MUISTAN, kun aloitin korkeakouluopinnot. En ensimmäistä päivää, en orientaatioviikkoa. En tarkasti.

Mutta se, mikä jäi mieleeni, olivat ihmiset. Yhtäkkiä ympärilläni oli samanhenkinen joukko, jota yhdisti vähintään opiskeltava ala. Kävimme opiskelijatapahtumissa, luennoilla, kaljalla.

Olo tuntui hyväksytyltä. Että minä sovin tähän joukkoon.

Ei ollut kiire mihinkään. Kliseinen sanonta yhdessä olemme vahvempia tuntui todelta.

 

YHTEISÖLLISYYS on luontaista ihmiselle, näin sanotaan. Sosiaalisina olentoina tarvitsemme ympärillemme yleensä myös muita ihmisiä.

Sanan ydinajatus on hieno: yhteisöllisyys syntyy jonkin asian jakamisesta. Se on tunne siitä, että kuulumme tai ainakin kuvittelemme kuuluvamme johonkin joukkoon. Perheeseen, sukuun, kotipaikkakuntaan, uskonnolliseen yhteisöön.

Yhteisö voi muodostua myös yhteisen ajattelutavan tai harrastuksen ympärille.

Tässä lehdessä kerrotaan yhteisöistä. Puoli vuosisataa sitten ilmestyneen pöytäroolipeli Dungeons and Dragonsin suosio on kasvanut uudelleen 2010-luvulla. Pelikulttuurin tutkija Jonne Arjoranta kertoo Jyväskylän ylioppilaslehden jutussa, että kehitykseen on vaikuttanut paitsi uudenlainen suhtautuminen ”nörttikulttuuriin” myös koronapandemian aika. Kun ihmisten piti eristäytyä koteihinsa, roolipelaaminen oli tapa olla sosiaalinen ja viettää aikaa pienessä kaveriporukassa.

Yhteisöjä voi muodostua myös teattereissa ja kampuksilla.

Vaikka yhteisön jäsenet olisivat erilaisista taustoista, he jakavat jotain sellaista, mitä ulkopuolisten voi olla vaikea ymmärtää.

 

YHTEISÖ-PUHE voimistuu etenkin kriisiaikoina. Pandemia, sota, kouluhyökkäykset. Parhaimmillaan yhteisöllisyys luo turvaa ja luottamusta toisia kohtaan. Keinoja selviytyä.

Yhteisöön kuuluminen on – parhaassa tapauksessa kuitenkin – vapaaehtoista, halua kuulua porukkaan.

Kuluvana vuonna Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen tavoitteena on yhteisöllisyyden vahvistaminen ja opiskelijayhteisön jälleenrakentaminen. Kysyimme, mitä se käytännössä tarkoittaa ja edellyttää.

Yhteisöllisyys on myös tieteen perusta. Uutta luodaan vain yhdessä. Keskustelemalla, vaihtamalla ajatuksia, yrittämällä. Se kaikki vaatii luottamusta toisiimme.

Jyväskylän yliopiston strategian 2030 yksi tavoitteista on olla osaava, luova ja hyvinvoiva yliopistoyhteisö. Se on hieno tavoite, jota ei toivottavasti romuta yliopistojen tulospaineet.

Sillä kiireessä ei ehdi nähdä ympäröivää maailmaa. Sinua, heitä. Meitä.

 

Kirjoittaja on Jylkkärin päätoimittaja.

paatoimittaja@jylkkari.fi