VAIKKA YHTEISKUNTA muuttuu nopealla tahdilla, istuminen tuntuu pysyvän. Sen tietää korkeakouluopiskelija – olipa kyse läsnä- tai etäopetuksesta, kirjastolla puurtamisesta tai tenteistä.
Istumisen dominoiva asema oppimisen edellytyksenä on nurinkurinen. Pitkäkestoinen paikallaanolo – usein näytön ääressä – saa ryhdin kumaraan, niskan ja hartiat jännittymään ja selän jumiin. Se lisää ylipainon, kakkostyypin diabeteksen ja sydänsairauksien riskiä.
Onko terveytemme ja hyvinvointimme hinta siitä, mitä tutkinnostamme maksamme?
TUTKIMUKSET osoittavat, että liikkuminen parantaa muun muassa oppimis-, muistamis- ja ongelmanratkaisukykyä. Juuri tiedon lisääntymisen myötä myös istumisen valta-asemaa on alettu kyseenalaistaa.
Se on hyvä alku, muttei riittävä. Erityisesti yliopistossa istuvan kulttuurin muuttaminen näyttää olevan vaikeaa ja hidasta.
Vuonna 2021 alkaneen keskisuomalaisten korkeakoulujen Aktiivinen ja hyvinvoiva korkeakoulu -yhteishankkeen kyselyn mukaan noin puolet opiskelijoista koki, ettei heidän oppilaitoksessaan kiinnitetä huomiota istumisen tauottamiseen tai sen vähentämiseen.
Kynnys taukojumppaan massaluennoilla voi olla kuitenkin korkea. Pitävätkö muut outona, jos nousee ja jaloittelee puolen tunnin välein? Häiritseekö opetusta? Kenties tästä syystä samassa kyselyssä moni vastaaja toivoi opetustilanteissa opettajalta aloitteellisuutta.
Toisaalta moderni opiskelija voisi kuitenkin ottaa hyvinvointinsa omiin käsiinsä ja ehdottaa opettajalle liikuskelun mahdollisuutta.
OPISKELUN TAUOTTAMINEN liikuskellen voi olla haastavaa myös fyysisten tilojen puutteiden takia. Jumppaaminen tai venyttely kirjastossa muiden katseen alla ei ole välttämättä helppoa. Liikkumiseen tarkoitetut, vaikkapa jumppakumppareilla varustetut taukonurkkaukset ovat esimerkkejä siitä, miten opiskelupäivän aikaista liikuntaa voisi edistää pienelläkin ympäristön muokkauksella. Liikuntaan tarkoitetussa tilassa liikkuminen ei olisi enää niin outoa.
Opiskelun aktivoimisessa ei ole kyse rahallisesti suurista panostuksista. Pienilläkin teoilla voidaan tehdä istumisen tauottamisesta sosiaalisesti hyväksyttävämpää. Tarvitaan kuitenkin myös laajempaa toimintakulttuurin muutosta, jotta yliopistoon voisi syntyä aktiivisuuteen kannustavia fyysisiä ja sosiaalisia ympäristöjä. Nämä pienet teot antavat oman tärkeän panoksensa tälle muutokselle.
Istuvan kulttuurin muuttamiseen tarvitaan kaikkien panosta opiskelijoista opettajiin ja korkeakoulun johtoon.
Me opiskelijat voimme pyytää taukoja ja pitää huolta omista tauoistamme opiskellessamme. Opettajat voivat esimerkillään ja kannustuksellaan vaikuttaa paljonkin aktiivisuuteen opetuksessaan. Yliopisto organisaationa voi panostaa tiloihin, välineisiin, koulutukseen ja tapahtumiin, jotka lisäävät liikuskelua.
Taukoliikuskelusta, työskentelyasentojen vaihtamisesta ja istumisen tauottamisesta on tultava yhtä luonnollinen osa opiskelua kuten hampaiden harjaus on iltatoimia.
Kaikki voittavat, kun opiskelijoiden terveys, hyvinvointi ja oppimiskyky lisääntyvät. Valtion kassaan ropisee mukavasti veroeuroja, kun opiskelijat valmistuvat terveinä ja reippaina työelämään, ja vievät sinne mukanaan terveellisempää ja liikkuvampaa taukokulttuuria.
Ryhdytään siis toimeen. Tehdään liikkuvammasta opiskelusta ja istumisen tauottamisesta osa jokapäiväistä opiskeluarkea. Luodaan uusi normaali arjen pienillä teoilla: pyytämällä taukoja, nousemalla seisomaan, vaihtelemalla asentoa luennolla, ja näin vaatimalla muutosta myös yliopiston osalta. Näin saisimme kaiken irti opinnoista ja oppisimme paremmin.
Kirjoittajat Vilma Mietola ja Henna Launistola ovat terveyskasvatuksen maisteriopiskelijoita Jyväskylän yliopistosta ja istumisen ammattilaisia vuosien kokemuksella. Asiantuntijaharjoittelussaan Aktiivinen ja hyvinvoiva korkeakoulu –hankkeessa he saivat herätyksen liikkuvamman opiskelun tärkeydestä ja ihanuudesta.