JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON Seminaarinmäen Musica-rakennuksen aula on täynnä ihmisiä. Heillä on mukanaan erikokoisia reppuja, kasseja ja koteloita.
Vähitellen väki siirtyy aulasta suureen auditorioon ja istuu puolikaareen asetelluille penkeille. He kaivavat kasseistaan nuottivihkoja, ja soittimet. Huiluja, torvia, viuluja, selloja. Suuret rummut on jo siirretty saliin.
Mukana on kaikenikäisiä soittajia.
Maaliskuun loppupuolella, maanantai-iltana, Jyväskylän yliopiston sinfoniaorkesteri valmistautuu harjoituksiinsa.
Yliopiston sinfoniaorkesteri eli Sinfis perustettiin vuonna 1993 eli 30 vuotta sitten. Se on yliopiston edustusorkesteri. Jäsenet ovat pääosin yliopisto-opiskelijoita.
Juhlavuotensa kunniaksi orkesteri keikkaili keväällä Kuusamossa ja Iisalmessa.
Oikeastaan yliopistomuusikoilla on tuplasti syitä juhliin. Sinfiksen lisäksi pyöreitä täyttää myös yliopiston puhallinorkesteri Puhkupillit eli Puhkut. Se on perustettu vuonna 1983 eli kymmenen vuotta Sinfistä aiemmin. Myös Puhkujen riveissä suurin osa on opiskelijoita.
Sinfoniaorkesteri tarkoittaa orkesteria, joka soittaa sinfonioita eli laajoja orkesterisävellyksiä. Orkesterista löytyy esimerkiksi viuluja, selloja, perkussioita, pasuunoita.
Puhallinorkesteri puolestaan soittaa nimensä mukaisesti puhallinmusiikkia. On fagotteja, trumpetteja, tuubia.
Kahden Jyväskylän yliopiston orkesterin taival on usein ristennyt. Syksyllä 2022 Sinfis ja Puhkupillit järjestivät yhteiskonsertin Kuokkalan kirkossa. Orkesterien yhteinen Sound of Seminaarinmäki -konsertti kokosi marraskuussa kirkkoon 80-henkisen yhteiskokoonpanon. Ohjelmistoon kuuluivat teokset Sound of Music, Oopperan kummitus ja West Side Story.
Sitä ennen orkesterit ovat esiintyneet yhdessä vuosina 2011 ja 2002.
VUONNA 1993 Jyväskylän kaupungissa oli sinfoniaorkesterin mentävä aukko.
Kaupunginorkesteri Jyväskylän Sinfonia oli perustettu vuonna 1955, mutta se oli ammattisoittajille. Yliopistossa syntyi ajatus, että puhallinorkesteri Puhkupillien rinnalle voisi perustaa harrastelijapohjaisen, jousisoittajien oman sinfoniaorkesterin. Näin tapahtui.
Historiansa aikana Sinfis on järjestänyt monenlaista: klassisen musiikin konsertteja, musiikkiteatteria, lastenkonserttia…
Yksi suuri produktio oli Jyväskylän ylioppilasteatteri JYTin kanssa tehty musiikkinäytelmä Ruusun varjo. Ensi-iltansa vuonna 2006 saanut näytelmä oli pitkä projekti. Tarvittiin käsikirjoittaja, säveltäjä, solisteja, näyttelijöitä. Oli useita koelauluja ja -esiintymisiä.
”Aika monta palaveria istuttiin, että saatiin teos valmiiksi”, Mari Karppinen muistaa.
Hän aloitti yliopistossa musiikkikasvatuksen opinnot vuonna 2001. Jo ensimmäisissä tutortapaamisissa Sinfis-aktiivit pyysivät häntä orkesteriin mukaan, kun kuulivat Karppisen soittavan viulua.
Nykyään hän on toinen orkesterin kapellimestareista, Tuulia Pulkkisen kanssa.
