HARMAA PAKETTIAUTO kulkee läpi kylän. Muuta liikennettä ei juuri näy.
Raitilla on koulu, pankki, ruokakauppoja. Pizzeria, rautakauppa, hotelli-ravintola ja kirpputori. Konehalleja ja omakotitaloja.
Kantatie 69:ltä auto kääntyy oikealle. Ikkunasta näkyy lähinnä metsää ja peltoa.
Sillan yli ja risteyksestä vasemmalle. Tienvarsikyltissä lukee tutkimusasema.
Puiden takaa avautuu parkkipaikka, jota ympäröivät punaiseksi maalatut puurakennukset. Yhden seinässä lukee suurin valkoisin kirjaimin JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO.
On maanantaiaamu, 16. lokakuuta. Venla Borg on saapunut Jyväskylästä Konneveden tutkimusasemalle. Autolla noin 70 kilometrin matkaan kului tunti.
Borg opiskelee viidettä vuotta akvaattisia tieteitä eli vesistötieteitä bio- ja ympäristötieteiden laitoksella. Konnevedellä hän aikoo kirjoittaa maisterintutkielmaansa.
Aseman päärakennuksessa on pitkä punatiiliseinäinen käytävä. Tuulikaapissa on täytetty ilves.
Ruskeita ovia on monta. Useimpien takana on työhuoneita. Ilmoitustauluihin on kiinnitetty aseman tutkimusprojekteista ja luontoilloista kertovia kellastuneita lehtileikkeitä. Moni niistä on 2000-luvun alusta.
Borg ilmoittautuu kansliassa aseman sihteerille ja saa avainkortin. Kortissa lukee huoneen numero, 8A.
TUTKIMUSASEMA perustettiin neljäkymmentä vuotta sitten.
Jyväskylän yliopiston biologian laitos eli nykyinen bio- ja ympäristötieteiden laitos oli suunnitellut sitä reilut kymmenen vuotta. Laitos tarvitsi tiloja opetukseen ja tutkimukseen, jonka tekeminen ei kaupunkikampuksella onnistunut.
Alun perin asemaa kaavailtiin toimintansa lopettaneen emäntäkoulun tiloihin Pihtiputaalle. Sinne olisi kuitenkin ollut Jyväskylästä lähes kahden tunnin ajomatka.
Seuraava vaihtoehto oli Konnevedellä toiminut vanha koulu. Sen muuttaminen tutkimusasemakäyttöön olisi ollut vaikeaa.
Kolmas ehdotus oli Konnevesi-järven ja Siikakosken rannalla sijaitseva viiden hehtaarin pientila. Sijainti oli hyvä. Nykyään 2 600 asukkaan Konneveden kunta oli ostanut tilan kolmelta noin 90-vuotiaalta sisarukselta, joista viimeinen asui kissoineen pihapiirin mummonmökissä.
Tutkimusaseman johtajaksi valittiin dosentti Jussi Viitala, joka oli myös yksi aseman perustajista. Hänen jälkeensä vuosiksi 2005–2021 johtoon nousi, Viitalan aikaan asemanhoitajana toiminut, professori Hannu Ylönen.
Nykyinen johtaja on professori Jouni Taskinen.
Asemalla järjestetään yliopiston kenttäkursseja, kuten lois- ja vesikasvikursseja. Lisäksi pidetään muun muassa kansallisia ja kansainvälisiä seminaareja ja symposiumeja.
Kesäisin perinteenä on järjestää avoin luontoilta, jossa vastataan yleisön esittämiin luontokysymyksiin.
BORG LASKEE laukut huoneensa lattialle.
Tutkielmantekijät majoittuvat soluhuoneissa. Jokainen saa oman. Turkoosia tehosteseinää lukuun ottamatta sisustuksella ei ole juuri revitelty. Kaikki tarpeellinen kuitenkin löytyy: kaksi yhden hengen sänkyä, vaatekaappi, työpöytä ja -tuoli sekä pöytälamppu.
Lisäksi on keittonurkkaus, jossa on mikro, kahvin- ja vedenkeittimet, leivänpaahdin, jääkaappi ja pieni hella.
