RAIJA VAINIO matkusti Ateenaan toukokuussa 2000. Oli lämmin kevät.
Hän hoiti assistentin virkaa Turun yliopiston klassillisessa filologiassa. Tieteenalalla tutkitaan antiikin kulttuuria latinan ja muinaiskreikan kautta.
Ateena on vuorten välissä sijaitseva Kreikan pääkaupunki. Rakennukset ovat eri aikakausilta. Kreikkalaisroomalaisesta antiikista bysanttiin, osmaniajalta uusklassiseen ja moderniin.
Ei ole hiljaista. Metropolialueen väkiluku on yli kolme miljoonaa, turisteja käy vuosittain pari miljoonaa.
Henkilökunnan ja opiskelijoiden matka kesti kaksitoista päivää. He tutustuivat kaupunkiin ja sen ympäristöön, antiikin nähtävyyksiin ja museoihin.
Vainio aloitti latinan kielen lehtorina Jyväskylän yliopistossa 2007. Hän on myös antiikin kulttuurin oppiaineen vastuuopettaja.
Kun hän on Jyväskylässä, hän ei kuvittele olevansa Ateenassa.
”Eihän tunnelma ole lainkaan sama.”
AINAKIN INTERNETIN keskustelupalstoilla ollaan luovia. Suomen eri kaupungeille on keksitty kansainvälisiä vastineita.
Varkaus voisi olla Suomen Detroit, autioitunut autoteollisuuden keskus.
Kauniainen Beverly Hills, Oulu Toronto, Turku Boston. Tampere on Suomen Manchester, tai Nääsville.
Lahtea on nimitetty Chicagoksi. Molemmat ovat entisiä teurastamokaupunkeja, joissa on rikollisuutta.
Jyväskylää on puolestaan kutsuttu Suomen Ateenaksi. Nimitys ei tosin ole vain keskustelupalstoilta (ja Kalevauvan kappaleesta).
Sitä on käytetty yli sata vuotta.
Suomen Ateenalla viitataan kreikkalaisen maailman antiikin Ateenaan. Etenkin klassiseen kauteen eli vuosiin 440–330 ennen ajanlaskun alkua.
Ajanjaksoa pidetään yhtenä ihmiskunnan historian hedelmällisimmistä. Siihen kuuluu Ateenan johtoasema Kreikan kaupunkivaltioiden keskuudessa. Ateena tunnettiin paitsi sotamenestyksestä myös taiteiden, oppineisuuden ja filosofian keskuksena.
Yhä nykyään antiikin Ateenaa pidetään länsimaisen kulttuurin kehtona ja demokratian syntypaikkana.
Mitä yhteistä Jyväskylällä sen kanssa on?
ATEENAAN VERRATTUNA Jyväskylä on kovin nuori.
Varhaisimmat jäänteet asutuksesta Ateenassa ovat neoliittiselta kaudelta noin 4 000–3 000 ennen ajanlaskun alkua. Varsinainen kaupunki on perustettu arvioiden mukaan 1 500 eaa.
Jyväskylän seudun asutus puolestaan vakiintui 1500-luvulla. Sitä ennen se oli lähinnä hämäläisten erämaata. Alueena syrjäinen, markkinapaikkana kehno. Kaupankäyntiä ja elinkeinoa sai Suomessa harjoittaa vain kaupungeissa. Keskisuomalaisen talonpojan piti kuljettaa viljansa, turkiksensa ja kalansa merenrantakaupunkeihin.
Vuonna 1756 valtiopäivillä talonpoika Eerikki Eerikinpoika teki ehdotuksen: tehdään Jyväskylästä uusi kauppapaikka. Hämeen maaherra Gustaf Gyllenborg oli vastaan, sehän mahdollistaisi talonpojille juopottelun. Ehdotus hylättiin.
Noin kymmenen vuotta myöhemmin markkinaoikeuksia Jyväskylään kappeliin anoi saarijärveläinen talonpoika Taavetti Taavetinpoika Ruokonen. Perustelu oli, että Jyväskylä sijaitsi kihlakunnan keskellä. Siihen osuivat kaikista Suomen kaupungeista johtavat suuret maantiet.
