Kuolleet lehdet

Aki Kaurismäki. Draama. K7, 81 min. Ensi-ilta 15.9.2023. 2/5

 

ENÄÄ HARVAKSELTAAN ohjaavan Aki Kaurismäen uutuuksiin suhtaudutaan tätä nykyä suomalaisen elokuvan maineikkaimman tekijän viimeisinä tilintekoina, eräänlaisina taiteellisina kunniakierroksina. Vaikka ohjaaja taitaa tyylinsä edelleen teknisesti, tarinankertojana hän vaikuttaa saavuttaneen pussinsa pohjan.

Lähitulevaisuuteen sijoittuva rakkaustarina Kuolleet lehdet on nimellisesti työläistrilogian neljäs osa. 1980- ja 1990-luvuilla valmistuneen alkuperäisen trilogiansa jälkeen Kaurismäki ohjasi myös Suomi-trilogian ja aloitti kahteen elokuvaan (ainakin toistaiseksi) jääneen satamakaupunki-trilogian. Jaottelu on katsojalle kuitenkin yhdentekevä. Uutuus on teemoiltaan ja aiheiltaan moneen kertaan nähtyä solidaaristen duunareiden ja muiden huono-osaisten maailmaan sijoittuvaa Kaurismäkeä. Nyt tulos on vielä väsyneempi kuin edellisessä alisuorituksessa, Suomi-trilogian vaivalloisesti päättäneessä Laitakaupungin valoissa (2006).

Onnahtelevasti etenevässä elokuvassa seurataan kahden pätkätyöläisen (parhaansa tekevät Alma Pöysti ja Jussi Vatanen) epätasaista rakkaustarinaa. Vaikeuksia tuottavat esimerkiksi kadonnut puhelinnumero ja alkoholismi, joiden merkitys tarinan ja hahmojen kehitykselle jää yhtä yhdentekeväksi. Viinapirun käsittelyssä Kaurismäki ei onnistu löytämään toimivaa tasapainoa huumorin ja hieman moralisoivankin sairaskertomuksen väliltä. Myös Kaurismäen mahdollisesti tärkein tavaramerkki, kuiva ja omintakeinen huumori, on enimmäkseen väkinäistä. Radiouutisissa pauhaava Ukrainan sota pyrkii tuomaan tarinaan vakavuutta ja sitomaan sen 2020-luvun kriiseihin, mutta pinnalliseksi jäävä ratkaisu korostaa elokuvan ulkokultaisuutta.

Luottokuvaaja Timo Salmisen kameratyöskentely tuottaa edelleen tunnistettavasti rajattuja, asetelmallisia kuvia. Jälki on paikoin komeaa, välillä karikatyyrimäisen staattista, toisinaan hutaistua. Vaikutelma on kuin katsoisi heikkolahjaisen ohjaajan yritystä kopioida esikuvaansa.

Onkin osuvaa, että elokuvan pääosapari katsoo ensitreffeillään Jim Jarmuschin zombie-komediaa The Dead Don’t Die (2019). Myös se on ansioituneen veteraaniohjaajan heikko myöhäisuran näyttö. ▬