Matkustaja

Cormac McCarthy. Wsoy, 2023. 472 s. Suomentanut Kaijamari Sivill.

 

AMERIKKALAISEN NYKYKIRJALLISUUDEN kunnioitetuimman karpaasin Cormac McCarthyn viime vuonna julkaistu, kaksiosainen suurtyö lienee monelle tämän vuosituhannen kuumeisimmin odotettuja romaaneja. McCarthyn edellisestä julkaisusta, mestarillisesta ja Pulitzerilla palkitusta Tiestä ehti vierähtää välissä 16 vuotta. McCarthy kirjoitti viimeisiä teoksiaan tiettävästi vuosikymmenien ajan. Työ valmistui täpärästi: McCarthy menehtyi tänä kesänä 89 vuoden iässä.

Romaaniparin ensimmäinen puolisko Matkustaja seuraa siskonsa itsemurhan traumatisoimaa pelastussukeltaja Bobby Westerniä 1980-luvun alun Etelä-Yhdysvalloissa. Tarinan rinnalla kulkevat takaumat, joissa kuvataan Bobbyn siskon Alician kamppailua mielenterveytensä kanssa. Leijonanosa romaanista vietetään McCarthyn tuotannolle ominaisesti: syrjäseutujen ahavoituneessa luonnossa, raskaassa fyysisessä työssä ja tuota työtä tekevien miesten murjuissa ja kuppiloissa, jotka tuovat mieleen John Steinbeckin kirjat ja niiden ryyppyremmit. Toinen ilmeinen esikuva on Ernest Hemingway, jota on vaikeaa olla mainitsematta McCarthyn tuotannosta puhuttaessa. McCarthyn virkkeiden omapäinen, välimerkkejä välttelevä rytmitys on aina ollut avoimesti velkaa Hemingwaylle.

Yhtä ominaisia McCarthylle ovat pitkät dialogit, joissa napakka sanailu ja laveat pohdinnat vuorottelevat. Tällä kertaa McCarthy ei saa näitä osuuksia pysymään näpeissään, ja baaripöytäfilosofoinnit ovat vähällä hukata kirjan rytmin. Romaanin hahmogalleria on mittava, ja osa kohtaamisista tuntuu tarpeettomilta. Eheimmillään kirja on Aliciaan keskittyvissä takaumissa, joiden maaginen realismi nousee McCarthyn parhaiden kirjojen tasolle. Niiden rinnalla romaanin pääjuoni tyhjine puheineen tuntuu jähmeältä. Kyse on tehokeinosta, mutta siitä huolimatta Matkustaja tuntuu jatkuvasti keskittyvän latteampaan päähenkilöönsä.

McCarthy omisti merkittävän osan urastaan ihmisen väkivaltaisuuden ja julmuuden pohtimiselle – sekä sen yksityiskohtaiselle kuvaamiselle. Tätä taustaa vasten on merkillepantavaa, kuinka veretön romaani Matkustaja on. Tällä kertaa väkivalta varjostaa ihmisiä jatkuvasti heidän muistoissaan ja puheissaan. Kaverinsa Vietnam-tarinoita mielellään kuunteleva Bobby ei ole itse kokenut sotaa, mutta häntä vainoaa verenperintö: hänen isänsä osallistui toisen maailmansodan aikana ydinpommin kehittämiseen. Menneet sodat ja niiden painolasti saattavat vilahtaa jopa motelliin kirjautuessa, kun vastaanottovirkailija suhtautuu karsaasti päähenkilön italialaiseen autoon: ”Niitäkin paskiaisia vastaan tapeltiin.” Pohdinnat väkivallasta ja Jumalan hiljaisuudesta kaikuvat tuttuina McCarthyn aiemmasta tuotannosta. Matkustajassa nämä teemat eivät kuitenkaan tiivisty viimeiseksi tilinteoksi. Kirjoittaja tuntuu paikoin olleen itsekin epävarma, mitä haluaa lopulta sanoa.

Ihmisen päämäärättömyyden kuvaajana McCarthy oli kuitenkin viimeiseen asti vertaansa vailla. Bobby Western jää ahdinkoineen lukijalle mysteeriksi, kuten McCarthyn aiempienkin romaanien umpioituneet, sisäisen pakon ajamana toimineet päähenkilöt. Tämä rönsyilevä harhailu lienee se testamentti, jonka McCarthy halusi lukijoilleen jättää.

Romaanin toinen osa Stella Maris julkaistaan suomennettuna lokakuussa 2023 WSOY:n kustantamana.