JARI OJALA ei ollut suunnitellut hakevansa rehtoriksi.

Ei ainakaan tosissaan, eikä ainakaan vielä keväällä.

Silti hän haki.

Maaliskuussa Jyväskylän yliopiston rehtorina toiminut Keijo Hämäläinen valittiin rehtoriksi Tampereelle.

Ojala oli Jyväskylän humanistis-yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan dekaani. Dekaani johtaa ja kehittää tiedekunnan toimintaa sekä vastaa yleishallinnosta, henkilöstöstä ja taloudesta sekä perustutkintokoulutuksesta.

Moni yliopistolla työskentelevä pyysi Ojalaa hakemaan. Se rohkaisi.

Hakemuksia tuli määräaikaan mennessä kymmenen. Neljä valittiin jatkoon.

Kesäkuussa yliopiston hallitus päätti yksimielisesti: Ojala.

Hän aloitti tehtävässä maanantaina 14. elokuuta.

REHTORAATTI ON yliopiston päärakennuksen toisessa kerroksessa.

Työhuoneen ikkunasta voi katsella urheilukentälle ja puistikkoon.

Ojala on rehtorin tehtävästä innoissaan.

Se tuntuu ”luontevalta stepiltä” dekaanin tehtävän jälkeen.

Sitä ennen Ojala on ollut tiedekunnan tutkimuksesta vastaava varadekaani ja sitä ennen historian ja etnologian laitoksen johtaja.

Hän on hoitanut vertailevan liiketoiminnan professuuria vuodesta 2009.

Ojala laskee.

”Joo, olen ollut tutkija- ja opettajauran ohessa erilaisissa hallinnollisissa tehtävissä vuosituhannen vaihteesta lähtien.”

Toki rehtorin tehtävä myös jännittää.

Yliopiston rehtori muun muassa johtaa yliopiston toimintaa sekä vastaa yliopiston tehtävien taloudellisesta, tehokkaasta ja tuloksellisesta hoitamisesta.

Eikä tehtävä ole välttämättä helppo.

Yliopistolla kun on paljon vaikeita pulmia edessään.

ENSIMMÄINEN ”todella iso kysymys” on ”koulutuspuolen vetovoima”.

Väestö vanhenee Suomessa. Nuorten korkeakouluhakijoiden määrä laskee.

Kysymys on, miten Jyväskylään saa jatkossa riittävästi hyviä hakijoita, jotka valmistuvat.

Eikä haaste ole vain kansallinen.

”Jyväskylä ei ole ollut erityisen menestyksekäs kansainvälisten opiskelijoiden tavoittamisessa.”

Se voi hankaloitua entisestään, jos opetus- ja kulttuuriministeriön esittämä kansainvälisten opiskelijoiden lukukausimaksujen täyskatteellistaminen toteutuu. Se tarkoittaisi maksujen merkittävää nousua. Muutos vähentäisi OKM:n arvion mukaan EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden määrää 43 prosentilla. Ministeriön perustelu muutokselle on, että täyskatteellistaminen mahdollistaisi noin 83 miljoonan euron vapautumisen kotimaisten opiskelijoiden koulutukseen.

Ojala ei kannata täyskatteellistamista.

”Se ei ole mielestäni realismia. Olisi todella hankala saada kv-opiskelijoita Jyväskylään tai muualle.”

Hän kuitenkin suhtautuu ”jonkinlaiseen kohtuulliseen” lukukausimaksuun myönteisesti.

”Se on järkevää, koska yliopistossa opiskelu on verovaroin rahoitettua toimintaa.”

Entä maksut suomalaisopiskelijoille?

Ei, Ojala sanoo.

”Itse en olisi tässä ilman ilmaista yliopistokoulutusta. Ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia. Mielestäni suomalaisnuorilla pitää olla mahdollisuus kouluttautua Suomessa.”

NO MITEN ”vetovoimaa” voi parantaa?

Ojala pohtisi ratkaisua eri tahojen kanssa. Ylioppilaskunnan, eri oppilaitosten, kaupungin, koko Keski-Suomen…

”Että miten kampanjoidaan, että tämä on paras opiskelijakaupunki.”

