KAIPAATKO laadukasta luettavaa? Jyväskylän ylioppilaslehti kokosi arkistostaan listan lukuvuonna 2021-22 julkaistuista jutuista. Mukana on niin pitkiä ilmiöjuttuja, henkilöhaastatteluja, kommentteja, esseitä kuin arvioita. Kaikki lukuvuoden aikana julkaistut jutut löydät Jylkkärin verkkosivulta.
Ukrainalainen kuvittaja Mariya Kinovych teki Jylkkärin 3/22 kannen. Hän kirjoitti kommentissaan, millaista on elää sodan keskellä: ”Kun täytyy jättää kaikki taakseen ymmärtää, että merkitystä on vain sillä, että perheesi ja sinä itse olette elossa”. Lue kommentti täältä.
Maailman pohjoisin kiihdytinlaboratorio on fyysikoiden vuosia kestäneen käsityön tulos. Jyväskylän yliopiston Ylistönrinteen kampuksella luodaan atomiytimiä, joiden rakennetta tutkimalla maailmaa ymmärretään paremmin. Lue juttu täältä.
Mitä provosoivampi tarra oli, sitä nopeammin siitä hankkiuduttiin eroon, kirjoittaa Rae Waala esseessään. Propagandatarrojen avulla käydään keskustelua ja pyritään hiljentämään vastapuoli. Mutta ketä niillä oikeastaan puhutellaan? Lue essee täältä.
Suomalaisnuorten uskonnollisuus on vähentynyt, ja harva osallistuu aktiivisesti seurakunnan toimintaan. Jylkkäri haastatteli nuoria, joille uskonto on tärkeä osa elämää. Lue juttu täältä.
”Vielä 1800-luvula Raahe oli kova menomesta. Paikan perustaja kreivi Pietari Brahe sai kaupungin pöhisemään kunnolla, ja sen satamisa oli puulle ja tervalle vientiä. Sitten tuli taas sota, lama ja laskukausi, ja nykyisin Raahesa on vientiä Pirkka-kalijalle”, kirjoittaa Julia Harju Paska kotiseutu -tekstissään Rikoksista tuttu Raahe. Lue täältä.
Strippauskulttuuria on leimannut kautta historiansa naisruumiin objektivointi. Suomalainen seksi- ja kehopositiivisuutta julistava PosiTits-klubi kuitenkin uskoo, että striptease voi olla myös feministinen teko. Lue juttu täältä.
Kun Nonna kuuli tulpista ensimmäisen kerran, hän epäili niiden luomisen olevan mahdotonta. Ajatus jopa pelotti. Vuosia myöhemmin hänellä on yli kymmenen tulpaa, joita hän kuvaa aikuisten mielikuvitusystäviksi. Yhdestäkään ei voisi luopua. Lue juttu täältä.
”Ja somessa, Twitterissä, jakelen punaviinipäissäni tappouhkauksia valtionjohdolle ja kiellän holokaustin. Nimitän kunnan virkailijoita lehmiksi ja pohdin, että terrori-iskuilla on myös hyviä puolia. Se on minun oikeuteni. Se on jokaisen paikallispoliitikon, työntekijän, pikkupomon ja toimitusjohtajan perusoikeus. Koska mielipiteeni ovat omiani, voin sanoa mitä vain”, kirjoittaa Tatu Helle kommentissaan. Lue täältä.
Viimeisen vuosikymmenen aikana pienpanimoiden määrä on Suomessa jopa kolminkertaistunut. Kasvu näkyy myös Keski-Suomessa. Mistä kehitys johtuu? Lue juttu täältä.
Tympeät tytöt sai alkunsa turhautumisesta yhteiskuntaan. Riina Tanskanen kritisoi patriarkaattia ja kapitalismia sosiaalisen median tilillään, jota seuraavat kymmenet tuhannet. Lue tästä.
”Valokuvat ovat todisteita koetusta hetkestä”, valokuvaaja Ville Larkkonen sanoo. Larkkonen kuvasi toista poikkeuskesää. Filmille taltioitui tapahtumia, kohtaamisia – erilaisia tunteita ja kokemuksia. Katso kuvareportaasi tästä.
Aaro Airolasta ei pitänyt tulla laulajaa. Sitten hän päätyi teatterin lavalle ja huomasi, että jokin hänen äänessään vaikuttaa yleisöön. Pian Arppa-yhtyeen musiikki alkoi soida radioissa ja keikat myydä loppuun. Lue juttu täältä.
Lue myös:
Syksyllä 2022 Petri Pykälältä eli Ilkka Remekseltä ilmestyy jälleen uusi teos. Sitä ennen voi tutustua syksyllä 2021 ilmestyneen Lohikäärmeen isku -nimisen kirjan arvioon. Kriitikko Niklas Pelkonen kirjoitti: ”Lopputulos on oman elämänsä tartuntatautiasiantuntijan sakeaa Facebook-kommenttia muistuttava yli 400-sivuinen mötkäle, joka on tämän hetken nolointa suomalaista kaunokirjallisuutta.” Lue arvio täältä.
Suppilo, Itu, Cygnaeuksenkatu ja Saaranpolku. Kadunnimet ovat kuin kaupungin vuosirenkaat. Ne kertovat merkkihenkilöistä ja eri aikakausien elinkeinoista, ne kuvaavat sieniä ja entisiä tilallisia. Kuinka nimet on päätetty? Lue juttu täältä.
Työ ja työelämä muuttuvat niin nopeasti, että aikakautta on kuvattu neljänneksi teolliseksi vallankumoukseksi. Mutta millaisia taitoja koulutuksen pitää antaa tulevaisuutta varten? Lue juttu.
Sitsilaulujen sanoista on keskustelu viime vuosina kiivaasti. Osa haluaa uudistaa, toiset vastustavat muu-tosta. Syitä voi etsiä historiasta. Lue sitsilauluista kertova juttu täältä.
Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2025 mennessä. Apuna on vuoden 2021 alussa käyttöön otettu ilmastokestävyyden tiekartta. Kuinka hiilineutraaliuteen pääseminen onnistuu ja mitä on jo saatu aikaan? Lue juttu.
Kymmenen vuotta sitten Fatim Diarra paloi loppuun ja jätti korkeakouluopintonsa kesken. Hän etsi itseään ja hurahti politiikkaan. Nyt hän jatkaa siitä, mihin opinnot Jyväskylän yliopistossa jäivät. Lue haastattelu.
Runoja, tarina, onnellinen loppu. Merkityksettömiä merkintöjä ja epämääräisiä lauluja, jotka jättävät tilaa tulkinnoille. Miksi edes kirjoitan, pohtii Roosa Niskanen proosatekstissään, jonka voit lukea täältä.
”Syksyllä sain virallisen ilmoituksen siitä, että uusi nimeni oli päivitetty väestörekisteriin. Siitä päivästä lähtien nimet valtasivat mieleni. Kuinka ne ovat syntyneet ja mitä nimet voivat kantajilleen merkitä”, pohtii Veera Mangström esseessään. Lue essee täältä.
Kolve vuotta sitten Jyväskylässä suljettiin skeittihalli. Korvaavien tilojen etsiminen kesti kauan. Kun tila löytyi, koronapandemia viivästytti hallin käyttöönottoa. Nyt halli on ollut auki yli puoli vuotta. Millainen siitä tuli? Katso ja lue täältä.
Pikkupaikkakunnalla uniikki urahaavni teki minusta erilaisen kuin muut. Yliopisto-opinnot saivat minut kuitenkin ymmärtämään, etten ole erityinen, kirjoittaa Emma Häkkinen. Lue kolumni täältä.