MONI VASTAAJISTA kuvasi tunnettaan kiusaantuneeksi tai avuttomaksi. Voimattomaksi, hämmentyneeksi, surulliseksi.
Kysymys koski sukupuolistunutta väkivaltaa kouluympäristössä. Vastaajien mielestä siihen puuttuminen oli vaikea ja pelottava tehtävä.
Vuonna 2020 tehtyyn kyselytutkimukseen vastasi 597 henkilöä Suomesta, Espanjasta ja Kroatiasta. Oli opettajia ja opettajaopiskelijoita, koulukuraattoreita, terveydenhoitajia ja psykologeja.
Tutkimuksen tulos oli selvä: niin jo työelämässä olevat kuin ammattiin opiskelevat arvioivat olevansa alivalmistuneita käsittelemään, ennaltaehkäisemään ja torjumaan sukupuolistunutta väkivaltaa koulussa. Suurin osa ei tiennyt, miten toimia havaitessaan ilmiön.
Ei, vaikka sukupuolistunut väkivalta on osa koulun epävirallisia käytäntöjä ja rakenteita.
SUKUPUOLISTUNEEN väkivallan kirjo on laaja. Sillä tarkoitetaan kaikkea vahingoittavaa vallankäyttöä, ahdistelua, häirintää ja syrjintää, joka kytkeytyy sukupuoleen tai seksuaalioikeuksiin.
Se voi ilmetä loukkaavina sanoina, kuten vihapuheena, homotteluna ja huoritteluna.
Fyysisinä tekoina, kuten tönimisenä ja lyömisenä.
Henkisenä väkivaltana, kuten painostamisena ja vähättelynä.
Seksuaalisena ja sosioekonomisena väkivaltana, kuten suostumuksen vastaisina seksuaalisina tekoina, ahdisteluna, taloudellisena painostamisena ja rahankäytön kontrollointina esimerkiksi seurustelusuhteissa.
Myös sukupuolen ja seksuaalisuuden ilmaisua kaventavat, haitalliset stereotypiat ovat osa sukupuolistuneen väkivallan kirjoa. Ne voivat olla seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvien syrjintää ja häpäisemistä, tai yksilön valintoja rajaavien oletusten käyttöä. Sellaisia, kuten pojat ovat poikia ja kunnon tyttö tekee näin.
Ilmiöön lukeutuu myös digitaalinen väkivalta. Se tarkoittaa esimerkiksi intiimien kuvien luvatonta levittämistä ja sukupuolta tai seksuaalisuutta loukkaavana kommentointina sosiaalisessa mediassa.
Kaikkiin ikäryhmiin kuuluvat voivat kohdata sukupuolistunutta väkivaltaa.
On kuitenkin havaittu, että ilmiöstä kärsivät erityisesti lapset ja nuoret niin koulussa kuin arjessa opintojen ulkopuolella.
TERVEYDEN ja hyvinvoinnin laitoksen kouluterveyskyselyn 2021 mukaan joka neljäs yläkouluikäinen oppilas on kokenut seksuaalista ehdottelua ja häirintää viimeisen vuoden aikana. Luku on kasvanut vuodesta 2019 erityisesti tyttöjen, mutta myös poikien osalta.
Väkivallan muodot ovat usein aliraportoituja. Todellinen esiintyvyys on korkeampi.
Vaikka väkivalta voi jättää jälkensä jokaiseen, se on erityisellä tavalla haavoittavaa kohdistuessaan nuoriin, joiden käsitys omasta sukupuolesta ja seksuaalisuudesta on vasta kehittymässä. Teoilla voi olla kauaskantoiset seuraukset. Väkivalta voi horjuttaa luottamusta ihmisiin, vaurioittaa psyykkistä, emotionaalista, sosiaalista ja kognitiivista kehitystä, ja aiheuttaa häpeää. Kokemukset voivat vaikuttaa kielteisesti koulumenestykseen ja tulevaisuudennäkymiin.
Väkivallan kokeminen, toteuttaminen ja todistaminen voivat lisätä väkivaltaa.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että opettajat ja muut kouluissa työskentelevät ammattilaiset ovat avainasemassa lasten ja nuorten kohtaaman väkivallan havaitsemisessa ja varhaisessa puuttumisessa. He kun työskentelevät miltei päivittäin samojen nuorten parissa ja voivat havainnoida heidän käyttäytymistään.