”Toki yksinkertaisia ratkaisuja ei ole. Pitkällä aikavälillä hyvät teot ratkaisevat. Työ pitää tehdä hyvin ja huolehtia esimerkiksi alumneista ja meiltä valmistuneista aineopettajista, jotka voivat viedä viestiä eteenpäin.”

Onko yliopiston rehtori myös lobbari?

”Lobbaritermillä on vähän negatiivinen kaiku, mutta ilman muuta. Rehtori on yliopiston kasvot. Tehtävästä iso osa on keskustella sidosryhmien kanssa ja olla erilaisissa palavereissa.”

(Ojala tarkoittaa sidosryhmillä ”kaikkia tahoja, joiden kanssa yliopisto tekee yhteistyötä”, kuten kaupunki, yritykset, maakunta ja valtion eri toimijat.)

”Rehtori ei kuitenkaan hoida tätä tehtävää yksin, vaan tämä on koko yliopistoyhteisön tehtävä.”

TOINEN SUURI pulma on talous, sanoo Ojala.

Vuonna 2022 Jyväskylän yliopiston toiminnallisen talouden tulos oli reilu miinus 13 miljoonaa euroa.

Ojalan tavoite on, että tulos on positiivinen, ja että yliopisto saisi riittävästi rahoitusta toimintaansa.

Merkittävimmät ulkoisen täydentävän rahoituksen lähteet olivat viime vuonna Suomen Akatemia, EU-rahoitus sekä OKM:n erilliset rahoituspäätökset koulutukseen ja tutkimukseen.

Ulkoisen rahoituksen lisäksi osa yliopistojen tuloista tulee OKM:n osoittamasta korkeakoulujen valtionrahoituksesta. Rahoitusmalli korostaa suoritettujen tutkintojen määrää. Niiden osuus valtionrahoituksesta on noin kolmasosa.

Ojala pitää tulosperusteista rahoitusta Jyväskylälle hyvänä.

”Pulma tosin on, jos emme saa riittävästi opiskelijoita ja sitä kautta tutkintoja.”

Myös tutkimusten osuus on rahoitusmallissa noin kolmannes. Rahoitukseen vaikuttaa muun muassa julkaisujen määrä.

Ojalan mukaan Jyväskylässä tutkimukset ovat ”kovatasoisia”. Niihin on saatu myös usein ulkopuolista rahoitusta, joka voi auttaa tutkimusten teossa.

”Mutta kilpailu kiristyy kaiken aikaa.”

Kun Ojala väitteli vuonna 1999, maailmalla valmistui noin kaksi miljoonaa tieteellistä artikkelia. Viime vuonna luku oli seitsemän miljoonaa.

Kilpailun kasvaessa julkaisujen läpimenosta voi tulla epävarmempaa.

OJALA SANOO, että korkeakoulujen rahoitusmalleista ”käydään jatkuvasti keskustelua”.

Esimerkiksi kesäkuussa yliopistojen olevat ja tulevat rehtorit tapasivat tiede- ja kulttuuriministeri Sari Multalan (kok) ja OKM:n johtoa. Keskustelun aiheena oli yliopistojen talous. Ojala uskoo, että tilaisuuteen osallistuneilla oli käsitys siitä, mikä tilanne yliopistoilla on – eli vaikea.

Hän luettelee syitä: kustannukset nousevat, ikäluokat pienenevät ja samaan aikaan Suomen hallitus toivoo, että yhä suurempi osa suomalaisista olisi korkeasti koulutettu.

Sanna Marinin (sd) hallituksen tavoite oli, että puolet nuorista aikuisista olisi korkeakoulutettuja vuoteen 2030 mennessä. Petteri Orpon (kok) hallituksella on miltei sama tavoite.

Epärealistista, Ojala sanoo.

”Kaikki tietävät sen.”

Hänen mukaansa toimenpiteitä olisi pitänyt tehdä vuosia sitten. Esimerkiksi Jyväskylässä olisi pitänyt nostaa sisään otettavien opiskelijoiden määrää kauan sitten – jos nykyisen tavoitteen olisi halunnut saavuttaa.

