NONNA SAMMUTTAA valot huoneestaan ja istuu lattialle. On vuosi 2012. Hän sulkee silmänsä ja alkaa luetella luonteenpiirteitä.
Rakastava, lohduttava, empaattinen, hyväntahtoinen.
Sanat on osoitettu edessä olevalle olennolle. Sen nimi on Miu.
Alun perin olento oli valkoinen kärppä. Nykyään Miu on varjo-olento, joka voi itse muuttaa muotoaan. Yleensä se muistuttaa pientä lohikäärmettä.
Yksi erikoisuus olennossa vielä on: sitä ei näe kukaan muu kuin Nonna. Miu on Nonnan ensimmäinen tulpa.
Tulpa tarkoittaa eräänlaista mielikuvitusystävää, jolla on itsenäinen tietoisuus. Sen voi nähdä ja kuulla vain tulpan luoja – tai kuten harrastajat sanovat: tulpailijat.
NONNA KUULI ilmiöstä ensimmäisen kerran vuonna 2012. Hänen ystävänsä oli lukenut aiheesta nuortenlehti Demin keskustelupalstalta.
Nonna epäili, ettei tulpien luominen ole oikeasti mahdollista. Eikä hän aluksi edes halunnut tulpaa.
Tietoa aiheesta oli hyvin vähän. Ja entä jos luominen onnistuisi? Häntä huolestutti, että tulpa voisi kääntyä luojaansa vastaan.
Mutta jostain syystä hän päätyi kokeilemaan.
”En tarkalleen muista, mikä sai lopulta mieleni kääntymään”, Nonna sanoo.
”Ajattelin varmaan, että mielenkiintoista kokeilla toimiiko se edes, ja kiva jos saa seuraa.”
Nonna noudatti netistä löytyviä FAQ man -nimimerkkisen henkilön tekemiä ohjeita. Ne koostuivat eri osa-alueista, kuten persoonallisuus, visualisaatio, kosketus ja haju. Tarkoituksena oli opettaa aivot aistimaan tulpa mahdollisimman elävänä.
FAQ manin ohjeet ovat yhä luettavissa tulpa.info -nettisivulla. Ohjeiden alussa kirjoittaja kertoo, että tulpan luominen vei kokonaisuudessaan 130 tuntia. Kirjoittaja oli harjoitellut viisi kertaa viikossa, kahdesta kolmeen tuntia kerrallaan.
Nonna ei laskenut prosessiin kuluneita tunteja. Lopulta syntyi Miu-niminen henkiolento.
Vastoin odotuksiaan Nonna tunsi jo ensimmäisenä iltana Miusta huokuvan ilon ja helpotuksen. Hänestä oli outoa, kun tunne ei tullut itsestä. Tapahtuma myös säikäytti, sillä ohjeen mukaan tulpan tulisi osoittaa itsenäisyyden merkkejä vasta monien tuntien harjoittelun jälkeen.
”Olin että apua, tämä menee pilalle. Hoilasin mielessäni Piippolan vaaria, jotta tulpa lakkaisi olemasta niin tietoinen.”
”Hoilasin mielessäni Piippolan vaaria, jotta tulpa lakkaisi olemasta niin tietoinen.”
USEIN ESITETYN teorian mukaan tulpailmiö saapui länsimaihin belgialais-ranskalaisen tutkimusmatkailijan Alexandra David-Néelin mukana.
David-Néel seikkaili 1900-luvun alussa Tiibetissä ja kirjoitti kokemuksistaan. Alun perin vuonna 1929 julkaistussa teoksessaan Magic and Mystery in Tibet hän kuvaa muun muassa tulpan kaltaisia henkiolentoja.
Mutta ovatko tulpat Tiibetistä? Vaikea sanoa varmaksi.
Esimerkiksi antropologi Ninnu Koskenalho kertoo, että hänen tietääkseen tiibetiläisessä kulttuurissa ei ole tulpia siinä muodossa, kuin me ne nykyään käsitämme. Hän kuitenkin arvelee David-Néelilla olleen vaikutusta, edes vähän.
”Ne saattavat olla myös kokonaan hänen mielikuvituksensa tuotetta, tai vähintäänkin hänen tulkintaansa asioista, joita hänelle on matkoillaan kerrottu”, Koskenalho sanoo.