Ammattilaiset voivat myös edistää tiedon kulkua sekä ohjata nuoren tarvittaessa auttaviin palveluihin. Siitä huolimatta on havaittu, että väkivaltaan puuttuminen kouluympäristössä on vähäistä.
Miksi?
SYYNÄ ON vaikeneminen, sanoo Marita Husso.
Toisin sanoen väkivaltaan ei puututa. Suljetaan silmät.
”Se on pitkä perinne, etenkin Suomessa.”
Husso on sosiaalipolitiikan tenure track -professori Tampereen yliopistossa. Hän on myös vastuullinen tutkija Education and Raising Awareness in Schools to Prevent and Encounter Gender-Based Violence -hankkeessa, lyhyesti Erase GBV:ssa.
Hankkeessa on tutkittu sukupuolistunutta väkivaltaa ja eettisesti kestävää toimijuutta kouluissa ja kasvatusalalla Suomessa, Espanjassa ja Kroatiassa.
Kehittämisen kohteena ovat kouluammattilaisten valmiudet väkivallan kohtaamiseen ja tietoisuuden lisääminen erityisesti sukupuolistuneen väkivallan eri muodoista ja niihin puuttumisen mahdollisuuksista.
Yksi hankkeen osista oli juurikin kyselytutkimus alalla toimiville ja opettajaopiskelijoille vuonna 2020. Siihen vastanneet selittivät väkivaltaan puuttumattomuutta osittain kiireellä.
Moni myös näki väkivallan ”yksityisasiana”. Entä jos kiusallisesta asiasta puhuu väärin?
Ennen kaikkea syynä oli kuitenkin tottumattomuus. Aihepiiriä koskeva koulutus on vähäistä tai puuttuu kokonaan ammattiin tai tutkintoon valmistavista opinnoista muun muassa Suomessa.
Toisin on esimerkiksi Ruotsissa. Siellä väkivallan kohtaamista ja siihen puuttumista koskeva koulutus on lakisääteistä.
VÄKIVALTA ON sukupuolistunut. Se tarkoittaa, että sukupuoli määrittää väkivallan tekemistä ja kokemusta. Usein kiinnitetään huomiota tilastoihin. Tekijöistä suurin osa on miehiä, ja uhreista suurin osa naisia.
Miehet joutuvat väkivallan uhreiksi yleisimmin julkisilla paikoilla tai kaveriporukoissa, naisille taas vaarallisin paikka on koti ja väkivallantekijä usein kumppani.
Vaikka tilastot antavat tietoa, ne voivat jättää asioita piiloon. Kun miehet ja pojat tai naiset ja tytöt käsitetään yhtenäiseksi kategoriaksi, väkivallasta piirtyy yksipuolinen kuva.
Esimerkiksi tyttöjen välinen väkivalta näyttää usein vähemmän vaaralliselta. Sitä kuvataan naurettavana läpsimisenä ja kynsimisenä. Tai sitten väkivaltainen tyttö nähdään poikkeuksellisena yksilönä.
Sen sijaan poikien välinen väkivalta muodostaa normin miten kouluväkivalta on totuttu ymmärtämään. Se nähdään rationaalisena, oman aseman puolustamisena.
Väkivalta ei tee pojasta poikkeavaa – päinvastoin. Rajut leikit ja nyrkkitappelut kuuluvat normatiivisena poikana olemiseen. Ryhmäkoheesion takia väkivallasta kieltäytyminen ei aina ole edes mahdollista.
”Tämä näkökulma sivuutetaan monesti julkisessa keskustelussa”, sanoo Erase GBV -hankkeessa yliopistotutkijana työskentelevä Satu Lidman. Poikien keskinäisestä väkivallasta puhutaan usein ”kiusaamisena”.
Vielä yksi suuri ongelma väkivallan tilastotutkimuksessa on: se perustuu suurilta osin binääriseen sukupuolikäsitykseen. Kuitenkin myös kaksijakoisen sukupuolijaottelun ulkopuolella olevat kohtaavat väkivaltaa ja näkymättömäksi tekemistä, joka voi liittyä sukupuoleen. Vähemmistöt ovat muita ryhmiä haavoittuvammassa asemassa.
