ELSI SLOAN, 22, ei lepää laakereillaan. Hän näytteli toista pääosaa elokuussa 2022 Ylellä julkaistussa nuortensarjassa Outo kesä.

Sloanilla on päärooli myös marraskuussa ensi-iltansa saavassa Aino Sunin ohjaamassa psykologisessa draamassa Sydänpeto. Se on Sloanin ensimmäinen elokuvarooli. Hän esittää räppärin urasta haaveilevaa Elinaa, joka muuttaa uusioperheensä luo Etelä-Ranskaan. Elinan ja tämän siskopuolen välille muodostuu jännitteinen suhde, joka saa pakkomielteisiä sävyjä.

Ranskankielistä rooliaan varten Sloan opiskeli kieltä puoli vuotta neljästi viikossa. Aiempaa kokemusta näyttelemisestä hänellä ei ollut.

”Kuvauksiin tullessa sanoin Ainolle, että en sitten osaa näytellä. Jos oon paska, se on heidän vikansa, kun ottivat mut.”

Kuvausten aikana Sloan huomasi kehittäneensä itselleen näyttelijän identiteetin.

”Huomasin, että näytteleminen on jotain mitä haluaisin, voisin ja osaisin tehdä.”

 

KEVÄÄLLÄ 2021 Sloan haki ja pääsi opiskelemaan näyttelijäntyötä Tampereen yliopistoon.

Opinnoissa ei ole Sloanille kyse ainoastaan näyttelemisestä.

”Nätyn opetus lähtee siitä, että taide on poliittista. Näyttelijöinä meillä on valtaa paitsi representaation, myös oman ajattelun kautta. Olemme kaukana turkkalaisesta ajattelusta, jossa näyttelijä on käsityöläinen, joka tekee kyseenalaistamatta sen, mitä ohjaaja haluaa.”

Sloan on myös aktiivinen Elokapinan jäsen. Jo ala-asteella Sloan painiskeli syyllisyyden kanssa ja näki taivaalla kuvaannollisesti mustia pilviä, jos unohti sammuttaa valot.

Hän ei ole kuitenkaan lamaantunut. Ilmastokriisin ajattelu ei ole koko elämä.

”Loppuelämäni on ilmastokriisin kehyksissä eli se ei katoa mihinkään, vaikken kiinnitä siihen koko ajan huomiota.”

Taiteella on Sloanin mukaan tarkoitus ”palavassa maailmassa”.

”Se voi muun muassa näyttää utopian, josta voi tehdä todellisuutta. Voiko ilmastokriisin jälkeistä aikaa rakentaa haaveilematta, ilman suunnitelmia?”

 

Kuvat: Elsi Sloan esittelee itse rakentamaansa “pöristintä”, jonka tarkemman käyttötarkoituksen hän jättää kertomatta.

 

OPINTOJEN, töiden ja aktivismin lisäksi Sloan työstää helmikuussa ilmestyvää esikoislevyään. Kappaleet kertovat antikapitalismista, polyamoriasta ja ilmastokriisistä.

”Lyriikat ovat aina ihan vitun cringejä.”

”Kun levy on ulkona haluan, että tuntuu siltä, että kaikki hyvät ideani ovat levyllä, enkä keksi enää mitään. Olen vähän megalomaanikko.”

Miten aika riittää kaikkeen?

Ei se riitä, Sloan vastaa.

Läheiset muistuttavat levon tärkeydestä ja auttavat organisoinnissa. Tehtävälista on kirjoitettu huoneen valkoiselle seinälle tussilla.

Elämän eri osa-alueet tukevat toisiaan paitsi käytännön, myös ajattelun tasolla. Näyttelijäntyö, aktivismi ja queerius ovat tehneet Sloanille näkyväksi sosiaalisten konventioiden ja sääntöjen keinotekoisuuden.

Sloan unelmoi maailmasta, jossa ei olisi järjestäytynyttä uskontoa. Hän varttui täysi-ikäiseksi mormoniyhteisössä. Homoseksuaalisuus ei ollut varsinaisesti kiellettyä, mutta homoudesta tuli silti pyrkiä eroon.

”Kun lakkasin käymästä kirkossa, annoin itseni rakastaa tyttöä ja opettelin pois siihen liittyvästä valtavasta syyllisyydestä. Tuntui kuin olisin alkanut nähdä maailman väreissä.”

Sloan unelmoi kaupungin perustamisesta johonkin kuolevaan kuntaan ystäviensä kanssa.

”Keskustelin tästä junassa yhden mummon kanssa ja hän kertoi, että Lieksa on sopiva. Myöhemmin kuulin, ettei se ole ihan niin kuollut paikka.”