SURMA TEHTIIN Helsingin Jollaksessa vuonna 1992. Se oli Suomen ensimmäinen palkkamurha, tekijänä taksikuski Ilpo Larha.

Larha sai vankeustuomion. Kaksi vuotta myöhemmin hän pakeni aseistuneena yhdessä huumausainerikoksista tuomitun vangin kanssa. He sieppasivat Helsingin lääninvankilan portilla vartijan panttivangikseen ja pakenivat ryöstämällään autolla.

Pakomatka päättyi yli 50 tuntia kestäneeseen poliisin piiritykseen. Larha ampui itsensä.

Tarina on tosi.

Kesällä 2022 ohjaaja-käsikirjoittaja Petri Kotwica alkoi kuvata Larhasta kertovaa televisiosarjaa nimeltään Piiritys. Se julkaistiin Ruutu+-suoratoistopalvelussa vuoden 2023 alussa.

Pääroolia, palkkamurhaaja Larhaa esittää Elias Salonen.

”Tein ensimmäistä kertaa hahmon, jota ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa hyvikseksi.”

 

SALONEN, 29, on suomalainen näyttelijä.

Hänet tunnetaan Piirityksen lisäksi Kotikadun Jarkko Mäkimaan ja Sorjosen Elias Strömin rooleista.

Etenkin hänet tiedetään Aikuiset-televisiosarjasta. Anna Dahlmanin Ylelle ohjaama sarja kertoo nuorten aikuisten kasvusta ja ihmissuhteista. Pääosin Helsingin Kallioon sijoittuvassa sarjassa Salonen näytteli toista pääosaa. Ensimmäinen kausi kuvattiin kesällä 2018.

Salonen osallistui roolitukseen lähettämällä videon itsestään. Piti kertoa itselleen tärkeästä asiasta ja Salonen kertoi silloisesta kumppanistaan. Koekuvauksissa testattiin eri yhdistelmiä sarjan pääkolmikoksi. Oona ja Arttu ovat parhaat ystävät, Kuisma Oonan on-off-poikaystävä.

Koekuvaukset olivat Salosen mielestä hauskat.

”Tykkään papattaa. Mulle sopi hyvin, että pääsi heittämään rennosti läppää.”

Koekuvausten jälkeen hänelle tarjottiin freelancer-taiteilija Artun roolia.

Omaa kahvilaa pyörittävän impulsiivisen Oonan rooliin valittiin Anna Airola, joka oli Saloselle tuttu samalta luokalta Teatterikorkeakoulusta.

Kouluun pääseminen oli Salosen pitkäaikainen haave. Se ei kuitenkaan käynyt helposti.

 

HÄN INNOSTUI näyttelemisestä Helsingin Hietakummun ala-asteella.

Koulun luokat järjestivät kahdesti vuodessa muulle koululle teatterinäytelmän. Hauskaa oli, Salonen muistaa.

”Oli parasta saada yleisö repeilemään.”

Opettaja Kristiina Karjalainen järjesti näytelmät. Hän huomasi Salosen innostuksen ja kysyi, voisiko viedä tämän koekuvauksiin. Salonen pyrki muun muassa elokuviin Äideistä parhain ja Pelikaanimies. Vaikkei hän saanut rooleja, hän on kiitollinen.

”On rikkaus, että on ollut ihminen, joka on nähnyt, kannustanut ja puskenut eteenpäin. En tiedä olisinko löytänyt ilman Karjalaista rakkautta teatteriin.”

Peruskoulun aikana Salonen kävi teatterikerhoissa koulussa ja sen ulkopuolella. Hänet valittiin Helsingin Kellariteatteriin lukion kolmantena vuonna. Kellariteatteri on yksi Helsingin kolmesta ylioppilasteatterista.

”Oli aika intensiivistä. Päivät menivät lukiossa ja illat teatterissa.”

Salonen kirjoitti ylioppilaaksi Kallion lukiosta yhdeksäntoistavuotiaana. Seuraava askel oli selvä: Taideyliopiston Teatterikoulu ja näyttelijäksi.

 

 

TEAKIN NÄYTTELIJÄNTAITEEN koulutusohjelmaan on vaikea päästä. Vuonna 2022 hakijoista otettiin alle prosentti.

Hakuprosessi on nelivaiheinen. Kirjallinen ennakkotehtävä ja kolme fyysistä tehtävää.

Improvisaatioteatteria, laulua, tanssia.

”Laaja-alaisesti kaikkea mitä Teakissa opiskellaan”, Salonen tiivistää.

Vaihe kerrallaan hakijoita karsitaan. Viimeisessä vaiheessa on myös haastattelu.

Vuonna 2014 Salonen pääsi tuoreena ylioppilaana haastatteluun saakka. Paikka ei auennut. Pettymys oli suuri.

”Kävi egon päälle, mikä on hölmöä. Harva pääsee sisään.”

Loppuvaiheeseen päässeet saavat suorituksestaan palautetta. Salonen vaikutti siltä, ettei hän halunnut olla pääsykokeissa eikä nauti lavalla tekemisestä.

