiden kielten pisteytys nousee reaaliaineiden tasolle.
Tarkoitus on, että muutos ohjaa opiskelemaan aineita, jotka kiinnostavat.
Vaikka uudistus voisi olla kielille ”vielä suopeampi”, Leena Kolehmainen on tyytyväinen saavutettuun kompromissiin.
Uudistus ei kuitenkaan korjaa ”juurisyitä” eli rakenteellisia ongelmia peruskoulussa ja toisella asteella.
KIELTEN JA muiden kouluaineiden opiskelusta linjataan opetus- ja kulttuuriministeriön ja opetushallinnon valmistelemassa opetussuunnitelmassa.
Peruskoulun oppimäärään kuuluu kaksi pakollista kieltä, jotka ovat yleensä englanti ja toinen kotimainen. Muiden vieraiden kielten opiskelu on valinnaista.
Kielitarjonnasta päätetään hajautetusti kunta- ja koulutasolla. Yhteistä valtakunnallista linjaa ei ole, eikä koulutuksen tuottamasta kielipääomasta vastaa Suomessa keskitetysti mikään taho, Kolehmainen sanoo.
”Lisäksi kielikoulutus toteutuu alueellisesti epätasa-arvoisesti.”
Kieliverkoston vuoden 2023 selvityksen mukaan nuoret arvostavat monipuolista kielitaitoa. Motivaatiota opiskella kieliä on, muttei valinnanvaraa. Vaaditut ryhmäkoot ovat useissa kunnissa niin suuria, ettei ryhmiä synny. Osan mielestä syy on lukion kuormittavuudessa. Pakollisten kurssien rinnalle ei jaksa ottaa valinnaisia kieliä.
”Suomalainen kielikoulutuspolitiikka ei mahdollista monipuolista kieltenopiskelua”, Kolehmainen sanoo.
Myös kieliä koskevat uskomukset vaikuttavat. Kolehmaisen mukaan englannin rooli on kasvanut osittain muiden kielten kustannuksella. Suomalaisessa yhteiskunnassa ajatellaan, että englannin osaaminen riittää, koska kaikki maailmassa osaavat sitä. Näin ei ole.
Vieraiden kielten osaajien määrän romahtaminen tarkoittaa Kolehmaisen mukaan sitä, että heitä tarvitaan enemmän kuin koskaan.
”Työelämästä eläköityy ikäluokkia, joiden kielitaito on laajempi kuin työelämään tulevilla.”
Elinkeinoelämä, kansainväliset suhteet ja tutkimus tarvitsevat kielten osaajia. Kansainväliset kriisit, kuten pandemia, Venäjän hyökkäyssota, energiakriisi ja epävakaus Lähi-idässä ovat Kolehmaisen mukaan osoittaneet monipuolisen kieli- ja kulttuuriosaamisen tärkeyden.
”Kaikkia suomalaisia ei varmaan saa lukemaan monia kieliä, mutta kansallisesti tulisi turvata, että Suomessa valmistuu riittävä määrä eri kielten osaajia.”
Lue lisää: Jyväskylän yliopisto lakkautti italian oppiaineen (1/24)