Perimmäinen ongelma yliopistojen rahoituksessa on Ojalan mukaan, että perusrahoitus on riittämätön. Liian pieni.

Ojala korostaa, ettei yliopisto ole liikeyritys. Tavoite ei ole tuottaa taloudellista voittoa.

”Ei, vaan yksinkertaistaen yliopiston tehtävä on tuottaa tutkintoja ja tutkimuksia. Mutta sitä ei voi tehdä ilman resursseja – siis rahaa, jolla palkataan henkilökuntaa, tehdään tutkimusta, koulutetaan.”

”Siinä on yhtälö, joka pitäisi ratkaista.”

Miten itse ratkaisisit?

”No lisää rahaa yliopistosektorille, ei se sen kummempaa ole.”

”Toki se on jostain pois. Tämä on nollasummapeliä, valtion tulot ovat mitä ovat.”

Mistä itse karsisit?

”Se on poliitikkojen päätettävä.”

JYVÄSKYLÄN YLIOPISTOLLA on kunnianhimoisia tavoitteita vuoteen 2030 mennessä.

Ne on kirjattu yliopiston strategiaan, jonka nimi on Osaava ja hyvinvoiva ihminen. Nimi ”kuvaa yliopiston tahtotilaa”. Kaiken keskiössä on ihminen.

Visio: Jyväskylän yliopisto on oppimisen, hyvinvoinnin ja luonnon perusilmiöiden aloilla yksi maailman johtavista tiedeyhteisöistä.

Yksi tavoitteista: Jyväskylän yliopisto on Suomen paras yliopistotyönantaja ja opiskeluyhteisö. Parhaat osaajat Suomesta ja ulkomailta hakeutuvat Jyväskylään.

”Joo, ne ovat aika isoja tavoitteita”, Ojala sanoo.

”Strategiatekstin pitää olla… ehkä vähän ylätasoinen. Mutta kyllä sinne tarvitsisi konkretiaa.”

Tällä hetkellä strategiaa päivitetään (tai – kuten yliopisto ja Ojala kuvaavat – ”virkistetään”). Ojalan mukaan tarkoitus on suunnitella, ”mitä tulevina vuosina tehdään konkreettisesti”.

No mitä?

”En vielä selkeitä pelimerkkejä osaa kertoa tuosta strategiasta.”

Entä miten kehität yliopistoa? Muuttuuko linja radikaalisti verrattuna aiempiin rehtoreihin?

”En ainakaan heti murra kaikkia patoja…”

”Yliopistossa on ollut hyviä rehtoreita. On ollut onnea.”

”Mutta ilman muuta Jyväskylän yliopistolla on isoja haasteita. Emme ole enää niin kiinnostava opiskelupaikka kuin aiemmin.”

Korkeakoulujen kevään toisen yhteishaun kokonaishakijamäärällä mitattuna Jyväskylän yliopiston sijoitus oli viides. Sama kuin vuotta aiemmin.

Ojala ei usko, että Jyväskylästä voisi tulla suosituin.

Tai kooltaan suurin. Tai edes toiseksi tai kolmanneksi suurin.

”Välillä suuruuden ekonomiaa ajetaan eteenpäin, vaikka yliopiston suuruus ei ole itseisarvo.”

Ei, tavoite on toinen.

OJALA ON kotoisin Toholammilta, Keski-Pohjanmaalta. Hän kirjoitti vuonna 1987 ja haki opiskelemaan historiaa.

Tuolloin moni piti Jyväskylää ykkösopiskelijakaupunkina. Bussejakin kulki Keski-Suomeen, kolme päivässä. Nykyään ei yhtään.

Hän sanoo olevansa vuosia sitten tekemäänsä päätökseen tyytyväinen.

”Olen hirveän ylpeä siitä, että valmistuin Jyväskylästä.”

Rehtorina hän haluaa, että myös muut ajattelevat samoin.

Hän haluaa myös tehdä Jyväskylästä ”omaleimaisen yliopiston”, johon tullaan opiskelemaan, koska se on Jyväskylän yliopisto.

”On se Suomen Ateena tai mitä tahansa.” ▬