TRISTAN DA CUNHAN albatrossi on vaaleapäinen merilintu. Etelä-Atlantilla sijaitsevalla pienellä tuliperäisellä saarella asuva lintu katsottiin omaksi lajikseen dna-analyysin avulla vasta vuonna 2004.
Se sai suomenkielisen nimen BirdLifen Suomen nimistötoimikunnalta viitisen vuotta sitten. Toimikunnan puheenjohtaja on Harri Högmander. Hän on myös Jyväskylän yliopiston tilastotieteen lehtori.
Högmander innostui matematiikasta nuorena. Se viehätti ja koukutti. Hänestä piti tulla lukion matematiikan opettaja. Elämä ei kuitenkaan mennyt suunnitellusti.
Moni niputtaa tilastotieteen ja matematiikan samaksi kokonaisuudeksi, mutta Högmanderin mukaan niillä on selvä näkökulmaero. Vaikka tilastotieteen teoria on puhdasta matematiikkaa, siinä käytetään ”tosielämän aineistoja”. Tutkitaan, mitä yleensä tapahtuu.
Matematiikassa taas haetaan usein ääripäitä. Asioita, joita ei tapahdu oikeassa elämässä.
Opiskeluaikana matematiikka kiinnosti edelleen, mutta Högmander huomasi valmistumisvaiheessa kulkevansa väärää reittiä.
”Minulla oli hyviä opiskelukavereita, jotka päätyivät matematiikan professoreiksi. Huomasin, että näitä ihmisiä kiinnostaa matematiikka ihan eri tavalla kuin minulla.”
Högmander aloitti tilastotieteen opinnot tehdessään ympäristötilastotieteen alaan kuuluvaa väitöskirjaa 1995. Aiheena oli Spatiaalisen tilastotieteen menetelmät luonnonvaraisten populaatioiden seurannassa.
Ensimmäisessä osassa Högmander tutki linjalaskentamenetelmiä ja toisessa osassa ruutukarttamenetelmiä, joita voi käyttää esimerkiksi pesimälintujen levinneisyyden selvityksessä. Suomi oli jaettu pieniin ruutuihin. Harvaan asutussa maassa moni alue oli katsottu ”tyhjäksi”, sillä tutkijoilla ja eri eliölajien harrastajilla ei ollut ollut mahdollisuuksia selvittää, missä eri eliölajeja oikeasti esiintyi.
Högmander kehitti toisen tohtoriopiskelijan Juha Heikkisen kanssa tilastolliseen kuva-analyysiin perustuvan tavan, jolla pystyi selvittämään, mitkä ”tyhjät” ruudut olivat oikeasti eri eliölajien asuttamia. Laskentamenetelmä oli Bayes-tilastotieteen alalla mullistava. Bayes on tilastotieteen osa-alue, joka huomioi tiedetyn totuuden lisäksi havaintojen ulkopuolisen todellisuuden epävarmuuden.
”Esimerkiksi rupikonna elää suurella todennäköisyydellä myös naapuriruudussa.”
Högmanderin ja Heikkisen linjalaskentamenetelmää voidaan soveltaa ympäri maailmaa hyönteisistä isoihin nisäkkäisiin.
Väitöskirjan valmistumisen jälkeen Högmander sai puhelun juuri perustetulta ympäristötieteiden laitokselta: Olet kuulemma tilastotieteilijä, joka osaa biologiaa. Tuletko töihin?
Högmander oppi ympäristötieteissä käytännöstä eli työstä, jossa ollaan mukana tutkijoiden, kuten ekologien, tosielämän ilmiöiden sekä kokeellisten tutkimusaineistojen kanssa.
Vuonna 2000 hän palasi tilastotieteen laitokselle, tällä kertaa lehtoriksi. Hän opettaa esimerkiksi tilastotieteiden perusteita ensimmäisen vuoden matematiikan ja tilastotieteiden opiskelijoille.
”Harva tulee opiskelemaan yliopistoon aikeenaan erikoistua tilastomatematiikkaan. Se pitää ikään kuin myydä opiskelijoille.”
LINNUISTA HÖGMANDER kiinnostui jo opiskeluaikana. Harrastuksessa on samaa tilastotieteiden kanssa. Siinä kerätään aineistoja kuten lajeja, paikkoja, päivämääriä. Viimeisen 22 vuoden aikana Högmander on bongannut työhuoneensa ikkunasta 79 eri lintulajia. Linnuissa kiinnostavinta on, että niitä on joka paikassa.
Ei tarvitse lähteä erikseen etsimään, vaan linturetkellä on aina, Högmander sanoo.
Tosin muuttuneet ympäristötekijät ovat vaikuttaneet Högmanderin mukaan lintujen esiintymiseen Suomessa. Keväät ovat aikaistuneet. Vesien rehevöityminen ja vanhojen metsien häviäminen näkyy paitsi linnuissa myös pienemmissä eliöissä. Högmander bongaa myös perhosia, sudenkorentoja ja muita ötököitä – lähinnä, koska Suomen linnut on aika lailla nähty.
”Perhosten suhteen ei myöskään tarvitse herätä kolmelta aamulla ja mennä vesisateeseen tai talvipakkaseen.”
Mutta ei kiinnostus lintuihin ole kadonnut. Högmander on ollut Suomen nimistötoimikunnan puheenjohtaja 15 vuotta. Lintujen nimeäminen ”kahvin voimalla” eri alojen asiantuntijoiden kanssa on hauskaa.
Högmander pitää erityisesti alkuperäisistä nimistä. Maorin kielessä lintu on takahe ja Etelä-Amerikassa asuu hoatsime. Lyhyin linnun nimi on havaijilainen ou.
Suomessa nimet venyvät usein pitkiksi. Yksi pisimmistä on uudenkaledonianlepinkäismonarkki.
”Tai no, onhan meilläkin pyy”, Högmander huomauttaa ja naurahtaa. ▬