I DIDN’T believe that war is possible. Of course there were a lot of rumors, articles, everyone were talking about dates of the invasion, of what you have to buy etc. I didn’t do anything to prepare to this invasion and now I see that I was too naive.
I am a Kyiv-based illustrator. Actually I’m not only living here, I was born here and have never left it for more than two weeks. This full-scale invasion started on 24th of February, but the war on my homeland have been going for 8 years now. We decided to left our home on the 25th and go to our relatives in the western part of Ukraine. Our adopted dog has anxiety issues so we decided to go to protect him from stress and loud explosions. It was a very hard decision for me and the road was very stressful: we drove for two days (first day it was for 17 hours) while regularly this distance we could manage in 8 hours most.
This war consumed all my previous life at once like a big black hole. Before this my problems were so simple and even foolish. When you need to survive and leave your roots behind you understand that the only thing that matters is that your family is alive, you are alive and you can keep going.
Mariya Kinovych
@marikinoo
The author is a Ukrainian illustrator.
Kommentti: Kun täytyy jättää kaikki taakseen ymmärtää, että merkitystä on vain sillä, että perheesi ja sinä itse olette elossa
EN USKONUT, että sota syttyisi. Totta kai ennen hyökkäystä liikkui paljon huhuja, oli lehtijuttuja, kaikki puhuivat mahdollisesta hyökkäyspäivästä ja siitä, mitä tarvikkeita pitäisi varmuuden vuoksi ostaa ja niin edelleen. Itse en ollut valmistautunut hyökkäykseen mitenkään ja nyt ymmärrän, kuinka naiivi olin.
Olen kiovalainen kuvittaja. En pelkästään asu Kiovassa, vaan myös synnyin siellä, enkä ole koskaan jättänyt kotikaupunkiani pidemmäksi aikaa kuin kahdeksi viikoksi. [Venäjän] täysimittainen hyökkäys alkoi 24. helmikuuta, mutta sota kotimaassani on kestänyt jo kahdeksan vuotta. Helmikuun 25. päivänä päätimme jättää kotimme Kiovassa ja lähteä sukulaisteni luo Länsi-Ukrainaan. Koirallamme on ahdistusoireita ja halusimme suojella sitä stressiltä ja räjähdyksien ääniltä. Päätös oli minulle vaikea. Aika tien päällä oli hermoja raastavaa. Ajoimme kaksi päivää – ensimmäisenä päivänä 17 tuntia. Normaalisti matka sukulaisteni luo kestää kahdeksan tuntia.
Nyt entinen elämäni tuntuu mustalta aukolta. Ennen tätä kaikki ongelmani olivat niin yksinkertaisia, jopa hölmöjä. Kun on selviydyttävä ja jätettävä juuret taakseen ymmärtää, että merkitystä on vain sillä, että perheesi on elossa, olet itse elossa ja kykenet jatkamaan elämää.
Tekstin käännös Tatu Helle.