FILMIKUVAAMISEN suosio on kasvanut erityisesti viime vuosina.

Syynä on etenkin koronapandemian aikana noussut into käsillä tekemiseen. Myös nostalgiabuumi on lisännyt kiinnostusta. Ilmiö on kansainvälinen, mutta 2000-lukua edeltävälle tasolle filmikuvaajien määrä ei silti yllä.

Mikä filmissä kiehtoo?

 

 

”
ALOIN KUVATA filmille aktiivisesti noin vuosi sitten, kun lähdin Berliiniin vaihtoon. 36-kuvan filmirulla täyttyi alle kuukaudessa. Ikuistettavaa oli paljon, ja filmin kehittäminen ja negatiivien skannaaminen oli Saksassa puolet edullisempaa kuin Suomessa. Ennen vaihtoa olin kuvannut vain silloin tällöin.

Ensimmäinen filmikamerani oli täysin manuaalinen. Kaikki piti säätää käsin, ja kuvattavia piti pyytää pysymään paikoillaan, jotta valotus onnistuisi. Nykyisin kuvaan pääasiassa filmipokkarilla, jolla kuvanotto onnistuu automaattiasetusten ansiosta spontaanimmin.

Kannan kameraa aina mukanani. Kuvaan arkisia tilanteita ja henkilöitä, vähän kaikkea. Välillä myös suunnitellumpia potretteja.

Olen alkanut enemmän ja enemmän korvata puhelimella kuvaamista filmikuvaamisella. Se tuntuu tavalta kapinoida maailman hektisyyttä vastaan. Elämä on nykyään nopeatempoista, mutta filmikuvaaminen pakottaa hidastamaan.

Kuvatessa kiinnitän huomiota väreihin, valoihin ja varjoihin. Kaivan kameran esiin, kun huomaan kiinnostavan sommittelun tai kuvakulman. Lopullisissa kuvissa kiehtovat ihmisten ilmeet. Parhaita otoksia ovat ne, joissa näkyy aito tunne.

Tulevaisuudessa toivon palaavani takaisin manuaaliseen kuvaamiseen. Tahdon oppia valottamaan kuvia ilman valotusmittaria. Lisäksi haaveilen siitä, että tulisin itsevarmemmaksi kuvaajaksi, ja uskaltautuisin kysymään myös vierailta ihmisiltä, saako heitä kuvata. ▬

 


 

”

LÖYSIN VIISI vuotta sitten kotoa isäni vanhan filmikameran, ja kuvasin sillä silloin muutaman rullan. Aktiivisen filmikuvaamisen aloitin vasta 2021. Oli pandemiakevät ja kaipasin tekemistä.

Filmille kuvaamisesta on tullut tärkeä itseilmaisun keino, eräänlainen luovuuden outlet. Kuvaan paljon omakuvia, mutta myös muuta: kavereita, muistoja, ympäristöä.

Itseni kuvaaminen on minulle keino tutkia omaa kehonkuvaani ja minuuttani. Pidän siitä, että ottamissani kuvissa on utuisuutta ja rosoisuutta. Etenkin omakuvat saavat olla epätarkkoja tai heilahtaneita. Silloin paitsi näen niin myös tunnen itseni kuvissa.

Ennen filmikuvaamisen aloittamista en ollut harrastanut oikeastaan mitään luovaa. Näin matemaattis-luonnontieteellisiä aineita opiskelevalle valokuvaaminen on tuonut vastapainoa arkeen. Nautin siitä, että voin napata filmikameran ja jalustan mukaan ja lähteä kolmeksi tunniksi ulos kuvaamaan.

Alkuun kuvasin isäni vanhalla kameralla, mutta viimeisen vuoden aikana olen ostanut lisää kameroita ja linssejä huutokaupoista ja kirpputoreilta, Suomesta ja ulkomailta. Filmit tilaan bulkkifilmikasetteina Saksasta ja lataan kotona tyhjiin filmirulliin.

Pääasiassa kuvaan mustavalkofilmiä. Lisäksi kehitän filmit ja skannaan negatiivit itse. Prosessi on hidas ja meditatiivinen. Kaiken kaikkiaan käytän paljon aikaa kuluttaen filmikuvaamiseen liittyvää sisältöä ja opiskellen uutta. On asioita, joita haluaisin vielä oppia ja kokeilla. Seuraava askel harrastuksessa olisi päästä pimiöön tekemään mustavalkovedoksia. Silloin hallussa olisi koko analogisen kuvaamisen prosessi alusta loppuun. ▬

 


 

”
KERTAKÄYTTÖKAMERA ON todella yksinkertainen: ei oikeastaan tarvitse kuin painaa nappia. Yksi kamera maksaa noin 20 euroa, ja sillä voi ottaa 27 kuvaa.

