VUONNA 2011 Fatim Diarra kertoi kahdesta kilpailevasta motostaan.

Hänet oli valittu Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen sosiaalipolitiikasta ja Kampus Kustannuksesta vastaavaksi jäseneksi. Jyväskylän ylioppilaslehti haastatteli häntä.

Ensimmäinen motto oli hänen virolaisen opiskelijakaverinsa ja järjestöaktiivin Kadri Vanemin ”Some people like following rules more than getting things done”.

Toinen Pohjois-Korean entisen johtajan Kim Il Sungin ”Mitä iloa on elämästä, jos vain syö riisiä, eikä osallistu puolueen kokouksiin eikä puolue-elämään”.

Entä nyt, reilu kymmenen vuotta myöhemmin?

”Olen edelleen sitä mieltä, että molemmat motot ovat hyviä ja todella hauskoja.”

Tällä hetkellä Diarran motto kuitenkin on ”Enemmän saa hunajalla kuin etikalla”. Asioita saa paremmin aikaan, kun on ihmisille ystävällinen ja yrittää keskittyä hyviin asioihin.

”Suomi on pieni maa, jossa kaikki huonolla tuurilla tuntevat tai ovat sukua toisilleen. Jos kohtelee matkan varrella ihmisiä ikävästi, elämä muodostuu aika hankalaksi.”

 

FATIM DIARRA on vihreiden entinen varapuheenjohtaja, ja nykyinen Helsingin kaupunginvaltuutettu ja -valtuuston puheenjohtaja.

Poliitikon ura oli hänelle itsestään selvä jo vuonna 2009, kun hän aloitti yhteiskuntapolitiikan opinnot Jyväskylän yliopistossa.

”Se tai Kelan virkailija.”

Palo politiikkaan syttyi lukioaikana Kanadassa opiskelijavaihdossa. Siihen asti teini-ikäistä Diarraa oli kiinnostanut lähinnä ”pojat ja tupakan polttaminen”. Kanadassa hänen pienituloisten opiskelijatovereidensa ainoat vaihtoehdot tulevaisuudessa olivat heidän itsensä mukaan synnyttäminen tai työskentely paperitehtaalla taikka paikallisessa hypermarketissa.

Diarran mukaan vaihtoehdottomuus elämässä vähentää ihmisten mielenkiintoa ympäröivää maailmaa ja ympäristöä kohtaan. Kanadassa roskattiin, ei kierrätetty ja autot olivat suurikokoisia bensasyöppöjä.

Se oli nuoren Diarran mielestä hirveää.

”En halunnut, että Suomessa ihmiset eivät voi unelmoida, eikä heillä ole elämässä vaihtoehtoja.”

Yliopisto-opintojen alkaessa Diarra oli jo poliittisesti aktiivinen vihreiden nuorisojärjestössä sekä Suomen lukiolaisten liitossa.

Opiskelijapolitiikkaan lähteminen oli itsestäänselvyys. Kolmen Jyväskylässä vietetyn vuoden aikana hän teki enemmän töitä ylioppilaskunnassa kuin keräsi opintopisteitä.

Samaan aikaan hän kohtasi elämässään vaikeita aikoja. Vuonna 2011 hänen isänsä menehtyi ja parisuhde päättyi.

 

”Olin uskomattoman väsynyt ja aika iloton. En nauttinut siitä, mitä opiskelin, tai elämästäni Jyväskylässä.”

 

LOPULTA HÄN palasi Helsinkiin, josta oli Jyväskylään muuttanut.

”Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin jättää leikki kesken ja yrittää löytää itseni.”

Helsingissä Diarra lähinnä käveli metsässä mustan labradorinnoutajansa kanssa ja kuunteli True Blood -vampyyriäänikirjoja, jotka ovat ”käytännössä pehmopornoa”.

”Vähitellen aloin taas nauraa.”

Kevät tuli ja Diarra mietti, että jotain ihmisen olisi varmaan hyvä tehdä. Hän otti vastaan töitä opettajansijaisena Mikkolan koulusta Vantaalta.

”Ajattelin, että olen tässä todella hyvä ja halusin opettajaksi.”

Hän aloitti opinnot Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa tavoitteenaan valmistua historian ja yhteiskuntaopin opettajaksi.

Pikkuhiljaa Diarra alkoi taas kiinnostumaan politiikasta. Samalla hän tuli tulokseen, ettei hänestä tulekaan opettajaa. Vuonna 2016 tie vei edunvalvontatöihin Suomen ylioppilaskuntien liittoon ja vuotta myöhemmin Helsingin kaupunginvaltuustoon.

 

DIARRALLA on toinenkin motto: ”Itselleen ei kannata vittuilla, koska maailma vittuilee sinulle tarpeeksi.” Mitä korkeammalla politiikassa ollaan, sitä todennäköisemmin maailma nimittäin toisinaan vittuilee.

Vuonna 2017 Diarra joutui mediakohun keskelle, kun hän rinnasti henkilökohtaisen Facebook-sivunsa kommentissa maaseudun insestiin ja vaimonhakkaamiseen. Ruutukaappaus viestistä levisi somessa ja mediassa, ja esimerkiksi keskustan kansanedustaja Mikko Kärnä jakoi sitä eteenpäin omissa kanavissaan.

Jälkikäteen Diarra pahoitteli kommenttiaan.