Se piti paikkansa, Salonen sanoo nyt. Hän tunsi pienuutta.

”Iski paniikki, kun tajusin, miten kovia muut olivat. Ei mun kuuluisi olla siinä porukassa.”

Korkeakouluun hakemisen jälkeen oli vaikeaa. Salonen oli kotona puoli vuotta ilman töitä ja opiskelupaikkaa. Ei tiennyt, mitä seuraavaksi.

”Sitten alkoi vituttaa.”

Hän haki töitä tutulta R-kioskilta. Työvuorot auttoivat rakentamaan uutta rytmiä elämään.

”Jokaisen pitäisi tehdä aspaduunia.”

Hän sanoo olevansa mukavampi asiakas työkokemuksensa myötä. Kioskityöstä oli hyötyä myös myöhemmällä näyttelijäuralla.

”Vaikka olisi kuinka paska päivä, pitää hymyillä. Ainakin osaan feikki-ilon.”

Salonen työskenteli kioskissa kaksi vuotta ja haki samalla Teakiin.

Toisella hakukerrallaan hän karsiutui toiseksi viimeisessä vaiheessa. Kolmannella kerralla haku tyssäsi jälleen viimeisellä kierroksella. Palautteen mukaan Salosella oli kaksi vasenta jalkaa.
Piti jälleen paikkansa, Salonen sanoo.

Hän teki lämmittelyssä ”kummallisia puolivoltteja”, jotka moni viimeisessä vaiheessa ollut muistaa edelleen.

”Se oli typerännäköistä, kaikki nauroivat. Mua hävetti.”

Vuonna 2017 Salonen haki neljättä kertaa. Aiemmat, toistuvat hakukerrat olivat alkaneet syödä motivaatiota.

Hän uskotteli itselleen, ettei enää halua näyttelijäksi, ja haki myös elokuvaohjaajaksi Aalto-yliopistoon.

Lisäksi hän sanoi perheelleen, ettei enää hae Teakiin. Se vähensi paineita.

Viimeisessä vaiheessa Salosesta tuntui, että hän on rehellisempi kuin koskaan aiemmin. Ottakaa tai jättäkää, hän sanoi.

Haastattelun jälkeen tuntui, että nyt meni huonommin kuin ennen.

Kun paikka aukesi, yllätys oli suuri.

Opiskelu Teakissa oli intensiivistä. Opetusta arkipäivisin yhdeksästä viiteen. Myöhästymistä ei katsottu hyvällä. Opinnot sisälsivät teoriaa, liikuntaa, näyttelijätyön opetusta. Teatterihistoria oli Salosesta ”tylsää kuin mikä”.

Hän valmistui teatteritaiteen maisteriksi vuonna 2022, eikä usko saavansa tietää, miksi pääsi lopulta kouluun. Eikä hän suostuisi antamaan kellekään ohjeita, miten Teakiin pääsee. Jokaisen pitää selvittää itse.

”Ole oma itsesi ja bla, bla, bla. Mitä sellainen edes tarkoittaa?”

 

AIKUISTEN ENSIMMÄINEN kausi julkaistiin Ylellä keväällä 2019. Sitä esitettiin kolme kautta. Sarja voitti viisi Kultainen Venla -palkintoa.

Salonen pitää Aikuisia ”jonkinlaisena suunnannäyttäjänä”.

”Että Suomessa tehdään rohkeammin tv-sarjoja, eikä vain synkkää nordic noiria.”

Hänestä on ”hullua”, miten iso juttu sarjasta tuli. Se kun tuntui ”inside-läpältä”.

Salonen uskoo menestyksen johtuneen siitä, ettei sarja yrittänyt miellyttää kaikkia. Se oli kuvaus nuorten aikuisten elämästä tämän päivän Helsingissä, mikä näkyy hahmojen puheenaiheissa, pukeutumisessa ja harrastuksissa. Hän näkee itsessään ja roolihahmossaan Artussa samaa. Molemmat pyrkivät näkemään ihmisissä hyvää jopa liiallisuuksiin asti.

”Onhan Arttu pirun lämmin tyyppi. Toki myös pinnallinen, kuten mäkin paikoin.”

Salonen kehuu Anna Brotkinin käsikirjoitusta. Myös improvisaatiolle oli tilaa. Kirjoitetun dialogin päätyttyä kamera jäi usein päälle. Välillä improvisoidut repliikit päätyivät jaksoihin. Salonen rakastaa improvisaatiota. Se oli maisterivaiheessa hänen sivuaineensa. Lisäksi hän on ollut improryhmä Kolinan jäsen.

Aikuisten päättyminen syksyllä 2022 herätti ristiriitaisia tunteita.

Arttua oli kiva näytellä ja työryhmä oli rakas. Toisaalta oli hyvä, ettei tarinaa jatkettu väkisin.

Hän uskoo sarjan kestävän aikaa. Ehkä parinkymmenen vuoden päästä Aikuisia katsotaan retromielessä ”niin kuin Sinkkuelämää nyt”.

