”KULTAA elämäsi.”
Näen luppaa Siilinjärven iskulaase, tuo harjun kylykeen perustettu ittäisen Suomen ruununjalokivi.
Kuin gallialaisten voettamaton kylä se laettaa kampoihin Rooman imperiumin lailla leviävvää vieruskaapunti Kuopiota vastaan, joka immee muita ympäröeviä pikkukuntia suihisa.
Näellä suuruuvven lähteillä on minunnii juuret itäneet, entisen mielisairaalan entiselle perunapellolle rakennetussa talossa.
SUURJ-SIILINJÄRVI ei ole suurj vuan omiesa keskuuvvessa vuan siitä on kuoriutumassa myös merten pelastaja.
Järvien kainalossa kelluvan pitäjän horisontissa kommeilee lannoitejätti Kemiran (nykyisen Yaran) kuonasta kasvanu kipsivuorj, joka on vuan kasvana kasvamistaa.
Nytpä ne moskat voijjaan lyyä rannikon pelloille estämmään vosvorien hulahtamista Itämerreen.
Mä oon tuohon mualimanpelastus operaatijjoon osallistuna sen verran, että paikallisessa pesulassa leipeeni tienatessa laitoin niien kemistien takkeja henkariin.
Itämeri kiittää. Eipä mittää, eipä mittää.
Suomalainen voettaa aina.
Muutama vuosj sitte Siilinjärvestä huasteltiin pitkin mualimaa, kun kuntaan jysähti yheltä istumalta usseempi koorallinen milijonäärejä.
Paekallismarketin porukka Eurojackpotin haarukkaan osui 92 milijoonan jättipotti, joka pistettiin 50 ossaan.
Mä oon kerran koettana hakkee kysseiseen pulijuun kesätöehin, mutta paekan päälle kiikuttamaani hakemusta ee otettu ees vastaan. Lihatiskin myyjä kahto vuan kylymästi, tyhyjään tuijjottavat kalat vanaveessään.
Sen jäläkeen ei se kuappa suana minu euroja vuosj kaasiin.
Nyt mulla on marketista muistona muovipussi, jonka äet mulle pyynnöstäni hak. Siinä lukkee I (sydän) Siilinjärvi.
Suomalainen voettaa aina.
KULTANEN kotoni on menestyksestään huolimatta ottana välillä myös turpaasa.
90-luvulla perinteikkään pesispitäjän historijjaan tulj mustanlivakka kupsaus, kun SiiPen miesten joukkue puotettiin piäsarjasta sopupelin myötäjäisinä.
Olin 2000-luvun vaihteessa lähellä alottaa oman urani räpsän heeluttajana, mutta sinä tienristeyksien kesänä piätinkin männä seikkailuleirille.
Sieltä kottiutuessa olin oekeesti ylyppee siitä, että kolomesta leiripäevästä itkin vuan kahtena.
Eikä se ollu se päevä, ku kolikkopuhelin söe kaekki markat jonkun viärän rouvvan vastatessa puhelimmeen, ku koetin soettaa äetille töehin.
Aim ö sörvaiver.