Vakituista kapellimestaria Sinfiksellä ei ole. Kapellimestarit hoitavat produktioita ”projektikohtaisesti”. Karppisen ensimmäinen kapellimestarityö oli Eläinten karnevaali vuonna 2004.
Kuvissa: (ylh.) Mari Karppinen. (Kesk.) Mikael Kivi (vas.), Julia Naulapää. (Alh.) Liisa Lipas (vas.), Ida Hänninen, Jaakko Toivonen ja Sara Robinson-Moncada.
SUOMALAISEN orkesteritoiminnan juuret ovat 1600-luvulla. Akateemiset siteet ovat olleet alusta saakka vahvat.
Ruotsin 13-vuotiaan kuningatar Kristiinan holhoojahallitus perusti Suomeen vuonna 1640 ensimmäisen yliopiston eli Turun akatemian. Pian perustamisen jälkeen akatemiassa ryhdyttiin harjoittelemaan yhtyemusisointia. Musiikkia tehtiin akatemian omiin juhlatilaisuuksiin, kuten promootioihin ja virkaanastujaisiin.
Toiminta oli nykypäivään verrattuna vaatimatonta. Akatemialla ei esimerkiksi ensimmäisen vuosisatansa aikana ollut omaa musiikinopettajaa. Akatemian ylioppilaiden piirissä syntyi kuitenkin suomalaisen akateemisen musiikinharjoituksen traditio.
Suomen ensimmäinen vakituinen orkesteri, Akateeminen kapelli, perustettiin akatemian yhteyteen vuonna 1747. Samalla akatemiaan perustettiin musiikinjohtajan virka. Todennäköisesti orkesteriin kuului ainakin jousisoittimia ja patarumpuja. Soittajien määrän on arvioitu olleen noin 15. Kokoonpanoa on täydennetty sotilassoittajilla, kun on tarvittu puhaltimia.
Suomalaisen orkesteritoiminnan laitostumisen alkuna on pidetty vuotta 1790. Tuolloin perustettiin Turun soitannollinen seura, joka on Suomen vanhin edelleen toimiva yhdistys.
Seuralla on ollut perustamisestaan asti samaa nimeä kantava orkesteri, ja seura on vaikuttanut moniin nykyään käytössä oleviin orkesteriperinteisiin kuten säännöllisesti järjestettiin konsertteihin, julkisiin kenraaliharjoituksiin ja pääsiäisen hyväntekeväisyyskonserttiperinteeseen.
Seura on myös perustanut Turun musiikkijuhlat 1960, Ruisrock-festivaalin 1970 ja Turun valtakunnalliset sellokilpailut 1972.
MITÄ KAPELLIMESTARI käytännössä tekee?
Soittaa orkesteria, Karppinen vastaa. Kapellimestari näyttää orkesterille eleillään ja ilmeillään, mitä haluaa. Millaisia sävyjä, miten voimakasta soittoa.
Sinfis on harrastajaorkesteri, ja mukana on eritasoisia soittajia. Siksi johtajan on löydettävä tasapaino vaativuustasossa.
Kun palaset loksahtavat kohdalleen, tulee palkitseva tunne.
”Mieletön flow-kokemus, kun produktion tietty kohta tai pidempi teos yhtäkkiä alkaa kuulostaa hienolta.”
Kuvissa: (ylh.) Aio Nakamasu. (Alh. vas.) Siiri Muhonen (vas.), Jukka Mononen ja Juno Kärkkäinen, (alh. oik.) Heidi Vehkala.
SUOMEA VOI pitää orkesterien maana. Eri orkestereja on laskettu olevan väkilukuun suhteutettuna enemmän kuin missään muualla maailmassa.
Suomen Sinfoniaorkesterit ry -kattojärjestöön kuuluu 29 jäsenorkesteria. Määrän ulkopuolelle jäävät vielä esimerkiksi puhallin- ja opiskelijaorkesterit.
