PLAGIOINNIN havaitseminen opinnäytetöissä on korkeakouluissa puutteellista, väittää plagiointiin perehtynyt yhteiskuntatieteiden tohtori Erja Moore.

Moore on selvittänyt asiaa käymällä läpi opinnäytetöitä eri korkeakoulujen julkaisujärjestelmistä. Aina kun hän huomaa työn sisältävän plagiointia, hän ottaa yhteyttä korkeakouluun, jossa tutkielma on tehty.

Suhtautuminen yhteydenottoihin vaihtelee.

”Osa korkeakouluista alkaa tutkia asiaa, osa ei reagoi.”

Moore arvelee, että joidenkin korkeakoulujen nihkeän suhtautumisen syy on pelko mainehaitasta. Vilppiä ei haluta myöntää.

Moore on entinen Karelia-ammattikorkeakoulun opettaja. Hän kirjoittaa Plagiointitutkija-blogissaan säännöllisesti korkeakouluissa tapahtuvasta plagioinnista.

Erityisesti hän on keskittynyt tutkimaan ylempiä ammattikorkeakoulututkielmia, jotka vastaavat tasoltaan yliopistojen maisterintutkielmia.

”Niissä on tapahtunut hirveä tason lasku. Joistain tutkielmista näkee, ettei kukaan ole lukenut niitä koskaan.”

Moore myöntää olevansa lausunnoissaan ”hyvin raaka”. Hänen mukaansa ongelmat YAMK-opinnäytetöissä juontuvat opiskelijoiden heikoista menetelmällisistä valmiuksista ja kopioinnista.

 

 

SUOMESSA plagiointia tai muuta opiskelijavilppiä ei tilastoida keskitetysti toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa, jossa erinäisten kurinpitotoimien kohteena oli vuonna 2021 yhteensä 3 055 korkeakouluopiskelijaa.

Määrä on ollut jatkuvassa kasvussa viimeiset kymmenen vuotta. Yleisin syy toimiin on ollut plagiointi. Mooren mukaan tilanne tuskin on erilainen Suomessa.

Tieteellinen neuvottelukunta eli TENK on yhteistyössä tiedeyhteisön kanssa laatinut Hyvän tieteellisen käytännön ohjeen eli HTK-ohjeen. Sen mukaan plagiointi eli luvaton lainaaminen voi tarkoittaa jonkun toisen julkituoman tutkimussuunnitelman, käsikirjoituksen, artikkelin tai muun tekstin tai sen osan, kuvallisen ilmaisun tai käännöksen esittämistä omana. Plagiointia on sekä suora että mukaillen tehty kopiointi.

Suomessa kaikki korkeakoulut, joihin kuuluu 13 yliopistoa ja 24 ammattikorkeakoulua, ovat sitoutuneet noudattamaan Hyvän tieteellisen käytännön ohjetta.

Ohjeen mukaan epäillyt plagiointitapaukset ylemmissä korkeakoulututkinnoissa käsitellään ensin oppilaitoksissa. Jos tutkielma on jo hyväksytty, epäily menee HTK-prosessiin. Sitä johtaa oppilaitoksen rehtori tai kansleri. Jos esiselvityksen mukaan ilmenee aihetta epäillä vilppiä, varsinaisen tutkinnan tekee tutkintaryhmä, jossa on myös oppilaitoksen ulkopuolisia jäseniä.

 

YLEENSÄ plagiointitapausten toteaminen johtaa tutkielman arvosanan laskemiseen ja merkintään, että tutkielma sisältää plagiointia. Sen sijaan tutkintojen purku on harvinaista.

Esimerkiksi Jyväskylän yliopistossa epäiltyjä plagiointitapauksia pro gradu-tutkielmissa on käsitelty HTK-prosessin kautta 2010-luvulla neljästi. Niistä kahdessa tutkielmassa esiintyi plagiointia. Tutkintoja ei kuitenkaan mitätöity.

Joskus niin kuitenkin on käynyt. Vuonna 2013 Itä-Suomen yliopisto purki myöntämänsä maisterintutkinnon. Jatko-opiskelija jäi kiinni, kun hän lähetti artikkelinsa julkaistavaksi kansainväliseen lehteen, josta se palautettiin merkittävän plagioinnin takia. Tämän jälkeen opiskelijan maisterintutkielma tarkistettiin uudelleen ja myös siinä todettiin olevan plagiointia. Yliopisto purki tutkinnon. Hallinto-oikeus kuitenkin kumosi päätöksen, koska katsoi, että yliopiston olisi pitänyt huomata plagiointi ensimmäisellä tarkastuskerralla. Tapaus eteni korkeimpaan hallinto oikeuteen asti, joka päätyi ratkaisussaan tutkinnon purkamiseen.

Vuonna 2018 Karelia-ammattikorkeakoulu puolestaan teki päätöksen ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon purkamisesta plagioinnin vuoksi. Korkein hallinto- oikeus kuitenkin kumosi päätöksen. KHO:n mukaan kyse ei ollut poikkeuksellisen vakavasta ja suunnitelmallisesta plagioinnista.

 

2010-LUVULLA korkeakoulut ovat ottaneet käyttöönsä erilaisia plagiaatintunnistusjärjestelmiä.

