Aftersun – Päivämme auringossa
Charlotte Wells | Draama | 2023 | 102 min | K7.
4,5/5
Ensi-ilta 14.4.2023.
CHARLOTTE WELLSIN omaelämäkerrallinen elokuvadebyytti Aftersun – Päivämme auringossa kertoo 11-vuotiaan Sophien (Frankie Corio) pakettimatkasta Turkkiin. Hän matkaa sinne isänsä Calumin (Paul Mescal) kanssa tämän 31-vuotissyntymäpäivän kynnyksellä. Aikuinen Sophie (Celia Rowlson-Hall) muistelee isä-tytär-suhdetta videokameramateriaalilta, joka on ristiriidassa lapsuuden muistojen kanssa.
Kotivideoiden tavoin intiimisti kuvatuissa hetkissä Macarena soi ja ysärishortsien lahkeet liehuvat. Kauniisti editoidut transitiot kimaltavasta merivedestä aurinkoa vasten leijaileviin liitovarjoihin saavat ajattelemaan, ettei minnekään ole kiirettä. Katsoja kuitenkin tuntee paahtavan auringon alla pakkautuvan paineen siitä, mitä kamera ei saanut kuvattua.
Tarina nojaa päänäyttelijöiden kemiaan ja dialogin autenttisuuteen. Oscar-ehdokkuuden roolityöstään napannut Mescal onnistuu hienoeleisesti paljastamaan kuka Calum todella on tai-chi’tä harrastavan spirituaalisen nuoren isän roolin alla. Salaa sauhutellen ja minuuttitolkulla parvekkeella tanssien tämä koettaa ottaa kiinni menetettyä nuoruuttaan, jonka hän näkee tyttärellään vielä häämöttävän edessä. ”Voit olla mitä vain”, Calum vannoo Sophielle, vaikka uskoo omien mahdollisuuksien olevan takana päin. Näyttelijäroolissaan ensikertalainen Corio kantaa puolet elokuvasta harteillaan upeasti.
Teini-ikää lähestyvä Sophie alkaa nähdä pilkahduksia lapsuuden illuusion läpi, vaikka onkin vielä kykenemätön hahmottamaan, mitä arjesta irrallisen loman todellisuus on. Viimeiset kymmenen minuuttia ovat sydäntä särkevä kontrasti siitä, miten Sophie käsitti matkan ja tulevaisuutensa 11-vuotiaana, mitä muistot merkitsevät hänelle nyt aikuisena ja mitä kaikki tarkoitti hänen isälleen.
Jotkin elokuvan seikat jäävät katselukokemuksen jälkeen tulkinnanvaraisiksi, vaikka toisaalta se laittaakin katsojansa töihin. Aftersun – Päivämme auringossa on visuaalisesti kaunis ja roolisuorituksiltaan tunteikas ohjaustyö, josta Wellsin piilottamaton henkilökohtaisuus tekee kokonaisuudessaan mieleenpainuvan.