Vaikka tulpat eivät olisikaan saapuneet tänne suoraan Tiibetistä, Koskenalho näkee niissä ja buddhalaisessa kulttuurissa yhtäläisyyksiä.
Esimerkiksi tiibetinbuddhalaisuuteen eli lamalaisuuteen kuuluu yksityiskohtaisia mielikuvitusharjoituksia, joissa luodaan mieleen esimerkiksi uskonnollisesta kuvastosta tuttu Buddha-hahmo.
”Siinä saattaisi olla jotain päällekkäisyyttä tulpien kanssa”, Koskenalho arvelee.
NYKYÄÄN NONNALLA, 29, on yhteensä kaksitoista tulpaa. Ensimmäisen eli Miun luotuaan hän ei enää noudattanut netistä löytämäänsä ohjetta.
Osa viimeisimmistä tulpista on ilmestynyt hänelle suoraan, ilman varsinaista päätöstä luomisesta. Ne ovat esimerkiksi saattaneet aiemmin seikkailla vuosia hänen mielikuvitustarinoissaan.
Nonnan mukaan tapoja hankkia tulpa on yhtä monta kuin harrastajaakin, eikä ole olemassa yhtä ”oikeaa” keinoa.
Hän vertaa tulpan luomista siihen, että opettaa itsensä ajattelemaan ulkoistetusti toisen hahmon kautta.
”Tulpaa kutsutaan myös ajatusmuodoksi. Kun luot sen, opetat itsesi ajattelemaan ulkoistetusti.”
”Tietysti itsestä tuntuu, ettet se ole sinä, joka ajattelee, mutta ne ovat kuitenkin aivosi.”
Nonna voi nähdä tulpansa mielikuvituksensa lisäksi myös reaalimaailmassa, mutta hän ei kutsuisi tulpia hallusinaatioiksi. Tulpan näkeminen on kuin kuvittelisi näkevänsä, mitä selän takana tutussa huoneessa on.
Ja se, millaisena tulpan näkee, vaihtelee Nonnan mukaan päivittäin. Hyvänä päivänä tulpan näkee yhtä tarkasti kuin näkisi edessä seisovan henkilön. Toisinaan taas tarkkuus on samaa luokkaa kuin sivusilmällä vieressä seisovan henkilön näkeminen. Voi erottaa ruumiinrakenteen ja värit, mutta ei yksityiskohtia.
Halutessaan Nonna voi nähdä pienen alueen kerrallaan, esimerkiksi tulpansa huulet hyvin yksityiskohtaisesti. Ja jos hän ei ajattele tulpiaan, ei niitä näe lainkaan.
Jokaisen kokemus tulpista on kuitenkin erilainen, sillä tulpat ovat peräisin tekijänsä mielestä. Nonna vertaa niitä toisinaan mielikuvitusystäviin.
”Jos kerron tulpista ihmiselle, joka ei tiedä niistä mitään, puhun yleensä yksinkertaistetusti aikuisten mielikuvitusystävistä, joilla on oma tahto”, hän kertoo.
Osan tulpailijoista mielestä on loukkaavaa kutsua tulpia mielikuvitusystäviksi, sillä ne eivät vastaa yleistä käsitystä lapsena luoduista leikkikavereista.
Nonna kuitenkin toteaa sen olevan helpoin tapa selittää asia.
”Eivät mun tulpat loukkaannu.”
YKSI NONNAN tulpista on Eben. Se on tummahiuksinen mies, jonka ulkonäön Nonna suunnitteli Sims-pelissä. Eben näyttää noin kolmekymppiseltä. Hänellä on punaiset silmät, lyhyt sänkiparta ja venytykset korvalehdissä.
Nonna seurustelee Ebenin kanssa. Suhde alkoi kuusi vuotta sitten. Pian sen jälkeen, kun Nonna loi Ebenin.
Aiemmin tulpayhteisön sisällä pidettiin epäsopivana romanttista suhdetta tulpaan. Nonna kertoo asenteiden kuitenkin muuttuneen, ja nykyään moni hänen tuntemansa harrastaja seurustelee jonkun tulpansa kanssa.