Kuninkaalliselle majesteetille osoitettu lyhyt anomus alkoi: Jyväskylä sijaitsee Päijänteen pohjoispäässä, joka järvi on jokseenkin keskellä Suomea ja on luettava valtakunnan suurimpien järvien joukkoon, sillä se on yhtä pitkä kuin Vänern, vaikka ehkä ei niin leveä.
Ei onnistunut. Jyväskylä kuitenkin pääsi ehdotettujen uusien markkinapaikkojen luetteloon. Vuonna 1801 kaupunki sai oikeuden pitää markkinoita, yhdet syksyllä ja kahdet talvella.
Toiset talvimarkkinat lakkautettiin 1821. Ajateltiin, että monet markkinat houkuttelevat joutoväkeä kokoontumaan.
Laukaan pitäjänkokous käsitteli päätöstä 1823. He vaativat markkinoita takaisin ja lisäksi ehdottivat, että Jyväskylästä tehdään kaupunki. Senaatti puolsi ajatusta kaupungista, tosin vasta 1832.
Maaliskuun 22. päivänä 1837 keisari Nikolai I allekirjoitti Jyväskylän perustamisasiakirjan.
Kaupunki sijoittui Harjun ja Jyväsjärven väliin. Katuja oli yksi, asukkaita alle kaksisataa. Tarinan mukaan kaupunkiin saapuva matkalainen sai Taulumäellä tietää jo olleensa kaupungissa ja kulkeneensa sen läpi.
KUKOISTUSKAUSI ALKOI sotien jälkeen. Ateenan kaupunkivaltio eli polis oli pärjännyt 400-luvulla ennen ajanlaskua alkua Persiaan vastaan käydyissä taisteluissa.
Sotia ennen Ateenan politiikkaa oli uudistettu siten, että siihen saivat osallistua pelkkien aatelissukujen sijaan kaikki syntyperäiset vapaat ateenalaismiehet.
Sotamenestys tulkittiin Ateenassa länsimaisen demokratian voittona itäisen Persian despotismista.
Poliitikko Perikleen tehtäväksi tuli johtaa kaupungin suuria rakennushankkeita. Linnavuori Akropoliille kohosi temppeleitä, etelärinteeseen teatteri.
Samaan aikaan ateenalaisen keramiikan suosio kasvoi Välimerellä.
Kaupunkimme on Hellaan sivistyskeskus, Perikleen kerrotaan sanoneen, ja jokainen kansalaisemme voi kauniisti ja monipuolisesti kehittyä itsenäiseksi persoonallisuudeksi erilaisilla toiminnan aloilla.
Taiteen ajateltiin kuuluvan vapaasyntyisen miehen elämään. Moni sepitti näytelmiä.
Viininjumala Dionysoksen palvontamenoihin kuuluivat kulkue ja kilpailu, jossa esitettiin kolmen kirjailijan komedioita ja tragedioita. Mestareita olivat Aiskhylos, Sofokles, Euripides.
Musiikin tahdissa mentiin sotaan, rakennettiin, urheiltiin. Sivistynyt ihminen oli mousikos aner, musiikillinen mies.
Sokrateen oppilas Platon perusti koulun Akatemia Ateenan Akademeian oliivipuulehtoon. Oppilaita oli parikymmentä. He keskustelivat totuudesta, sielusta, elämästä.
Platonin oppilaan Aristoteleen Lykeion – josta tulee suomen kielen sana lyseo – sijaitsi samannimisessä urheilupaikassa Ateenassa.
Kun Aristoteles opetti, hän käveli koulun hallissa. Hän luennoi teologiasta, fysiikasta, dialektiikasta, retoriikasta, sofistiikasta, politiikasta. Hyödynsi matematiikkaa tutkimuksissaan.
”Sivistys oli antiikin Ateenassa yhtä kuin oppineisuus”, Raija Vainio sanoo.
Mitä enemmän asioita tiesi ja mitä enemmän tunsi filosofeja ja heidän kirjoituksiaan, sitä arvostetumpi oli.