Orkesterit ovat syntyneet pitkälti kansalaisten omasta aktiivisuudesta. Vain pari on käynnistetty valtion tai kunnan aloitteesta. Esimerkiksi Radion sinfoniaorkesterin perusti valtion yleisradioyhtiö Yle vuonna 1927.
Orkesterimusiikilla on myös kauan ollut merkittävä rooli suomalaisen identiteetin rakentumisessa. Jean Sibeliuksen musiikki teki Suomea kansainvälisesti tunnetuksi. Hänen vuonna 1917 säveltämästään Jääkärinmarssista tuli yksi sisällissodan voittaneiden valkoisten tunnussävelistä.
Itsenäistyminen ei kuitenkaan merkittävästi lisännyt orkesterien määrää. Vasta toisen maailmansodan jälkeen kulttuuriin ja sitä tukevaan lainsäädäntöön alettiin panostaa voimakkaasti.
Vuonna 1968 säädetty laki musiikkioppilaitosten valtionavusta edesauttoi laitosten määrän räjähdysmäistä kasvua. Vuodesta 1964 vuoden 1969 syksyn mennessä Suomessa perustettiin 21 uutta musiikkioppilaitosta.
Samalla vuosikymmenellä, kolme vuotta aiemmin, perustettiin Suomen sinfoniaorkesterit ry eli Suosio ry ajamaan orkesterien etua. Yhdistys muun muassa antaa lausuntoja ja kannanottoja orkestereita koskevista asioista. Koronapandemia-aikana yhdistys toimitti opetus- ja kulttuuriministeriölle ajantasaista tietoa orkesterien tilanteesta, esimerkiksi konserttien perumisista.
Pandemian rajoituksista on palattu orkesteritoiminnassa normaaliin. Siinä missä Suosio ry:n jäsenorkesterit järjestivät vuonna 2021 vain 1 414 livekonserttia, oli vastaava luku viime vuonna 2 383. Verkkokonserttien määrä laski 446:sta 202:een.
YHTEISÖLLISYYS on harrastustoiminnassa tärkeää. Mutta miten orkesteri tukee yhteisön rakentumista?
”Kumpi pedagogi avaa ensimmäisenä suunsa?” Lassi Takanen kysyy naurahtaen Sini Korhoselta.
Takanen ja Korhonen ovat Puhkupillien eli Puhkujen kapellimestarit. He opiskelevat musiikkikasvatusta yliopistossa.
Takasen mukaan Puhkujen yhteisöllisyys näkyy siinä, että orkesteri pitää tiiviisti yhtä myös soittamisen ulkopuolella. On yhteisiä lettukestejä, peli-iltoja, talviriehoja.
”Tulisi olo, että kaveriporukalla ollaan ja aina ei ole niin vakavaa”, Korhonen sanoo.
Välillä on kuitenkin heittäydyttävä vakavaksi.
”Soitto soittona ja hupi hupina.”
Jyväskylän Puhkupillit soittaa kahdenlaista musiikkia.
On ”bilepuhallinmusiikkipuoli” eli helposti lähestyttävää, kevyttä musiikkia esimerkiksi ainejärjestön vuosijuhliin. Lisäksi on sinfonisen puhallinmusiikin puoli. Se tarkoittaa suurempia teoksia, kirkko- ja konserttisalikeikkoja.
Tunnustusta on tullut. Keväällä 2022 Jyväskylän Puhkupillit voitti hopeaa Puhallinorkesterien Suomen mestaruuskilpailuissa. Maaliskuussa Suomen puhallinorkesteriliitto julisti orkesterin vuoden puhallinorkesteriksi. Tunnuspalkinto jaetaan keväisin erityisen ansioituneelle orkesterille.