Tällä hetkellä olen kuvannut kaksi kameraa täyteen: ensimmäisen, kun olin Ahvenanmaalla töissä kesällä 2022, ja toisen viime kesänä lomamatkalla Italiassa.

Innostuin filmikuvien estetiikasta. Niissä on erilainen tunnelma kuin digikameralla tai kännykällä otetuissa kuvissa. Filmikuvat näyttävät vähän vanhanaikaisilta.

Kuvaan paljon puhelimella, ja otan aina monta kuvaa samasta hetkestä. Halusin, että ottaisin reissussa filmille aina vain yhden kuvan kerralla. Alkuun otin kuvia vähän liiankin harkitusti, mutta lopulta aloin räpsiä sieltä täältä. Kuvasin hetkiä läheisten kanssa, maisemia ja yksityiskohtia. Halusin, että hetket ovat aitoja, eivät poseerattuja. Esimerkiksi Ahvenanmaalla otin kuvan, kun maattiin kämppiksen kanssa töitten jälkeen väsyneinä sängyllä.

Aion jatkaa kertakäyttökameroilla kuvaamista myös tulevilla reissuilla, ja koota kuvat albumiin.

Filmikuvien pointti on siinä, että ne ovat fyysisesti olemassa. Muuten kuvat vain hukkuisivat puhelimen syövereihin. Italiassa otetuista kuvista tilasin kuitenkin myös skannatut versiot, koska halusin jakaa niitä Instagramissa. Haluaisin hankkia ”oikean” filmikameran, mutta en vielä en tiedä, mikä olisi hyvä. Toistaiseksi kuvaan kertakäyttökameroilla, ja pidän tätä tällaisena reissujuttuna. Reissun jälkeen ehtii unohtua, mitä on kuvannut, ja kun kuvat tulevat kehityksestä, tunnelmiin pääsee palaamaan uudestaan. ▬

 


 

”
ENSIMMÄISEN filmikamerani jälkeen ei kestänyt kauaa, kun hankin toisen. Alkoi lumipalloefekti. Nyt hyllystäni löytyy seitsemän toimivaa filmikameraa.

Löysin filmikuvaamisen, kun olin Saksassa vaihdossa vuosina 2021 ja 2022. Kuvasin silloin digijärjestelmäkameralla ja julkaisin kuvia valokuvaustililläni Instagramissa. Jossain vaiheessa digikuvien postaaminen alkoi kyllästyttää ja päädyin katsomaan Youtubesta filmikuvausvideoita. Innostuin.

Olen pyrkinyt hankkimaan erityyppisiä kameroita, joita voin käyttää eri tarkoituksiin. Osa kameroista on mekaanisia, osa muovisia pokkareita, osa kino- ja osa keskiformaatin kameroita. Suurin osa on hankittu käytettynä esimerkiksi tori.fi:stä ja kirpputoreilta.

Eniten tunnearvoa on valokuvaajana työskennelleen isopappani vanhalla Hasselbladilla. Sitä ei ollut käytetty yli 50 vuoteen ennen kuin sain sen.

Hasselblad on keskiformaatin kamera eli siinä käytetään 120-filmiä. Se on tavallista 35 mm kinofilmiä suurempaa. Kuvat ovat neliön muotoisia, ja yhdessä rullassa on vain 12 kuvaa. Kamera on tarkoitettu alun perin studiokuvaamiseen, joten kuvanlaatu on erittäin tarkka. Jäljen perusteella ei heti uskoisi, että kyseessä on filmikuva.

Jokaisessa kamerassa on omat juttunsa, jotka pitää kuvatessa muistaa. Mikään kamera ei ole samanlainen ja se tekee kuvaamisesta jännittävää.

Kuvaan pääasiassa street photography -tyylisesti ihmisiä elinympäristössään. Yritän saada taltioitua jonkin tapahtuman tai tunteen. Toisaalta se mitä, millä ja miten usein kuvaan vaihtelee kausittain.

Kuvaan sekä mustavalko- että värifilmille. Mustavalkofilmit kehitän itse, sillä se on halvempaa kuin niiden lähettäminen labraan. Myös kehittämisen olen opetellut Youtube-tutoriaalien avulla.

Kuvaan edelleen myös digikuvia, mutta en koskaan kanna digijärjestelmäkameraa filmikameran tapaan mukana. Analogisuus ja käsillä tekeminen tekevät filmikuvaamisesta spesiaalia. ▬