Siksi Erase GBV -hankkeessa korostetaan, että väkivallan tekijä ja kokivat voivat olla keitä vain.
”Tärkeää on, että aikuiset olisivat selkeitä siitä, että asioista saa ja pitää kertoa turvalliselle aikuiselle.”
MERKITTÄVÄ OSA, Suomessa noin joka neljäs lapsi ja nuori, ei kerro väkivaltakokemuksistaan kenellekään.
Syyt: häpeä ja pelko. Puuttuu sanoja ja tapoja kuvata kokemuksiaan. Nuoret eivät välttämättä tietä, miten heidän tulisi toimia ja kelle kokemuksista voisi kertoa. Voi myös olla, että nuori ei usko tai luota siihen, että hän saa aikuiselta apua.
”Tärkeää on, että aikuiset olisivat selkeitä siitä, että asioista saa ja pitää kertoa turvalliselle aikuiselle”, Lidman sanoo.
Opettajan tai muun ammattilaisen tulisi aktiivisesti edistää asenteiden ja käyttäytymisen muutosta. Esimerkiksi puhuuko väkivallasta vai kiusaamisesta. Ammattilaisen tulisi osata antaa tietoa, ja ohjata tarvittaessa eteenpäin avun saamiseksi, tai konsultoida esihenkilöä, lastensuojelua tai poliisia.
Aikuisen pitäisi myös tunnistaa oma suhteensa väkivaltaan, sekä tutkia omia sukupuolikäsityksiä ja stereotypioita, jotta ne eivät estäisi tehokasta puuttumista.
Ennen kaikkea on tärkeää rohkaista nuoria kertomaan kokemuksista. Avun saaminen ongelmiin riippuu siitä, tunnistetaanko väkivalta ja otetaanko se puheeksi.
LOKAKUUN 4. päivänä 2021 Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sivuilla julkaistiin verkkokoulutus nimeltään Sukupuolistuneen väkivallan kohtaaminen kouluissa.
Erase GBV -hankkeessa tuotettu, tutkimustietoon pohjautuva verkkokoulutus on suunnattu kasvatusalan ammattilaisille ja koulun muulle henkilökunnalle, ja se on tehty yhteistyössä Jyväskylän yliopiston tutkijoiden kanssa. Osiot käsittelevät termejä, lainsäädäntöä, sukupuolistereotypioita ja väkivallan dynamiikkaa, työkaluja tunnistamiseen ja puuttumiseen, ennaltaehkäisytyötä…
Syksyllä 2021 koulutus otettiin käyttöön Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksen väkivaltatutkimuksen johdanto -kurssilla, ja myöhemmin se aiotaan ottaa käyttöön muun muassa kasvatustieteiden opintoissa.
IZABELLA DHIMA on miettinyt, mikä saa ihmisen toimimaan väkivaltaisesti. Hän on ensimmäisen vuoden yhteiskuntatieteiden ja filosofian opiskelija Jyväskylän yliopistossa, ja suorittaa väkivaltatutkimuksen opintokokonaisuutta sivuaineena.
”Kurssi on raskas. En olettanutkaan muuta, mutta ilmiön laajuuden tajuaminen on nostanut pintaan toivottomuutta.”
”[Väkivaltatutkimuksessa] on miljoona eri ulottuvuutta, joita ei ole aikaisemmin tullut ajatelleeksi.”
Dhima kokee saaneensa kurssilta työkaluja sukupuolistuneeseen väkivaltaan puuttumiseen. Vaikka kurssi on kohdistettu koulumaailmaan Dhima kokee sen sopivan kaikille.
”Uskon, että kurssista on hyötyä työelämässä ja jokapäiväisessä elämässä.”
ERASE GBV -hankkeen kyselytutkimukseen vastanneiden mukaan sukupuolistuneeseen väkivaltaan puuttuminen tuntui vaikealta. Monet kokivat olevansa alivalmistuneita kohtaamaan ilmiötä.
Tuloksissa oli kuitenkin myös positiivisia asioita. Moni kertoi olevansa ”erittäin kiinnostunut” osallistumaan ilmiötä käsittelevään koulutukseen. Sukupuolistuneen väkivallan ymmärtäminen ja siihen puuttuminen nähtiin osana ammattitaitoa.
Väkivalta kun ei katoa, jos siihen ei reagoi.