Myös muissa Kreikan kaupungeissa oli tunnettuja filosofeja ja opettajia. Muuallakin Välimeren alueella tehtiin tiedettä ja taidetta.
Silti tuohon aikaan varakas Ateena koulutuksineen houkutteli opettajia. Vaikka uusia opiskelukeskuksia syntyi esimerkiksi Aleksandriaan ja Massaliaan, Ateena säilytti johtoasemansa. Sinne lähetettiin hellenististen kuningaskuntien prinssejä ja Rooman aatelisten poikia jatkamaan opintojaan. Ateena oli korkeakoulu.
KUN WOLMAR SCHILDT kirjoitti Kanava-lehteen, että Jyväskylä on koulun tarpeessa, kaupunki oli vasta kahdeksanvuotias.
Jyväskyläläiset toivovat hartaasti, että Suomen Valtion valistunut Hallitus kohtakin täyttänee tätä heidän suurta henkistä tarvetta lastensa kasvattamiseksi ja sivistämiseksi, Schildt kirjoitti lehdessä vuonna 1845.
Schildt oli laukaalaissyntyinen piirilääkäri. Hän oli kiinnostunut suomen kielestä ja sen kehittämistä.
Ensimmäinen uudissanalista julkaistiin Helsingfors Morgonbladissa heinäkuussa 1842. Förslag till nya ordbildning i finskan. Ehdotuksia suomen kielen uusiksi sanamuodostelmiksi. Schildt oli kirjoittanut ruotsinkielisen sanan rinnalle suomenkielisen ehdotuksensa.
Ymmärre, begrepp. Päätelmä, omdöme. Käsine, handske, vant. Esine, föremål, object.
Tiede, vetenskap. Taide, konst.
Heli-Maija Voutilainen on Jyväskylän kaupungin museotoimenjohtaja ja Keski-Suomen museon johtaja.
Hän uskoo, että nimityksen Suomen Ateena syntyyn vaikuttivat juuri Schildtin uudissanat.
Schildtin ystäviin kuului kirjailija, lääkäri Elias Lönnrot. Voutilainen siteeraa Lönnrotin Schildtille 1800-luvun puolivälissä lähettämää kirjettä, joka alkoi todennäköisesti näin: Sinä Schildt, joka olet siellä Jyväskylässä, Suomen Ateenassa, tieteen ja taiteen kehdossa.
Siinäkö koko selitys Jyväskylän lempinimelle?
Ei, Voutilainen sanoo.
Hän itse kutsuu sitä ”kaiken aluksi”.
KAKSI VUOTTA myöhemmin Schildtin kirjoituksesta Kanavaan, kaupunkiin perustettiin ruotsinkielinen, yksiluokkainen ala-alkeiskoulu. Se oli oppikoulujärjestelmän alin aste.
Osa oppilaista jatkoi yläalkeiskouluun. Lähin oli Kuopiossa.
Schildtin mielestä myös Jyväskylä oli yläalkeiskoulun tarpeessa.
Hän teki anomuksen koulusta vuonna 1856 ottamatta kantaa opetuskieleen.
Keisari Aleksanteri II hyväksyi ehdotuksen. Yläalkeiskoulu aloitti Jyväskylässä 1858. Vähitellen se kehittyi ensimmäiseksi suomenkieliseksi yliopistoon johtavaksi alkeisopistoksi. Vuonna 1878 nimeksi tuli Jyväskylän lyseo.
Koulun perustaminen kiinnitti Suomen kansakoulujen ylitarkastaja Uno Cygnaeuksen huomion. Vuonna 1863 hän perusti Jyväskylään suomenkielisen, maan ensimmäisen kansakoulunopettajaseminaarin 1863. Opetusta oli pojille ja tytöille.
”Koulujen merkitys pikkukaupungille oli valtava”, Voutilainen sanoo.
Jyväskylä oli ollut aiemmin lähinnä käsityöläisten ja kauppiaiden kaupunki. Jyväskylään muuttaneet opettajat ja opiskelijat vilkastuttivat katukuvaa. Opiskelijat luistelivat järven jäällä ja laskivat mäkeä Harjulla.
Seminaarin ja lyseon lehtorit perustivat Jyväskylään tyttölyseon 1864.