”Se oli huono, sydämetön ja julma vitsi, mikä oli täysin väärin.”

Vuonna 2020 Diarraa kritisoitiin siitä, että hän kaupunginvaltuuston jäsenenä sai polkupyörävalmistaja Helkamalta 3 000 euron arvoisen sähköpyörän vastineeksi siitä, että markkinoi pyörää sosiaalisessa mediassa. Poliisikin teki asiasta esiselvityksen. Sen mukaan Diarra ei kuitenkaan ollut menetellyt asiassa lainvastaisesti. Myöhemmin Diarra maksoi pyörästä Helkamalle ja ”se on tuossa kotipihalla edelleen”.

”Olen tyytyväinen, että olen ottanut turpaani ja mokaillut. Mitä aiemmin oppii ymmärtämään oman valtansa ja esimerkkinsä voiman, sen parempi. Tulen varmasti vielä mokaamaan. Se pitää hyväksyä.”

Joskus politiikka tuntuu silti raskaalta. Kohujen aikana hänelle lähetetty vihapalautteen määrä on ollut massiivista.

”Olen nainen ja musta. Saan tappouhkauksia sellaisinakin viikkoina, kun en tee mitään.”

”Onneksi on hyvä lähipiiri, eikä tarvitse kestää mitään yksin.”

Jotkut asiat jaksavat yhä yllättää. Esimerkiksi jos joku lähettää valokuvan peniksestään. Tätä tapahtuu Diarran mukaan viikoittain.

”Koska olen feministi, jotkut lähettävät peniksen kuvan. Että tässä sinulle, kun olet varmaan puutteessa. Olen ollut kohta kahdeksan vuotta naimisissa, en ole peniksen pulassa.”

”Mietin, että mikä olisi se hetki minulla, että kostaisin jollekin henkilölle lähettämällä tälle kuvan pillustani. Tai ha-haa tissi!”

Vaikka kuvat lähinnä naurattavat Diarraa, hän huomattaa, että kyse on seksuaalisesta ahdistelusta.

”Ne ovat aika surkeita löllyköitä. Jos minulle lähetetään peniksen kuva, näytän sen kavereilleni. Katsokaa, miten tyhmän näköinen muna.”

”Kuvien lähettäminen vähenee aina, kun kerron miten suhtaudun niihin. En usko, että kukaan mies haluaa, että hänen penikselleen nauretaan.”

Peniskuvista ja parista kohusta huolimatta politiikka on palkitsevaa.

”Sillä mitä teen ja sanon, pystyn muuttamaan todellisuutta paremmaksi. Se antaa voimaa.”

Diarran mielestä poliittisia päätöksiä pitää tehdä tutkitun tiedon perusteella, mutta paras tulos syntyy, kun päätöksiä tekee mahdollisimman monipuolinen joukko. Vaikka hän on ylpeä, että nykyisen Suomen hallituksen johdossa on korkeasti koulutettuja nuoria naisia, paras hallitus koostuisi ihmisistä eri ikäryhmistä ja taustoista. Silloin ei tehdä päätöksiä, jotka pahaa tarkoittamatta kohtelevat jotain ihmisryhmää huonosti.

 

 

VUONNA 2020 Diarra päätti jatkaa yhdeksän vuotta aiemmin kesken jääneitä opintojaan Jyväskylän yliopistossa.

”Minua hävetti, että kaikki alaiseni olivat maistereita. Tajusin, että voin tehdä opintoja Helsingistä, koska kaikki on etänä.”

Nykyisin Diarra on kaupunginvaltuuston puheenjohtamisen lisäksi töissä yhteiskunnallisen viestinnän asiantuntijana viestintätoimisto Pohjoisranta BCW:llä, josta jäi opintovapaalle syksyllä 2021.

Viime vuonna valmistunut kandidaatin tutkielma nimeltään Raiskaus kuin kevättulva käsitteli sitä, miten raiskauksia käsitellään mediassa. Diarran mukaan mediassa raiskaukset usein vain tapahtuvat ja jutuista häivytetään aktiivinen tekijä.

Opintovapaa jatkuu vielä vuoden 2022 loppuun. Sitä ennen on tarkoitus saada maisterin paperit.

Vuosi 2011 JYYn hallituksessa kasvatti intoa politiikkaan, samoin kuin hallituskautta edeltänyt edustajistojäsenyys.

Niistä ajoista ainakin yksi asia on toisin. Diarran entisen edustajistoryhmänsä nimi ei ole enää Grönioni, vaan JYYn vihreät opiskelijat.

Mitä mieltä hän on muutoksesta?

”Opiskelijapolitiikan pitää heijastaa ihmisiä, jotka sitä sillä hetkellä tekevät. Alumnien tehtävä on pitää turpansa kiinni.”

”Minun puolestani Vihreät opiskelijat Jyväskylässä voivat kutsua itseään vaikka perunaksi.”

 

 

KUKA

Fatim Diarra
•
35 vuotta
•
asuu Helsingissä
•
yhteiskuntatieteiden kandidaatti
•
vihreiden entinen varapuheenjohtaja, nykyinen Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja ja kaupunginvaltuutettu
•
nauttii ajan viettämisestä ihmisten kanssa
•
ollut partiossa 25 vuotta, mutta menee mieluummin terassille kuin metsään