KAHDEN ”opiskelija-aktiivin” eli Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan (JYY) hallituksen varapuheenjohtajan ja hallituksen jäsenen kommenttikirjoitus (4.2.2022) Jyväskylän ylioppilaslehti Jylkkärissä sai minut vetämään melkein iltapäiväkahvit väärään kurkkuun.

Kyseisessä kommentissa todettiin, ettei korkeakoulu- ja aluepolitiikkaa tulisi yhdistää. Todellisuudessa siinä sekoitettiin niin korkeakoulu-, sosiaali- ja aluepolitiikka sujuvasti.

Huoli opiskelijoiden perustoimeentulosta on yhteinen. Esimerkiksi keskustaopiskelijat on esittänyt, että riittävä opintojen aikainen toimeentulo tulisi turvata perustulolla. Keinot turvata riittävä perustoimeentulo ovat kuitenkin sosiaalipoliittisia.

Alueellisen opintolainahyvityksen tavoite ei kuitenkaan ole sosiaalipoliittinen. Hyvityksen kokeileminen tai kokeilematta jättäminen ei ratkaise opiskelijoiden riittävää toimeentuloa. Tavoitteena sen sijaan on edistää feministisen aluepolitiikan toteutumista; käytännössä siis estää ihmisten ja alueiden välistä polarisoitumista sekä samalla esimerkiksi varmistaa lähipalveluiden saatavuuden osaavan ja riittävän työvoiman avulla myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella.

Se on korkeakoulupolitiikkaa. Sivistyksen tulee jakautua tasaisemmin suomalaisessa yhteiskunnassa, minkä edistämiseksi yksi konkreettinen keino olisi alueellinen opintolainahyvitysjärjestelmä.

ON KUMMALLISTA, että kommentin kirjoittajat eivät näe korkeakoulu- ja aluepolitiikan yhdistämisessä ainuttakaan positiivista asiaa. Näiden yhdisteleminen on ollut kuitenkin Suomessa menestysresepti.

Korkeakoulu- ja aluepolitiikan yhdistämisen myötä ovat syntyneet nykyiset ammattikorkeakoulut ja samalla yliopistokenttä on laajentunut myös itään sekä pohjoiseen. Se on puolestaan avannut korkeakoulujen ovia yhä useammalle, vahvistanut alueiden elinvoimaisuutta sekä synnyttänyt osaamista ja uusia työpaikkoja.

En maltakaan olla toteamatta ikävää tosiasiaa: ilman korkeakoulu- ja aluepolitiikan yhdistämistä olisi jopa todennäköistä, ettei Jyväskylän yliopisto kouluttaisi yhtä laaja-alaisesti erilaisia osaajia ja ettei Jyväskylä olisi Suomen paras opiskelijakaupunki. Pahimmassa tapauksessa koko yliopistoa ei enää olisi.

Korkeakoulu- ja aluepolitiikkaa tulee jatkossakin yhdistää. Toivottavaa onkin, ettei kommentissa esitetty kanta ole yhtä ylioppilaskunnan hallituksen kannan kanssa.

 

Arttu Laaksonen

Kirjoittaja on Keskustaopiskelijoiden puheenjohtaja ja ylioppilaskunnan edustajiston jäsen.