VUOSIA sitten Harry Salmenniemi oli todella kipeä. Arvostettu runoilija hikoili ja kärsi 39 asteen kuumeessa, yrittäen epätoivoisesti löytää jalkoihinsa villasukkia. Samalla hän kuunteli radiosta Ylen ”kulttuurihorina-ohjelmaa”, jossa puhuttiin ranskalaisten proosarunoilijoiden ”kuumeisesta etsinnästä”.
”Siinä oli jotain tosi koomista ja iljettävää.”
Salmenniemi jäi ohjelman ja oman kuumeisen sukkaetsintänsä aiheuttaman ärsyyntymisen jälkeen pohtimaan kuumeen käsitettä ja sitä, kuinka kummalliseksi arkielämä ja oma koti muuttuvat kunnon kuumetaudissa.
”Kaikki mikä tavallisesti on yksinkertaista, onkin helvetin vaikeaa.”
Mieleen jääneet ajatukset kuumeesta ja sen aiheuttamista epätodellisista mielentiloista muotoutuivat lopulta osaksi Kuume-runokokoelmaa, joka julkaistiin tammikuussa 2022.
SALMENNIEMI löi itsensä läpi kirjailijana reilu vuosikymmen sitten runokokoelmalla Texas, sakset (2010). Palkittuja runoteoksia seurasi neljän novellikokoelman sarja (Uraanilamppu, Delfiinimeditaatio, Uhrisyndrooma ja Asiakaskoralli 2017–2021).
Kuume on ensimmäinen runokokoelma neljään vuoteen ja Salmenniemen mukaan paluu omalle vahvuusalueelle.
”Proosan kirjoittaminen on vapauttanut näkemään runouden erityislaatuisuuden vielä selkeämmin kuin ennen. Proosassa voi rakentaa juonia ja henkilöhahmoja huomattavasti paremmin tai ilmaista suorasanaisemmin ajatuksia, jos sellaisia sattuu olemaan.”
Runouden mahdollisuudet ovat Salmenniemen mukaan muualla. Niitä ovat ”kielenvarainen arvelu, vaistonvaraisuus ja pieni outous”.
Kuumeen nimiosuus syntyi hyvin hitaasti. Kirja oli noin 80-prosenttisesti valmis jo neljä vuotta sitten. Muiden teosten kirjoittamisen ja julkaisun ohessa Salmenniemi palasi Kuumeen nimiosioon uudestaan ja uudestaan. Kirjoitusprosessi ei ollut hänen mielestään lainkaan erikoinen.
”En tiedä, onko mitään tyypillistä prosessia. Tämä ammatti on niin outo. Monet kirjailijat yrittävät selkeästi puhua julkisuuteen kauhean määrätietoisesti tai järkevästi. Ainakin mulla se touhu on saatanan kaoottista. Ja jotenkin selittämätöntä. Eihän itseltään voi tilata tekstejä.”
”Ainakin mulla se touhu on saatanan kaoottista.”
KAIKESTA huolimatta Salmenniemen kirjoitusprosessi kuulostaa kaoottisen sijaan määrätietoiselta. Hän työskentelee joka arkipäivä. Yksi ”hyvin hoidettu” työpäivä voi tarkoittaa kymmenen liuskan kirjoittamista tai sadan oman sivun oikolukua ja editointia. Joinain päivinä saattaa valmistua kokonainen novelli.
”Monet jutut syntyvät tosi hitaasti, mutta toisaalta kirjoja tuntuu ilmestyvän melkein vuosittain.”
Vuoden päästä Salmenniemeltä julkaistaan esikoisromaani. Kyseessä on omaelämäkerrallisen autofiktion parodia, ”todella tympeän työmatkan kuvaus”.
”Ajattelin, että tosi uuvuttava ja piinaavan tylsä taiteilijaromaani on hyvä tapa aloittaa.”
Romaaneja on työn alla useampi. Lisäksi tekeillä on ohjaaja Mika Taanilan kanssa seitsemänosainen lyhytelokuvien sarja, jonka ensimmäinen osa on jo nähty useilla eurooppalaisilla elokuvafestivaaleilla.
”Se mitä tänään aamulla kirjoitin näkyy ehkä joskus viiden vuoden päästä. Jos näkyy ollenkaan.”
”Romaanit vaikuttavat ainakin aika hitailta kirjoitettavilta. Monta sanaa. Paljon kirjaimia.”