Viime syyskuussa Puhkupillit järjesti Jyväskylässä opiskelijaorkestereiden valtakunnallisen Puhallus-festivaalin. Puhallus järjestetään joka toinen vuosi eri orkestereiden kotiseuduilla. Festivaaleille saapuu aina soittajia Suomen yliopistokaupunkien opiskelijapuhallinorkestereista.
Puhkuilla on vuosittain keväällä ja syksyllä iso oma konsertti. Lisäksi on vakiintuneita tilauskeikkoja. Kesäisin orkesteri soittaa Jyväsjärvi-soutu -tapahtumassa ja syksyisin ainejärjestö Pörssin vuosijuhlissa. Puhkuja pyydetään usein myös soittamaan tiedekuntien pikkujouluihin ja yliopistosta väitelleiden väitöskaronkkoihin. Keikkapyyntöjä tulee välillä yliopiston ulkopuoleltakin, esimerkiksi yrityksiltä ja kaupungeilta. Taiteellinen johto eli kapellimestarit päättävät, millainen konsertti valitaan toteutettavaksi.
Treenejä on läpi kauden kerran viikossa. Lisäksi on satunnaisesti harjoitusviikonloppuja ja ”stemmiksiä”. Stemmaharjoituksissa orkesterin eri soitinryhmät treenaavat omia osuuksiaan.
Puhkujen perinteisiin kuuluu myös jokavuotinen harjoitusleiri. Orkesteri on kokoontunut 1980-luvulta saakka syksyisin Konneveden tutkimusasemalle. Sinne saapuva vieraileva kapellimestari harjoituttaa orkesteria ja sen kapellimestareita. Leireillä ovat käyneet esimerkiksi Atso Almila, Esko Heikkinen, Eero Lehtimäki.
”Maan parhaimmistoa, kuka sattuu olemaan vapaalla”, Takanen sanoo. ”Konnevesi on jokaiselle puhkulle mieleenpainuva kokemus.”
Kuva: Puhkupillien Pohjoisen näkyjä -konsertin sound check Kuokkalan kirkossa vuonna 2016. Arkisto/Puhkupillit.
SUOMALAINEN orkesterilaitos elää korkeakouluissa eri puolilla Suomea. Suurimmalla osalla yliopistoista on oma opiskelijavetoinen orkesteri, tai useampi.
Helsingin yliopistossa on neljä orkesteria. Puhallinmusiikkia soittava Akateeminen puhallinorkesteri, savolaisen osakunnan SOSSu, joka ei noudata genrerajoja ja joka käyttää perinteisten soittimien lisäksi soittamiseen kirjoituskonetta ja pulkkaa, lääketieteellisen tiedekunnan kamariorkesteri Valkotakit sekä Ylioppilaskunnan soittajat, jonka juuret ovat 1700-luvulla perustetussa Akateemisessa kapellissa.
Turun yliopiston piirissä toimii kaksi orkesteria. Ne ovat sinfoniaorkesteri Collegium Musicum Turku ja puhallinorkesteri Sohon Torwet. Tampereen yliopiston piiristä löytyvät niin ikään Tampereen akateeminen sinfoniaorkesteri sekä puhallinorkesteri Akateeminen Henkäys.
Vanhin akateeminen opiskelijaorkesteri on Polyteknikkojen orkesteri, joka perustettiin 1922. Orkesterin kotipaikka on Espoo, ja suurin osa soittajista on Aalto-yliopiston opiskelijoita.
JYVÄSKYLÄN yliopiston Musican auditoriossa olevan korokkeen päälle nousee kapellimestari Tuulia Pulkkinen.
Hän tervehtii puolikaareen asettautunutta orkesteria englanniksi.
Tahtipuikko leikkaa ilmaa sulavin liikkein. Kapellimestarin toinen käsi ohjaa soiton voimakkuutta.
Soitto alkaa rauhallisesti, leijaillen. Eri soittimien yhteistyössä teos kasvaa ja voimistuu. Se on ilmeikäs ja mahtipontinen.