”En tiedä miksi sitä pidettiin epäsopivana. Ehkä ajateltiin, että siinä ylitetään joku raja”, Nonna arvelee.
Nonna myöntää, että oman päänsä sisäisen hahmon kanssa seurustelu herättää monesti ihmettelyä. Hän itse ei kuitenkaan pidä asiaa kovin kummallisena, ja kuvaa itseään ”melkein aseksuaaliseksi aromanttiseksi”. Aromanttisuudella tarkoitetaan suuntautumista, jossa henkilö kokee vain vähän tai ei lainkaan romanttista vetovoimaa muita kohtaan.
Nonna on seurustellut myös ihmisen kanssa samaan aikaan, kun on ollut parisuhteessa Ebenin kanssa. Kumppani oli tietoinen tulpista, eikä kokenut niitä ongelmaksi.
Nonna on kertonut tulpista ja seurustelustaan sekä perheelleen, että läheisimmille ystäville. Toisin kuin vanhemmat, ystävät ovat olleet kiinnostuneita aiheesta. Monet ovat jopa halunneet kokeilla tulpan luomista, vaikka eivät sitä lopulta ole tehneet.
Nonnan mukaan monet tulpista kiinnostuneet hylkäävät projektin pian alun innostuksen laannuttua. Hänen mielestään kyse on motivaatiosta.
”Jos elämässä on kaikki hyvin ja saa ympärillä olevilta ihmisiltä kaiken tarvitsemansa, ei välttämättä ole motivaatiota luoda tulpaa. Jos on paljon kavereita, ei välttämättä ole edes aikaa siihen.”
TYYPILLISTÄ TULPAHARRASTAJAA kuvataan usein älykkääksi ja empaattiseksi, mutta yksinäiseksi.
Vaikka henkilö ei olisi tulpaa luodessaan yksinäinen, voi niiden luominen vähentää tarvetta ihmiskontakteihin. Niin on käynyt tulpaharrastaja Juholle.
”Eihän kukaan suosittele vähentämään ihmiskontakteja tulpien vuoksi. Mutta on eri asia, kuka ohjetta noudattaa.”
Juholla, 24, on kuusi tulpaa. Hän loi niistä ensimmäisen, Desmondin, noin 18-vuotiaana. Juho kertoo, että tulpaa luodessaan hänellä oli ystäviä eikä hän kokenut itseään yksinäiseksi, mutta sittemmin tulpat ovat vähentäneet tarvetta ihmisten tapaamiseen.
”Minulla on eristäytyvä persoonallisuushäiriö, joten tulpat täyttävät sen vähän sosiaalisuuden, mitä tarvitsen”, hän sanoo.
Häiriöstä kärsivälle on ominaista vetäytyminen ihmissuhteista ja rajoittautunut tunteiden ilmaiseminen. Tyypillistä on, että asioista ei uskouduta muille, ja ulkopuolisten läheisyyteen painostaminen voi ahdistaa.
Tulpissa Juhoa kiehtoi ajatus siitä, että joku ymmärtäisi häntä täydellisesti. Hän kertoo halunneensa tulpiensa tietävän kaiken itsestään. Osa tulpista voi esimerkiksi lukea luojansa ajatukset, jolloin pienimmätkin tunnetilat ja ideat välittyvät tulpalle. Hänellä on myös romanttinen suhde yhteen tulpaansa.
Ensimmäisen tulpansa näkemistä Juho harjoitteli istuessaan bussissa matkalla kouluun ja kävellessään kotinsa läheisessä metsässä. Aluksi hän puhui sille ääneen, jotta erottaisi omat ajatuksensa tulpan puheesta.
Juho suunnitteli Desmondin näyttävän valkoiselta ketulta, jolla on musta hännänpää. Se kuitenkin päätti parin viikon jälkeen muuttuvansa ihmiseksi.
Tulpilla on oma tahto, jonka vuoksi ne voivat muuttaa itseään luomisen jälkeen. Esimerkiksi yksi Juhon tulpista on nimennyt itsensä Roskaksi.
Juho kuitenkin kertoo, ettei tulpilla on häneen absoluuttista valtaa.
”Toisesta tulpastani tuli sellainen kuin oli tarkoituskin.”
