SE KOHTAUS on painunut mieleeni. Bella seisoo metsäaukiolla rakastuttuaan ensimmäistä kertaa elämässään. Ihmisnuorukaisen sijaan Edward on paljastunut kuitenkin Bellan verta janoavaksi vampyyriksi.
Kohtaus on Stephenie Meyerin Twilight-saagan ensimmäisestä osasta Houkutus (2005). Kun luin teoksen 12-vuotiaana, huokaisin ihastuksesta. Monen muun tavoin ajattelin Bellan ja Edwardin olevan luodut toisilleen.
Ihmistä voimakkaampana ja nopeampana Edward voisi helposti tappaa Bellan, mutta on päättänyt vastata tämän tunteisiin. Bella puolestaan ajattelee Edwardin olevan henkeään arvokkaampi. Heidän uhrautumisensa tosirakkauden eteen tuntui ihannoitavalta.
Toisin ajattelen nyt, yli kymmenen vuotta myöhemmin.
KEVÄÄLLÄ 2021 valmistuneessa kandidaatintutkielmassani tutkin Houkutusta ja sen päähenkilöiden suhdetta.
Keskeinen näkökulma oli henkisenä väkivaltana nähtävä pelottelu sekä tavat, joilla se on teoksessa romantisoitu. Teoreettinen tausta pohjasi sukupuolen- ja väkivaltatutkimuksen tutkimuskohteisiin, joiden suhdetta on usein selitetty tilastoilla. Miehet ajatellaan tyypillisesti väkivallan tekijöiksi ja naiset uhreiksi. Parisuhteissa väkivaltaa taas selitetään pinttyneillä sukupuolirooleilla.
Juuri tämä toistuu Houkutuksessa: Bella ja Edward ilmentävät omaa sukupuoltaan väkivaltatilanteissa. Bella kuvataan alistuvana naisena, jonka rooli on hyväksyä kärsimys. Hänen heiveröisyyttään korostetaan ihmisyydellä ja kömpelyydellä, joiden takia hän tarvitsee suojelijaa. Edward täyttää roolin, käyttäen pelottelua suojelunhalunsa varjolla Bellan kontrollointiin.
Bellan tulee hyväksyä itsenäisyytensä menetys osana rakkautta, samalla kun Edward saa miehen roolissa käyttää väkivaltaa tunteidensa ilmaisuun. Näin väkivalta romantisoidaan ja sukupuolitetaan, jotta se tuntuu oikeutetulta.
Twilight ei ole ainoa laatuaan. Useat suositut, varsinkin nuorille naisille suunnatut kirjasarjat toistavat samaa väkivallan romantisoinnin kaavaa.
Esimerkiksi Twilightin seuraajana pidetty E.L. Jamesin kirjasarja Fifty Shades of Grey (2011–2012) kuvaa rikkaan ja vaikutusvaltaisen Christian Greyn ja nuoren opiskelijan Anastasia Steelen välistä suhdetta.
Kuten Bellan ja Edwardin, myös Christianin ja Anan suhteen roolit nojaavat pitkälti sukupuolistereotypioihin ja ilmenevät väkivallan keinoin. Christianilla on määräysvalta ja kontrolli, sillä hän käyttää Anan tunteita ikään kuin kiristysvälineenään. Ana ei halua menettää Christiania, joten suostuu tämän vaatimuksiin. Sarja antaa asetelmalle jopa seksuaalisia sävyjä romantisoidakseen väkivallan.
Näin väkivalta romantisoidaan ja sukupuolitetaan, jotta se tuntuu oikeutetulta.
TOINEN esimerkki on samoihin aikoihin ilmestynyt Cassandra Claren kirjasarja Varjojen kaupungit (2007–2014). Päähenkilö Clary Fairchild päätyy Bellan tapaan osaksi yliluonnollista maailmaa ja rakastuu sen keskellä elävään Jaceen.
Romanssi perustuu epätasa-arvoiselle valta-asetelmalle, jossa Jace hänelle tutussa ympäristössä on kykenevä manipuloimaan uuteen ympäristöön päätynyttä Clarya. Twilightista ja Fifty Shades of Greystä poiketen Clary kuitenkin osoittaa vahvempaa itsenäisyyttä, mikä antaa hänelle enemmän valtaa omissa ihmissuhteissaan.
Elämme murrosaikaa.
Yhteiskunnallinen keskustelu parisuhdeväkivallasta ja tasa-arvosta on lisääntynyt, eikä kirjallisuus alana ole säästynyt. Muutosta on tapahtunut niin hahmojen ja romanssien kuin väkivaltakysymysten suhteen.
Esimerkiksi vuoden 2021 alussa Netflixissä ilmestyneessä Leigh Bardugon kirjojen pohjalta luodussa tv-sarjassa Shadow and Bone esitetään niin väkivaltaisia naisia kuin parisuhteita, joissa väkivalta selkeästi torjutaan romantiikan keinona. Parisuhteesta lähdetään, jos se ei vastaa hahmon tarpeita.
VIIME VUOSIEN edistyksestä huolimatta väkivallan romantisointi on pysynyt tiukasti yhteiskunnan normistossa etenkin heteronormatiivisissa parisuhteissa. Kirjallisuudessa romantiikka usein nojaa tähän.
Vaikka yliluonnolliset elementit rajoittavat Twilightin kaltaisten tarinoiden asettamista reaalimaailmaan, on kyse silti tavasta vaikuttaa nuoriin. Saaga toimii esimerkkinä parisuhdeväkivallan kokemuksesta.
Bellan hahmoa tarkastelemalla voi näyttää nuorille, miten parisuhdeväkivaltaa toteutetaan ja miten sitä voi tunnistaa. Esille voi tuoda myös sukupuoliroolien muovaamat tavat tuntea ja toimia.
Teemoistaan huolimatta Houkutus siis luo mahdollisuuksia yhteiskunnallisten normien kyseenalaistamiseen sekä niiden purkamiseen ja uudelleen luomiseen.