Tunnetuimpia näistä ovat Turnitin ja Urkund.

Järjestelmät tunnistavat tekstien samankaltaisuuksia aiemmin julkaistujen töiden kanssa.

Erja Mooren mielestä järjestelmät eivät vähennä kopiointia, vaan johtavat tekstien muunteluun.

 

”Suomen kielessä on helppo muuttaa lauseita. Tekstiä kopioidaan ja muunnellaan sen verran, ettei plagiaatintunnistin tunnista.”

 

MITÄ MIELTÄ suomalaiset yliopistot ovat?

Jylkkäri kysyi, kuinka paljon yliopistoissa havaitaan plagiointia opinnäytetöissä ja miten ilmiöön puututaan.

Kaikkiaan kolmestatoista yliopistosta vastasi kaikki muut paitsi Tampereen yliopisto.

Vastausten perusteella plagiointia opinnäytetöissä havaitaan vuosittain nollasta kahteen tapaukseen. Vakavuudeltaan ne ovat olleet pienimuotoisesta kopioinnista koko opinnäytetyön plagiointiin.

Kaikissa yliopistoissa on käytössä jonkinlainen plagiaatintunnistusjärjestelmä, joka toimii pääasiallisena keinona ehkäistä plagiointia.

 

SUURIN osa vastaajista korosti plagioinnin ehkäisemisessä tutkimuseettisen koulutuksen tärkeyttä opintojen aikana. Useissa yliopistoissa opiskelijoiden pakollisiin kursseihin kuuluu vähintään jonkinlainen johdatuskurssi akateemisiin opintoihin, jossa käsitellään tutkimusetiikkaa.
Lisäksi aihetta käydään läpi tutkielmaseminaareissa.

Åbo Akademin vastauksessa toivottiin, että plagiointitapaukset ilmoitettaisiin kansallisesti Ruotsin tapaan ja että plagioinnista käytäisiin nykyistä avoimempaa keskustelua.

Yliopistojen vastauksien mukaan epäillyt plagioinnit käsitellään HTK-ohjeen mukaisesti.

Opintojen aikana paljastanut plagiointi voi johtaa varoitukseen ja opintosuorituksen hylkäämiseen sekä pahimmillaan määräaikaiseen, enintään vuoden kestävään erottamiseen.

Lopulta vilppi voi myös päätyä TENK:n käsittelyyn. Näin menetellään, jos vilpistä epäilty tai oppilaitos haluavat tapauksesta TENK:n lausunnon ja tapaus on käsitelty HTK-prosessin mukaisesti oppilaitoksessa. Tämä on kuitenkin harvinaista.

 

 

TENK:N pääsihteeri Sanna-Kaisa Spoofin mukaan tapauksen täytyy olla täysin poikkeuksellinen, että se päätyy neuvottelukunnan pöydälle.

Spoofin mielestä plagiointi tunnistetaan plagiaatintunnistusjärjestelmien avulla ja normaalissa opinnäytetyön tarkastusprosessissa.

”Ohjaustyön aikana ohjaajat yleensä huomaavat, jos teksti poikkeaa opinnäytetyön tekijän tavasta kirjoittaa.”

Spoof ei pidä plagiointia opinnäytetöissä merkittävänä ongelmana Suomessa. Hänen mielestään plagiointia kiinnostavampi kysymys on tehdäänkö Suomessa opinnäytetöiden tilauksia niin sanotuilta haamukirjoittajilta. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että opinnäytetyö tilataan toiselta kirjoittajalta ja esitetään omana. Tällainen vilppi on yleistynyt muualla maailmassa, erityisesti englanninkielisissä maissa.

”Suomi on pieni kielialue, mikä osaltaan ehkäisee töiden tilaamista ulkomailta.”

Spoof kuitenkin huomauttaa, että englanninkielisten tutkinto-ohjelmien kasvu Suomessa voi lisätä haamukirjoittajien käyttöä.

”Ei kuitenkaan tiedetä, kuinka paljon tätä Suomessa tehdään. Sitä ei ole tutkittu.”

 

TÄLLÄ HETKELLÄ TENK uudistaa nykyistä, vuodesta 2012 käytössä ollutta HTK-ohjettaan.

Luonnos lähetetään korkeakouluihin palautekierrokselle, ja lopulliseen versioon tarvitaan kaikkien korkeakoulujen hyväksyntä. Todennäköistä on, että TENK suosittelee ohjeessaan, että gradutasoisia töitä ei tarvitsisi jatkossa käydä läpi HTK-prosessin kautta, ellei näin välttämättä halua.

Miksi tällainen gradu ja ylempien ammattikorkeakoulujen opinnäytetöitä koskeva suositus tehdään?

Spoofin mielestä HTK-prosessi on ”työläs, raskas ja aikaa vievä”, jos ajatellaan satasivuista gradua. TENK suosittelee, että tapaukset käsiteltäisiin kevyemmässä oppilaitoksen omassa plagiointitutkinnassa.

”HTK-prosessi on lähtökohtaisesti tarkoitettu tieteellistä tutkimusta eli ammattitutkijoita varten.”