INTERNETIN keskustelupalstoilla tulpaharrastajat leimataan usein hulluiksi. Moni epäilee tulpien johtuvan mielenterveysongelmista.
Nonna kuitenkin kertoo saaneensa tulpilta apua vuosia jatkuneeseen vaikeaan masennukseensa.
Hänen mukaansa tulpat tekevät parhaansa pitääkseen hänestä huolta. Ne paitsi kannustavat olemaan vahingoittamatta itseään, myös auttavat huolehtimaan arkiasioista kuten tiskaamisesta ja kävelyllä käymisestä.
”On joku, joka yrittää estää vahingoittamasta itseäni, kun olen pohjalla. On helpompaa, että ulkopuolinen esimerkiksi kieltää haukkumasta itseäni”, Nonna kuvailee.
Hän kertoo puhuneensa tulpista avoimesti hoitokontakteilleen, ja kertoo, että niihin on suhtauduttu lähinnä kiinnostuneesti.
Myös masennusta sairastavalla Juholla on samanlaisia kokemuksia. Hän kertoo saaneensa tulpilta paljon tukea ja apua tunteiden käsittelyyn. Lisäksi hän usein aistii tulevan masennuskauden Desmond-tulpastaan, joka saa masennuksen oireita ennen häntä.
Vaikka tulpat saattavat auttaa mielenterveysongelmien kanssa elämisessä, eivät harrastajat yleensä suosittele luomaan tulpia, mikäli on taipumusta esimerkiksi skitsofreniaan.
Mielenterveysongelmat ovat kuitenkin Nonnan kokemuksen mukaan yleisiä tulpaharrastajien keskuudessa.
”En taida itse tuntea yhtäkään tulpailijaa, jolla ei olisi mielenterveysongelmia”, hän toteaa.
”On joku, joka yrittää estää vahingoittamasta itseäni, kun olen pohjalla. On helpompaa, että ulkopuolinen esimerkiksi kieltää haukkumasta itseäni.”
TULPAILIJOILLA VOI olla myös muita yhdistäviä tekijöitä.
Tietynlaisilla ihmisillä voi olla suurempi taipumus luoda tulpa, arvelee antropologi Ninnu Koskenalho.
Kyse on tulpaharrastajien mielen niin sanotusta absorptiokyvystä.
Psykologiassa absorptiolla tarkoitetaan persoonallisuuden piirrettä, jossa henkilö uppoutuu mielikuvitukseensa ja fantasioihin. Absorptiokykyä voidaan testata Tellegenin absorptioskaalalla. Auke Tellegen on amerikkalainen psykologi, joka on tutkinut erityisesti ihmisten persoonallisuutta. Korkeat pisteet absorptiotestistä saava henkilö saattaa saada esimerkiksi voimakkaita tunnereaktioita kauniissa ympäristössä tai musiikkia kuullessaan. Tellegenin absorptioskaalaa on käytetty esimerkiksi käännynnäiskristittyjen jumalsuhteiden tutkimisessa. Antropologi Tanya Luhrmann selvitti 2010-luvulla, että henkilöt, joiden mukaan Jumala on muuttunut konkreettisesti maailmassa toimivaksi hahmoksi ja jotka kokevat Jumalan vastaavan heidän rukouksiinsa, saivat keskivertoa korkeammat pisteet Tellegenin
absorptioskaalalla.
Koskenalho sanoo, ettei ole ”oikeutettu” vertaamaan tulpia kristittyjen jumalkokemuksiin. Silti hän epäilee, että tulpaharrastajien suhteen kyse voi olla samasta ilmiöstä.
”Voisi olla psykologisia ominaisuuksia, jotka edesauttavat tai blokkaavat kykyä luoda tulpa.”
ERÄS PIIRRE tulpailmiössä on niin kutsuttu ”fronttaaminen” eli possessointi. Possessointi tarkoittaa esimerkiksi asian tai kehon liikuttamista ja hallitsemista oman tahtonsa mukaan. Tulpien kohdalla sama ilmiö puolestaan merkitsee sitä, että tulpa valtaa luojansa eli ”hostin” kehon. Silloin esimerkiksi Nonna tietoisesti syrjäyttää oman mielensä ja antaa tulpan käskyttää kehoaan.
