Pasi was here

AdAstra-teatteri

Ensi-ilta 16.9.2022 Vakiopaineen teatteritilassa. Muut esitykset syyskaudella AdAstran sivuilla.

 

KAIKKI alkaa laukauksesta.

Se vie keski-ikäistyvän Hemmon (Petteri Olkinuora) Helsingin Punavuoresta matkalle Savonlinnaan. Vanhoilta kotikulmilta ja niihin liittyvistä muistoista Hemmo etsii vastausta siihen, miksi lapsuuden paras kaveri Pasi (Teemu Kalliokoski) päätti ampua itsensä.

Hemmon lapsuusmuistoissa, Kellarpellon päiväkodissa vähän Tšernobylin ydinonnettomuuden jälkeen Pasi on kuitenkin se, joka pärjää kaveriporukassa, ja Hemmo se, jota ei oteta leikkeihin. Sama toistuu koulussa.

Pasi tietää, miten pitää puhua, ketä kiusata ja millaiset lenkkarit on oltava.

Kalliokoski osaa Pasin roolissa kertoa upean tosissaan ja hurjalla innolla asioita, jotka lapsena ja nuorena näyttäytyvät merkittävinä, mutta ovat aikuiselle koomisia.

 

ERIKA HASTIN ohjaama Pasi was here vie näyttelijät ja epäilemättä myös ison osan yleisöä muistoihin, lapsuuteen ja nuoruuteen 1980- ja 1990-luvuille.

Näytelmässä liikutaan paljon menneisyydessä, mutta välillä palataan nykyaikaan pohtimaan, mikä muistoissa oli totta ja miksi asiat menivät, kuten menivät.

Aikuisesta Pasista, masentuneesta LVI-asentajasta, nähdään vain välähdyksiä. Useimmin hän esiintyy Hemmon kertomissa tuoreemmissa muistoissa.

Hemmo ja osansa koulukiusaamisesta saanut Turnajaiskeppi (Pauliina Ylipuranen) näyttävät pärjäävän Pasia paremmin 2020-luvun aikuisten maailmassa.

Olkinuora joutuu Hemmona lavalla liikkumaan nopeasti ajassa ja muuttuvissa tunnelmissa.

Yhteensä 12 sivuosaa lankeaa Katja Pihlajalle ja Joni Tyviölle. Pihlajan skaala vaihtelee sadistisesta opettajasta pornotähteen Sarah Youngiin. Tyviön riemastuttavin hahmo lienee kiljua keittelevä Laktoosilerssi.

 

VAKIOPAINEEN kellarin teatteritila ei ole helppo.

Näyttelijät ovat kosketusetäisyydellä ja eturivistä voi erottaa, ovatko Pasille viimeistä viestiään kirjoittavan Hemmon silmät liikutuksesta oikeasti kosteat.

Tila on myös lähtökohtaisesti rosoinen eikä sinne ole erikseen tarvinnut tuoda lama-ajan nuhjuisuutta. Toisaalta lapsuuden melko keskiluokkaiset kodit ja 2020-luvun Punavuori jäävät suurelta osin mielikuvituksen varaan.

Lavastus, puvustus, ääni- ja valosuunnittelu on suorastaan minimalistista, mutta toimivaa.

Piirtoheitin koululuokassa riemastuttaa ihmistä, jolle se on tuttu omilta kouluvuosilta. Lavalle on löytynyt monia 90-luvun esineitä, mutta oikeaa lankapuhelinta ei syystä tai toisesta ole onnistuttu hankkimaan. Puhelimen virkaa toimittaa monipistokkeinen jatkojohto.

 

OLENNAISINTA on kuitenkin Veikko Nuutisen monitulkintainen tarina. Pinnalta Pasi was here on hauska ja nostalginen, mutta työntää silti esiin jotain, mitä emme haluaisi nähdä.

Kiljunjuonnille, kuponkiuutisille ja runkkauskisoille on helppo nauraa. Olemisen tuskaa potevien teinien toilailua katsoo yli kolmekymppisenä lempeästi varsinkin, kun tarinaa on ryyditetty omasta nuoruudesta tutuilla kulttuurin tuotteilla.

Näytelmä tarjoaa kuitenkin myös tätä syvemmän ja synkemmän ajatuskulun niille, jotka siihen rohkenevat tarttua.

Kun menetämme ihmisen lopullisesti, kaikki kysymykset jäävät ikuisesti vaille vastausta. Syyllisiä olemme me kaikki, jotka katsoimme mukavuudenhalumme vuoksi muualle.

 

AdAstra: Pasi was here. Ohjaus: Erika Hast. Käsikirjoitus: Veikko Nuutinen. Rooleissa: Petteri Olkinuora, Teemu Kalliokoski, Pauliina Ylipuranen, Katja Pihlaja, Joni Tyviö.