”Lopulta Aikuisissa käsitellään todella inhimillisiä juttuja. Ystävyyttä ja rakkautta.”

 

 

SALONEN ON rento ja iloinen. Hän hymyilee paljon ja on aivan toisenlainen kuin roolihahmonsa Piirityksessä.

Saloselta on kysytty, oliko häiriintyneen Ilpo Larhan roolin valinta tietoista Arttu-roolin jälkeen.

”Enhän mä ole asemassa, jossa voisin valita, että hei, nyt haluan tuon ja tuon roolin”, hän sanoo.

”Sattui hyvä tsägä.”

Mutta toki, Salonen jatkaa, hän oli pitkään halunnut näytellä ”pahista”. Kun rooli sattui kohdalle, oli selvää, että se on hoidettava kunnolla.

”Jännitti helvetisti.”

Ennen kuvausten alkua toukokuussa 2022 Salonen treenasi. Hän harjoitteli ampumista ja yritti imitoida Larhan puhetta ja ilmeitä. Hän luki kaiken käsiinsä saaman sekä hahmostaan että rikollisuudesta ja rikoksista.

”Olen perheestä, jossa ei oikein riidellä, huudeta tai näytetä vihaa.”

Ennen kuvauksia hän juoksi tai joogasi. Silloin pääsi ”johonkin mindsettiin”.

Rooli oli palkitseva mutta vaikea. 12-tuntiset kuvauspäivät ottivat koville. Raskaassa roolissa piti viettää aikaa.

Kuvausten jälkeen hän piti pari kuukautta lomaa.

”Haaveilin, että lomalla on sadepäiviä, ja voin bingettää jotain sarjaa ja syödä karkkia, eikä tarvitse stressata mihinkään lähtemisestä.”

 

MAALISKUUSSA JULKAISTIIN tiedote, jonka mukaan Harjunpää-rikossarja jatkuu toiselle tuotantokaudelle keväällä 2024. Sarjaa ohjaa Matti Kinnunen.

Kaudella on kuusi jaksoa. Ne pohjautuvat Matti Yrjänä Joensuun dekkareihin. Salosella on tulevalla kaudella sivurooli –siinäkin ”pahiksena”.

Salonen näyttelee myös Matti Kinnusen ohjaamassa kahdeksanosaisessa psykologisessa trillerissä Kosto. Kuvaukset päättyvät syyskuun puolivälissä.

Lisäksi hän on ollut teatterilavoilla. Viime esityskaudella hänellä oli päärooli Helsingin kaupunginteatterin Ystäväni pelikaani -näytelmässä.

Sekä kamera- että teatterituotannot ovat nautinnollisia, tosin eri syistä. Kameran edessä esiintyminen tuntuu tarkemmalta kuin teatterilavalla. Pystyy tekemään hyvin pikkutarkkaa työtä. Se ei ole aina teatterissa mahdollista. Sen sijaan teatterissa ”erilaisia kiksejä” saa liveyleisöistä. Reaktiot kuulee ja näkee heti.

”Tuntuu, että yleisö ja näyttelijät hengittävät samaa ilmaa. Kun tuntee yhteyden, se on mystistä.”

Lavalla näyttelijä on myös leikkaaja.

”Silloin luo itse rytmin.”

 

 

KUN SALONEN puhuu näyttelemisestä, hän innostuu.

”Se on mun intohimo.”

Kadulla hänet tunnetaan usein Aikuisten Arttuna. Pysäytetään, pyydetään kuvaan. Julkisuus ei kuitenkaan kiinnosta. Hän ei näyttele huomion takia.

”Mä vaan tykkään näytellä niin helvetisti. Se on iso osa mun identiteettiä.”

Vain näytellessä Salonen kokee olevansa sataprosenttisesti läsnä. Tai ainakin silloin, ”kun rullaa”.

Vuosi 2022 oli kiireinen. Keväällä oli aikaa pysähtyä.

”Olin että damn. Niin moni haaveistani on jo tässä vaiheessa toteutunut.”

Salonen ei kuitenkaan koe näyttelijäuralla koettujen saavutusten tehneen hänestä suoraan onnellisempaa. Vielä kymmenen vuotta sitten hän olisi saattanut ajatella niin. Että vau, noin hyvin on mennyt, ei ole varmaan huolia.

”Tuohan ei pidä paikkaansa. Aina tulee suruja.”

Teatterikorkeakouluun ja hienoihin rooleihin pääseminen ovat kyllä tuoneet iloa. Se ei kuitenkaan tule statuksesta vaan onnekkuudesta. Siitä, että on päässyt tekemään omaa lempiasiaa eli näyttelemään.

Salonen pitää itseään empaattisena. Se on kaikista tärkeintä myös työssä. Hän yrittää ymmärtää muiden ajatuksia ja tunteita.

Freelancerille tulevaisuus on auki.

”Ei voi tietää, millaisia rooleja on vielä tuolla jossain ja mihin voisin sopia. Katsotaan!” ▬