Nonnan mukaan tuolloin omat ajatukset tuntuvat vähän samalta kuin makaisi sängyssä ja olisi pissahätä. Aivot käskevät menemään vessaan, mutta sinne ei mene, vaikka voisi elävästi kuvitella menevänsä.
”En lähetä kropalle käskyjä, vaan annan tulpan lähettää ne. Täytyy olla varovainen, etten itse liikuta kehoa, vaikka liikkuisinkin tulpakehossani”, Nonna kertoo.
Nonna sanoo harjoittavansa possessointia vain harvoin. Hän saattaa esimerkiksi kaupassa käydessään antaa tulpalleen luvan hoitaa ostokset. Toisinaan tulpa voi haluta kokata tai auttaa siivoamisessa.
Esimerkiksi Nonnan tulpa Eben on luojansa mukaan usein huolehtivainen. Se saattaa ostaa ruokaa useaksi päiväksi, kun taas Nonna itse saattaisi ostaa vain yhden valmisaterian. Viimeksi Eben leipoi teeleipiä, vaikkei edes pidä syömisestä.
Arkiaskareissa pitäytymisestä huolimatta possessointi saattaa kuitenkin kuulostaa jopa vaaralliselta. Voisiko tulpa vallata luojansa kehon väkisin?
Nonnan ja Juhon mielestä ei.
Esimerkiksi Juhon, joka puhuu ilmiöstä fronttaamisena, mukaan kyseisessä hetkessä hänellä on ensisijaisesti tulpansa persoonallisuus mielessä. Jos Juhon keho olisi auto, tulpa istuisi kyllä ratissa, mutta Juhon sylissä. Juho on itse kontrollissa tilanteesta ja voi koska tahansa painaa jarrua.
Myös Juho harjoittelee possessointia usein kauppareissulla. Hän voi esimerkiksi antaa Desmondille kauppaan parinkymmenen euron budjetin, jolla se saa ostaa mitä haluaa. Kerran se osti joulubroilerin, josta ei edes pitänyt.
ON VIELÄ kaksi kysymystä.
Entä jos katumus iskee? Pääseekö tulpista mitenkään eroon?
Pääsee, ainakin Nonnan ja Juhon mukaan.
Jos vain haluaa, tulpat voi sulkea pois mielestään. Jos niitä ei huomioi, ne lakkaavat ajan kanssa olemasta.
Molemmat kuitenkin toteavat, etteivät halua sitä tulpilleen. Kaikesta kummastelusta ja kauhistelusta huolimatta kumpikin toivoo tulpien seuraavan heitä loppuelämän ajan.
Haastateltavien nimet muutettu.
Jutun taustalla:
”Eräänä syyskuun 2021 aamuna mieleeni palasi yllättävä muisto. Halusin kerran itse luoda tulpan. Olin tuolloin yläasteikäinen ja selasin entisen tulpafoorumin keskusteluja tuntikausia. Ihastuin ajatukseen mielikuvitusolennosta, joka ymmärtäisi minua täydellisesti.
En kuitenkaan koskaan uskaltanut kokeilla tulpan luomista. Pelkäsin silloin – kuten yhä – että täydellisen yhteisymmärryksen saavuttaminen pääni sisäisen olennon kanssa saisi minut eristäytymään ulkomaailmasta täysin.
Siksi päätin etsiä käsiini jonkun, joka on onnistunut luomaan tulpan. Jutussa esiintyvät Nonnan ja Juhon löysin suomalaisten tulpailijoiden discord-kanavalta. Siellä oli noin 30 jäsentä, joista vain muutama keskusteli aktiivisesti.
Ensimmäisen viestin lähettäminen jännitti, sillä epäilin ettei kukaan suostuisi haastatteluun. Päädyin kuitenkin tapaamaan tulpailijoita Turun ABC-asemalle ja Zoomin ääreen. Tapaamani ihmiset tuntuivat täysin ymmärtävän, kuinka uskomattomilta heidän kertomuksensa kuulostivat. Siitä huolimatta ne olivat äärimmäisen kiehtovia.
Tulpissa on jotain erikoisella tavalla turvallista, ja toisaalta hiukan karmivaa. Minulle se teki niistä vähintään jutun arvoisen aiheen.”
Laura Keski-Oja