MASSAERO, niin syksyllä 2010 kävi. Yle TV2:n lokakuussa järjestämän Homoilta-nimisen keskusteluohjelman seurauksena Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsenistöstä hupeni 40 000 henkilöä kolmen viikon aikana. Syyksi esitettiin kansanedustaja, kristillisdemokraatti Päivi Räsäsen seksuaalivähemmistövastaisia kommentteja.
Piikkejä on ollut sen jälkeenkin, erityisesti 2010-luvulla. Vuonna 2011 moni jätti kirkon Kristillisen nuortenmedian Nuotan Älä alistu! -kampanjan seurauksena. Kampanjan mukaan homo- ja biseksuaalisuudesta parantuu kristinuskon avulla.
Ja muita massaeroja: vuonna 2014 eduskunnassa läpimennyt avioliittolaki, vuonna 2016 silloisen arkkipiispa Kari Mäkisen lausunto kannattaa samaa sukupuolta olevien vihkimistä.
ENEMMISTÖ SUOMALAISISTA kuuluu kirkkoon. Vuoden 2020 lopussa luku oli 67,6 prosenttia eli kaksi kolmesta suomalaisesta.
Määrä on kuitenkin laskeva, ollut vuosikymmeniä. Vielä 1980-luvulla suomalaisista yli 90 prosenttia oli evankelis-luterilaisen kirkon jäseniä.
Muutos heijastaa kirkon asemaa. Vaikka sekularisaatio- eli maallistumisteorian ongelma on, että se keskittyy uskoon ja osallistumiseen – ei uskontoon kokonaisuutena (esimerkiksi implisiittinen uskonnollisuus painottaa sitä, mikä yksilöille tai yhteisöille on merkityksellistä, ja voi näin olla ilmetä maallisissa konteksteissa) – tutkimusten mukaan uskonnollisten instituutioiden merkitys on vähentynyt suomalaisessa yhteiskunnassa ja ihmisten henkilökohtaisessa elämässä.
Tämä näkyy myös sukupolvien välisenä erona. Nuoremmissa ikäluokissa usko on usein yksityinen asia. Kirkko voi edustaa kollektiivisuutta, johon ei pysty sitoutumaan, jos oma henkisyys on erilaista, sanoi Kirkon tutkimuskeskuksen vs. johtaja Veli-Matti Salminen Ylen haastattelussa joulukuussa 2021.
Eroja kuitenkin on. Vuoden ensimmäisessä Jylkkärissä (1/22) on toimittaja Emma Jolkkosen juttu nuorista uskovaisista, jotka osallistuvat aktiivisesti kirkkokuntansa toimintaan. He korostavat jutussa saavansa uskonnosta iloa. Tärkeää on lähimmäisten auttaminen ja Jumalan tahdon toteuttaminen.
KIRKON OMAN jäsenennusteen viiva osoittaa alaspäin. Siinä missä jäseniä oli vuonna 2021 vajaa 3,7 miljoonaa, kirkko arvioi määrän putoavan parissakymmenessä vuodessa 2,8 miljoonaan.
Kehitykseen vaikuttaa selkeimmin kaksi seikkaa, esitti teologian ja uskonnontutkimuksen tohtorikoulutettava Laura Kokkonen artikkelissaan Kirkko brändinä? (2018). Yksi: jäsenenä pysyminen tai eroaminen. Kaksi: uusien jäsenten kastaminen. Haluun kuulua kirkkoon ja kastaa lapsia jäseneksi vaikuttaa se, millainen kuva kirkosta on. Esimerkiksi viime vuosien massaerojen taustalla on ollut ensisijaisesti tilanteet, joissa kirkko on lyhyessä ajassa noussut laajan kritiikin kohteeksi. Kirkon tulevaisuuteen vaikuttaa siis julkisuuskuva, sekä julkinen keskustelu.
Lisäksi keskeistä ovat henkilökohtaiset kokemukset. Ajatukset siitä, millainen kirkko on ja miten se toimii. Keitä kirkkoon kuuluu, mitä kirkkoon kuuluminen tarkoittaa?
Vaikka nykyään yleisimmät kirkosta eroamisen syyt ovat jäsenyyden kokeminen merkityksettömäksi ja vähäinen tai puuttuva usko, myös mielipide-erot vaikuttavat.
Tammikuussa 2021 Helsingin käräjäoikeudessa luettiin syytteet kansanedustaja Päivi Räsäselle kolmesta kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Ne koskivat pamflettia, lausuntoja radio-ohjelmassa sekä sosiaalisen median julkaisuja, jotka käsittelivät kirkon ja Pride-tapahtuman yhteistyötä 2019. Poliisikuulusteluissa Räsänen puolusti oikeudenkäyntiin johtaneita lausumiaan homoseksuaalisuudesta. Hän myös sanoi, että oli miettinyt kirkosta eroamista.
Kirjoittaja on Jylkkärin päätoimittaja.
paatoimittaja@jylkkari.fi