KÄDESSÄNI on tuoppi olutta tai lasi viiniä, ja saattaa pöydällä olla muutama lasillinen aina raikasta Koskenkorvaa. Edessäni on hymyilevät kasvot, ehkä toisetkin. Ystäviä. Kuuntelemme musiikkia ja nauramme. Tyhjennän tuopin, kulautan Kossua. Tämä on kohtaus mukavasta perisuomalaisesta alkoholinhuuruisesta illasta.
Poistetaan kuvasta ystävät. Olen yksin kotonani ja juon.
Suomalaisen kulttuurin helmestä eli kalsarikänneistä on kirjoitettu ulkomailla saakka, jopa arvostetussa The Guardianissa. Silti kalsarikänneistä puhutaan usein Suomessa häpeillen jos lainkaan. Työpaikkojen taukotiloissa ja opiskelijaravintoloissa joutuu kuuntelemaan tarinoita kännisekoiluista julkisilla paikoilla.
Yksin juomisesta kuitenkin vaietaan.
MIKSI SE, että joku istuu vastapäätä ja kumoaa juomaa samaan tahtiin, tekee juomisesta sosiaalisesti hyväksyttävämpää? Pitääkö puhuminen ja juominen yhdistää? Jos janottaa, ei kai se tarkoita, että huvittaa tavata ketään?
Kuulostavatko nämä ajatukset tieltä alkoholismiin? Vastuullinen alkoholinkäyttäjä, kysy itseltäsi: monestiko olet vetänyt överit itsesi kanssa. Ehkä muutaman kerran, mutta varmasti harvemmin kuin kaupungin yössä tai kekkereissä muun juhlaseurueen ympäröimänä.
Yksin juodessa on helpompi säädellä alkoholinkäyttöään. Voi juoda vaikka kerran viikossa. Ei tarvitse lähteä baariin vain, koska kaverit haluavat, eikä kumota shotteja yllättäen pöytään ilmestyneeltä lärvilautaselta.
Jos on aina pakko juoda seurassa, riskinä on, että hankkii kavereita, joiden kanssa suhde perustuu vain dokaamiseen. Toisaalta sekin on onnetonta, jos baarista pitää poistua paskan seuran takia.
Lisäksi jos yksin juodessa menee överiksi, ei nolaa itseään julkisesti. Ei myöskään tulehduta ystävyyssuhteita. Jos alkaa vituttaa kännissä, ei pilaa kenenkään muun iltaa – voi tiuskia peilikuvalleen. Voi hakata ja töniä seiniä, ei muita. Monet ovat ehkä rakastuneet humalassa, mutta vähintään yhtä monta rakkautta voi kadottaa kännisekoilun takia.
Yksin kotona voi valita aina parasta musiikkia. Vivaldia ilman Hannibal Lecter -kuittailua. Nirvanaa ilman että tarvitsee kertoa, miten terapiassa on sujunut.
Toisin kuin ravintolasta, kukaan ei pyydä poistumaan kotoa, jos nuokkuu pöydän ääressä. Voi kaatua sänkyyn – ihan sama, vaikka lattialle – ilman pelkoa fyysisen koskemattomuuden rikkomisesta.
Yksin ravintolassa syöminen brändättiin vasta termillä solo dining. Trendikkäästi yksin juomisen voisi brändätä termillä solo drinking, soolojuominen. Myös Lennon ja McCartney kirjoittivat oikeasti parhaimmat The Beatlesin biisit yksin, soolona.
Kirjoittaja kannustaa lukijoita alkoholin vastuulliseen kuluttamiseen.