POHJOISPÄÄDYN sisäänkäynnistä avautuu alkuperäisenä säilytetty porraskäytävä. Seinää koristaa oranssi kuviointi, ja maalattu sormi osoittaa sinne, missä ennen oli etnologian laitos.
Kulttuuritalo Villa Rana on valmis.
”En tiedä huomasitko, mutta tuossa on pyörätuolihissi”, Villa Ranan toiminnanjohtaja Vilja Ruokolainen osoittaa vanhaa portaiden kaidetta.
Sen ympärille tosiaan on rakennettu hissi. Vanhat rakennukset eivät usein loista esteettömyydellään. Tosin täysin esteetön rakennus ei ole vieläkään.
Museoviraston suojelemaan rakennukseen ei hissiä voi rakentaa.
Arkkitehti Yrjö Blomstedtin suunnittelema, alun perin piirustus- ja veistosalirakennus on seissyt paikalla yli 110 vuotta.
Nykyisen nimensä rakennus sai myöhemmin, vuonna 1969.
Nimi juontuu katonrajassa komeilevista sammakkoaiheista. Rana tarkoittaa sammakkosukua. Myös rakennuksen salit on nimetty noihin aikoihin.
VILLA RANA myytiin Keski-Suomen suojeltavat museokiinteistöt Oy:lle vuonna 2016. Silloin joukko keskisuomalaisia kulttuuritoimijoita esitti omistajalle pyynnön: Voisiko rakennuksen vuokrata? Sopimus tehtiin.
Kulttuuritalon oli tarkoitus avata ovensa jo vajaa vuosi kauppojen jälkeen. Näin ei kuitenkaan käynyt.
”Kaavoitus ja museoviraston selvitys hidastivat remontoinnin aloittamista”, Ruokolainen kertoo. Lopulta aloitettu remontti kuitenkin sujui hyvin.
Nyt tiloissa toimivat Keski-Suomen elokuvakeskus, Lastenmusiikkiorkesteri Loiskis, Teatterikone Osk ja Keski-Suomen Tanssin Keskus ja festivaaliyhditys Jyväskylän kesä.
Lisäksi mukana on ravintola Villa Rana.
Kulttuuritilaa remontoidessa seinät säilyivät ennallaan, lukuun ottamatta ravintolaa. Välikatto purettiin. Sen alta paljastui melkein metri lisäkorkeutta.
Ravintolan seinää koristaa uusi kukka-aiheinen tapetti.
PORRASKÄYTÄVÄSTÄ matka jatkuu Paulaharjun saliin. Sitä reunustavat alkuperäiset tummat puurakenteet liitutauluineen. Salin perällä on tauluista isoin. Sen yllä lukee ”Luonto oppia lujempi”. Tämä kertoo Blomstedtin opetusfilosofiasta: Hän ajatteli oppimisen tapahtuvan itse tekemällä. Luonnon tutkimisen kehittävän ihmistä.
Pienempää, alakerran salia käyttävät pääasiassa Loiskis ja Teatterikone. Siellä on kiinteä, 70 hengen katsomo ja kehikko teatteritekniikalle.
Teatterikoneen perustaja Annu Sankilampi on vakuuttunut. Teatterikone on toiminut pienen porukan kesken monenlaisissa tiloissa.
”Parasta on yhteisö. Samassa rakennuksessa yhteistyö on helpompaa”, Sankilampi sanoo.
Esimerkiksi Jyväskylän Kesä -festivaalissa nähtiin Matka muistoihin -yhteisteos.
”Se oli draamallinen kiertokävely, mikä toteutettiin yhdessä Keski-Suomen tanssin keskuksen kanssa”, Sankilampi kertoo.
Yhteistuotantona toteutettiin myös elokuun puolivälissä Loiskis-festivaali. Loiskis-yhtyeen lisäksi järjestäjinä olivat Teatterikone ja elokuvakeskus.
Yläkerran sali on nimetty arkkitehdin mukaan. Sinne on rakennettu kasaan työnnettävä katsomo, johon mahtuu 88 henkeä, ja lisätuoleineen 150. Siellä on myös kehikko teatteritekniikalle, joustolattia ja perällä iso valkokangas.
Pian suuressa salissa tanssivat Keski-Suomen tanssin keskuksen tanssijat ja pyörivät Kino Auroran elokuvat.
Teatterin toiminta alkaa syyskuussa Jouko Aaltosen ohjaamalla dokumenttielokuvalla Tunteiden temppelit (2015). Monivuotinen haave käy vihdoin toteen, ja kulttuuritoiminta Villa Ranassa voi alkaa.