Sängylle on viikattu lakanat ja pyyhe. Omien petivaatteiden ja pyyhkeiden tuominen asemalle on kielletty. Tuholaiset voisivat vaarantaa asemalla tehtävän tutkimuksen.
Asemalla mahtuu majoittumaan 66 henkilöä. Soluhuoneiden lisäksi on kaksi erillistaloa, mummonmökki ja Pomola.
Borg pukee villasukat ja vaihtaa lenkkarit kumisaappaisiin. Ne ovat mukana aina, vaikka ei sataisi.
”Saappaissa on mukava löntystellä.”
Hän ottaa mukaansa kannettavan tietokoneen, hiiren, vesipullon ja kaksi kirjaa. Suuntana on työhuone.
Borgin maisterintutkielma käsittelee muikun lisääntymistä Säkylän Pyhäjärvessä. Hän teki kenttätutkimuksia syksyllä 2022 ja keväällä 2023. Konnevedellä Borgin tarkoitus on kirjoittaa tuloksia puhtaaksi. Myös tulosten tarkasteltu ja päätelmät ovat vielä kesken. Tarkkaa aikataulua ei ole. Tavoite on vain edistää tutkielmaa.
”Kirjoitan, kun siltä tuntuu, ja pidän tauon, jos kirjoittaminen ei lähde.”
Tutkielman on tarkoitus valmistua vuoden loppuun mennessä.
Sitä varten Borg haki yliopistolta Konnevesi-apurahaa, joka kattaa hänelle viiden päivän majoituksen ja ruokailut tutkimusasemalla.
YLIOPISTO ON myöntänyt Konnevesi-apurahaa syksystä 1993 alkaen.
Vuonna 2000 apurahan määrä oli 650 markkaa. Nykyisin se on 260 euroa.
Apuraha on haettavissa ympäri vuoden ja sitä voivat hakea tiedekunnasta riippumatta kaikki Jyväskylän yliopistoon läsnä olevaksi ilmoittautuneet opiskelijat, joille ei ole aiemmin myönnetty apurahaa.
Hakuun tarvitaan myös tutkielmanohjaajan puoltolausunto. Myöntämisestä päättää rehtori.
Keskimäärin apuraha myönnetään vuosittain noin viidellekymmenelle opiskelijalle. Vuosikohtaista rajaa ei kuitenkaan ole määritelty.
Suurin osa apurahan saajista on humanistis-yhteiskuntatieteellisestä tiedekunnasta.
Tutkimusasemalle ei pääse julkisilla, mutta Jyväskylästä kulkee linja-auto Konneveden taajamaan, josta aseman päivystäjä tulee pyydettäessä noutamaan. Kyyti sisältyy apurahaan.
Borg haki apurahaa tutkielmanohjaajansa ehdotuksesta.
”Ohjaaja sanoi, että Konnevedelle vaan. Siellä ei tarvitse huolehtia muusta kuin siitä, että laittaa illalla saunan lämpiämään.”
Hän teki hakemuksen lokakuun alussa, ja yliopisto antoi myöntöpäätöksen seuraavana päivänä.
Borg halusi Konnevedelle mahdollisimman pian, sillä opinnoissa oli sopiva väli graduretriitille. Aseman varauskalenterissa ei kuitenkaan ollut lähiviikkojen aikana kokonaista viikkoa vapaana, joten piti varata viisi päivää kahdessa osassa: keskiviikosta perjantaihin ja maanantaista tiistaihin.
Asemalla voi majoittua myös viikonloppuisin, mutta silloin keittiö on suljettu. Siksi Borg halusi käydä välissä kotona.
Hän ei ole Konnevedellä ensimmäistä kertaa. Bio- ja ympäristötieteiden opiskelijoille paikka tulee tutuksi heti opintojen alussa, kun tuutorit ja laitoksen henkilökunta tuovat heidät asemalle viettämään ”lentävää lähtöä”.
”Vietetään täällä pari päivää. Tutustutaan alaan ja toisiimme. On fuksikaste ja sellaista.”
Borg on osallistunut myös asemalla järjestetyille kenttäkursseille, ja vieraillut siellä toimiessaan tutkimusavustajana. Silloin Konnevedellä tehtiin siikakalojen poikaspyyntejä.