He myös kirjoittivat suomenkielisiä oppikirjoja. Kaarle Gummerus perusti kaupunkiin kustantamon 1872.
Lehtori P.J. Hannikainen toimitti ensimmäistä suomenkielistä musiikkilehteä Säveleitä. Hän perusti mieskuoro Sirkat ja vaimo Alli naiskuoro Vaput.
Seminaariin opiskelemaan tullut Minna Canth innostui Robert Kiljanderin kanssa kiertävien teatteriseurueiden esityksistä, ja he alkoivat kirjoittaa näytelmiä.
Jyväskylässä perustettiin suomenkielisiä lehtiä kuten Koti ja koulu.
Vuonna 1861 Schildt avasi Jyväskylän säästöpankkiin rahaston ”tulevina kaukaisina aikoina ehkä saatavalla Suomen kieliselle Yli-opistolle Jyväskylän kaupuntiin”. Hän ei nähnyt haaveensa toteutumista. Schildt kuoli 1893.
Jyväskylän kesäyliopisto aloitti 1921 ja kasvatusopillinen korkeakoulu 1934.
Filosofian tiedekunta perustettiin 1958. Vuonna 1966 korkeakoulun nimeksi tuli Jyväskylän yliopisto.
”Valistus lähti Ateenasta”, Voutilainen sanoo.
”Jyväskylä puolestaan on ollut suomenkielisen sivistyksen kehto.”
Nimitystä tuskin tunnetaan Suomen ulkopuolella, Voutilainen arvelee.
Tuskin edes koko Suomessa.
Mutta hän uskoo, että moni jyväskyläläinen tietää sen vielä nykyään.
”Lempinimeä on varmaan myös tietoisesti haluttu ylläpitää, koska sitä pidetään hienoja arvoja sisältävänä.”
ROOMALAISET VALLOITTIVAT Kreikan 146 eaa.
He ihailivat kreikkalaista kulttuuria. Kreikkalaisveistoksista tehtiin kopioita, antiikin Kreikasta säilyi useita kirjoituksia.
Kun Rooman valtakunta laajeni, kreikkalainen sivistysaate ja kulttuuri levisivät laajemmalle.
Myös eurooppalaisen koulun keskeinen termistö on antiikista. Alun perin kreikan sana shkole tarkoitti vapaa-aikana harjoitettua mietiskelyä.
Antiikin Ateenassa korkeaan yhteiskuntaluokkaan kuuluneet miehet eivät tehneet fyysistä työtä. Heidän tehtävänsä oli hoitaa kaupunkivaltion asioita eli tehdä politiikkaa, Raija Vainio sanoo.
”Siten filosofeille jäi aikaa keksiä korkealentoisia ajatuksia.”
Vainion mielestä nimityksessä Suomen Ateena on historiallista perää.
Jyväskylä oli 1800-luvulla suomenkielisen opetuksen keskus. Kuten antiikin Ateenaan, myös Jyväskylään tultiin opiskelemaan muualta.
”Tämä asema on Jyväskylällä, ja vain Jyväskylällä, aina, eikä sitä voi ottaa pois.”
Entä nykyään?
Välillä Jyväskylää on nimitetty Spartaksi etenkin kun koetaan, ettei kaupunki huomioi tarpeeksi kulttuuripuolta.
Vainion mielestä kysymys on ehkä filosofinen.
”Jos Suomen Ateenassa ei opeteta klassista kreikkaa, onko se Ateena?”
Vielä 1990-luvulla opetettiin. Silloin yliopistossa oli myös latinan professuuri. Virka lakkautettiin 2005.
Myös latinan opetus on haluttu lakkauttaa Jyväskylässä. On perusteltu, että opiskelijoita on vain vähän. Nykyään latinaa ei voi hakea opiskelemaan pääaineena.
Kiinnostusta kyllä olisi Vainion mukaan. Ongelma vaan on korkeakouluopiskelijoiden tutkintoaika.
Pitäisi valmistua yhä tiiviimmässä tahdissa. Silloin ei jää aikaa sivistää itseään yhtä laajasti. ▬