TYÖHUONE ON tiskipöydästä ja useista erilaisista hanoista päätellen vanha laboratorio.
Borg riisuu kumisaappaansa työpöydän viereen ja kaivaa kangaskassistaan kannettavan tietokoneen. Hän valitsee työtuolin, jossa on mukavin selkänoja, istuu alas ja alkaa lukea tutkimusartikkelia.
Ilmastointi humisee. Muuten on hiljaista.
Tietokoneen ruudulla on auki useita välilehtiä, tutkielmatiedosto, artikkeleita, muistiinpanoja. Borg hyppii niiden välillä. Välillä hän rullaa sivua hitaasti alaspäin. Sitten taas kirjoittaa.
Puoli kahdeltatoista on lounas.
Ruokaa on tarjolla kolmesti päivässä: aamupala kello 8–9 aikaan, lounas 11.30–12.30 ja iltapala 17 jälkeen. Jos majoittujia on alle 20, iltapala on omatoiminen.
Borg jättää tavaransa työhuoneeseen.
”Täällä ei tarvitse pelätä, että joku veisi ne.”
Ruokalassa on muutaman ihmisen jono. Tarjolla on kanakeittoa ja kasvisvaihtoehto. Lisukkeeksi on salaattia ja leipää.
Ruokailut ovat yksiä harvoista hetkistä, jolloin asemalla törmää muihin ihmisiin. Muuten kaikki tuntuvat viihtyvän omissa touhuissaan. Borgia se miellyttää.
”Yliopistolla opiskellessa tulee aina joku tuttu vastaan ja jään suustani kiinni. Täältä häiriötekijät puuttuvat. Lounaalla voi sitten jubailla, ja sen jälkeen pääsee taas keskittymään omiin juttuihin.”
Borg liittyy muiden seuraan. Paikalla on kuusi aseman henkilökunnan jäsentä ja tutkijaa. Suurin osa on Borgille tuttuja – jopa opiskelukavereita, jotka työskentelevät aseman tutkimusprojekteissa. Pöydässä vaihdetaan kuulumisia ja kehutaan ruokaa.
”En tiedä, onko täällä aina nälkä, vai miksi kaikki maistuu niin hyvältä”, Borg nauraa.
Keittiön kaksi emäntää valmistavat ruoat itse. Edellisviikolla lounaaksi tarjottiin riistakäristystä ja perunamuusia, uunipaprikoita, silakkapihvejä ja paneroitua broileria.
Ja mikä parasta, lounaaseen kuuluu jälkiruoka. Nyt tarjolla on dallaspullaa.
Kuvissa: (Kuva vasemmalla) Venla Borg (vas.) ja Ripsa Soininen. (Kuva oikealla) Saana Tepsa (vas.), Ripsa Soininen, Henri Nummela, Helinä Nisu, Carita Rantamo, Heidi Kunttu ja Venla Borg.
VIIME VUOSINA tutkimusasema on tullut tunnetuksi erityisesti raakkujen eli jokihelmisimpukoiden suojelututkimuksesta.
Aseman rantaan vuonna 1998 valmistuneessa, Suomen ensimmäisessä kokeellisen ekologian tutkimushallissa kasvatetaan uhanalaisia raakkuja, joiden poikaset viedään luontoon raakkukannan elvyttämiseksi. Kuusivuotinen LIFE Revives -projekti alkoi syksyllä 2021.
Asema kuuluu Suomen yliopistojen RESTAT-asemaverkkoon, minkä takia siellä tehdään myös verkoston yhteisiä tutkimuksia, kuten lepakkoseurantaa ja punkkitutkimusta. Lisäksi tutkitaan lintuja. Aiemmin on tehty myös muun muassa myyrä- ja kalatutkimusta.
Tutkimushallin lisäksi aseman rannassa on saunarakennus, kota ja laituri.
Aseman pihapiirissä on päärakennus ja U-kirjaimen muotoinen rakennus, jossa on aseman teknisen henkilöstön ja johtajan työhuoneet, ruokasali, majoitustiloja ja sauna. Päärakennuksen takana on verstas.
LOUNAAN JÄLKEEN Borg tekee järjestötehtäviä.
Hän on Jyväskylän korkeakouluopiskelijoiden kalastusseura Kala ja Kulaus ry:n puheenjohtaja. Vuonna 1998 perustettu yhdistys järjestää muun muassa kalastustapahtumia, koulutuksia ja illanviettoja. Yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja oli aikanaan Jouni Taskinen eli Konneveden tutkimusaseman nykyinen johtaja.
Kun järjestötehtävät on hoidettu, Borg jatkaa tutkielman tekoa.
Kahdelta on kahvitauko. Sen jälkeen hän kirjoittaa. Toinen kahvitauko on puoli viideltä, jonka jälkeen kirjoittaminen jatkuu jälleen.
Viiden jälkeen Borg hakee ruokasalin kylmäkaapista iltapalaa. Pinaattikeittolautanen, karjalanpiirakka ja kananmuna on aseteltu nätisti tarjottimelle. Päällä on kelmu ja muistilappu, johon on kirjoitettu kuulakärkikynällä Venla :).
Ruokailun jälkeen Borg hakee sylillisen halkoja, ja laittaa puusaunan lämpiämään. Löylyt ovat napakat. Saunan jälkeen hän kirjoittaa vielä hetken.
Ennen nukkumaanmenoa Borg kuuntelee musiikkia ja katsoo YouTube-videoita.
Valot sammuvat vartin yli kymmenen.
TUTKIELMANTEKIJÖITÄ KONNEVEDELLÄ houkuttelevat arjesta irtautuminen ja maaseudun rauha, uskoo yliopiston Konnevesi-apurahapäätöksiä valmisteleva Tuula Maijanen. Perusteluita apurahan hakemiselle ei kuitenkaan kysytä.
Venla Borgin mielestä tutkielman tekoon on helpompi keskittyä luonnon keskellä kuin kaupungissa.
Hälyisässä ympäristössä, kuten kirjastossa tai ainejärjestötilassa, keskittyminen herpaantuu helposti. Kotona puolestaan mieleen pälkähtää usein opiskelun sijaan muuta tekemistä, ruoanlaittoa ja siivoamista.
”Luonnolla on rauhoittava vaikutus. Aika hidastuu. Täällä ei ole kellään kiire ja siitä tulee rennompi olo.”
”Eikä täällä oikein voi muuta kuin kirjoittaa.”
Aseman nurkalta lähtee luontopolku, eikä Etelä-Konneveden kansallispuistoonkaan ole pitkä matka. Asemalta voi lainata polkupyöriä ja talvisin lumikenkiä ja retkisuksia.
Jos näytön tuijottaminen alkaa nyppiä, Borg lähtee ulos. Aurinkoisina päivinä yksi suosikkipaikoista on aseman laituri. Veden liikettä katsellessa ajatukset nollautuvat.
Talvisin tutkimusasemalla voi pulahtaa avantoon. Ruokasalissa voi laulaa karaokea ja soittaa kitaraa tai pianoa. Monelle viikko Konnevedellä on myös pieni loma.
TIISTAI-ILTANA 17. lokakuuta Borg palaa kaupunkiin. Maalaismaisemat vaihtuvat Kortepohjan betoniviidakkoon.
”Ottaisin uusiksi, jos vaan voisin.”
Konnevedellä tutkielman työstämiseen syntyi päivärytmi.
”Kukaan ei hengittänyt niskaan tai käskenyt tekemään mitään, mutta ruokailujen takia rytmi syntyi kuin itsestään. Heräsin, söin, kirjoitin, söin, kirjoitin, söin…”
Rytmin sotki ainoastaan kotona välissä vietetty viikonloppu. Jos olisi mahdollista, Borg valitsisi mieluummin yhtäjaksoisen viikon. Toisaalta kaksiosaisuuskaan ei haitannut.
”Pääasia, että pääsin sinne.” ▬
Jutussa on käytetty lähteenä myös Mari Heikkilän toimittamaa teosta Sattumaa, haperotatteja ja keltainen syklotroni – Aikalaistarinoita Jyväskylän yliopiston matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan 50-vuotiselta taipaleelta (2015). Lisäksi on haastateltu tutkimusaseman johtajaa Jouni Taskista ja aseman sihteeriä Tarja Hultia.
