Yliopisto-opintojen lopussa odottaa mörkö. Niin ainakin moni luulee.

Tosiasiassa maisterintutkielma on juuri niin iso mörkö kuin opiskelija siitä itse tekee. Jokaisesta gradusta tulee tekijänsä näköinen, eikä yhtä oikeaa tapaa tehdä tutkielmaa ole. Aiheita, menetelmiä ja toteutustapoja on loputtomasti.

Selvitimme, miten monenlaisia graduja Jyväskylän yliopistossa onkaan tehty. Vastauksena Jylkkärin tietopyyntöön Jyväskylän yliopisto toimitti tietokannan julkaistujen gradujen sivumäärällisistä pituuksista vuosilta 1947–2015 ja arvosanoista vuosilta 1990–2020. Yhteensä aineistossa on lähes 40 000 gradua.

Aineistot oli anonymisoitu siten, ettei niistä voi päätellä, millaisilla graduilla saadaan minkäkinlaisia arvosanoja. Muutenkin aineistoissa oli puutteita, esimerkiksi joissakin taulukoissa sivumäärän kohdalle oli ilmiselvästi lipsahtanut julkaisemisvuosi. Joiltakin vuosilta graduja taas mitä ilmeisimmin puuttuu. Täydellisiä johtopäätöksiä aineiston perusteella ei siis voida tehdä.

 

Aineistosta voi kuitenkin päätellä suuntaa monille seikoille. Esimerkiksi selvää on, että gradujen sivumäärät vaihtelevat tekijöiden, oppiaineiden ja aikakausien välillä runsaasti. Arvosanojen osalta vaikuttaa taas siltä, että tietyillä yliopiston laitoksilla on parempi mahdollisuus saada paras arvosana kuin toisilla.

Jyväskylän yliopistossa on viimeisen kymmenen vuoden aikana valmistunut aineistomme mukaan keskimäärin noin 1 400 gradua vuosittain. Tavanomaisesta poikkeavat esimerkiksi vuodet 2020 ja 2008. Vuonna 2020 valmistui 1 739 gradua, ja syy saattaa olla osittain koronaviruspandemiassa. Vuonna 2008 syntyi enemmän graduja kuin koskaan, 1 891, mutta gradupiikin syy ei ole Jylkkärin tiedossa.

Opintopäällikkö Eija Hatanpää kertoi maaliskuussa yliopiston tiedotteessa, että koronavuosi on hidastanut joidenkin opiskelijoiden opintoja, mutta osalla se taas mahdollisti keskittymisen tutkinnon viimeistelemiseen.

Myös siirtyminen tutkinto-ohjelmapohjaisiin opiskeluoikeuksiin vuoden vaihteessa on kannustanut joitakin valmistumaan.

Jyväskylästä valmistunut gradu on keskimäärin 91 sivun pituinen, mediaanipituus taas on 86 sivua. Yliopistolta saadun aineiston mukaan 40-sivuisten ja sitä lyhyempien pro gradu -töiden tekeminen on suositumpaa (1 679 kpl) kuin yli 200-sivuisten (467 kpl).

Jylkkärin aineiston perusteella Jyväskylän kaikkien aikojen pisin gradu valmistui vuonna 1982. Tutkielmassa on peräti 730 sivua, ja se käsittelee alkoholiongelmaisten perheterapiaa. Ennätysteosta ei suinkaan tehty yksin, vaan tekijäsarakkeeseen on merkattu kolmen henkilön nimet.

Muita pitkiä graduja on laadittu muun muassa valojatkumoiden käytöstä aikaerotteisessa tutkimuksessa (1994, 655 sivua), vapaa-ajan kalastuksesta suomalaisena elämäntapana (1990, 575 sivua) ja Pohjanlahden vesistönnimistä (1968, 566 sivua). Kaikki teokset löytyvät kirjaston kätköistä.

Vaikuttaa siltä, että jättigradut ovat pitäneet pintansa myös tällä vuosituhannella, vaikka määrä onkin vähentynyt merkittävästi 80-luvulta. Ainestomme mukaan vuosina 2000–2015 yli 300-sivuisia graduja on tehty 10 kappaletta. Niistä pisin on vuonna 2003 julkaistu 424-sivuinen gradu, joka käsittelee Kaukasian alueen geopoliittista tilannetta. 2000-luvun toiseksi pisin gradu on vuodelta 2012. Se on 410-sivuinen ja siinä käydään läpi erään suomalaisen miehen jatkosodan aikaista päiväkirjaa.

“Se, että saa gradunsa vertaisarvioituun, kansainväliseen lehteen, on aika hyvä opinnäytetyö siitä, että osaa tehdä tutkimusta. Sehän siinä on se pointti.”

Yksi erikoispitkän gradun tekijä on Tuula Laamanen, johon Jylkkäri otti yhteyttä.

Laamasen kirjoittamisen oppiaineen gradu valmistui Jyväskylän yliopistossa vuonna 2012. Lopulliselle gradulle mittaa kertyi 342 sivua.

“Ensimmäinen versio oli 537 sivua, mutta professori ei suostunut lukemaan sitä niin pitkänä. Sain kaksi viikkoa aikaa lyhentää sitä 200 sivulla”, Laamanen kertoo.

Gradun aiheena oli profetiakirjoittaminen ja tapaushaastateltavana profeetta Veikko Latvala. Tutkimuksessa syvennyttiin profetiakirjoittamiseen kirjoittamisen lajina. Profetiat tarkoittavat jumalallisia ilmoituksia eli Laamanen tutki tekstejä, joissa Jumalan uskotaan sanelleen tekstisisältöä profeettansa välityksellä.

 

Laamanen kertoo, että hän syventyi työhönsä neljän vuoden ajan, ja työpäivät venyivät usein niin pitkiksi, että ne alkoivat aamukahdeksalta ja jatkuivat usein jopa yli puolenyön.

Keskittyminen tutkimukseen oli lähes katkeamatonta. Tekstiä pulppusi valtoimenaan.
“Olin todella innostunut aiheestani. Kirjoittaminen oli täydellistä flowta.”

Valtavan työmäärän vuoksi Laamasta jäi hieman harmittamaan, että suurta työtä piti karsia loppuvaiheessa kahdellasadalla sivulla. Tutkielmastaan Laamanen sai arvosanan 4.
“Lyhentäminen teki sisällöstä osittain sekavamman. En ole lopputulokseen täysin tyytyväinen.”

Laamasen mukaan gradun teossa on tärkeintä, että tekijä innostuu tutkittavasta aiheesta. Innostuminen takaa sen, että tutkielman tekoon on helppo syventyä. Lisäksi Laamasen mukaan pitää olla “nälkää” kaiken tarpeellisen aineiston hankkimiseen.
“Voi taivas, kuinka paljon kirjastoissa vierailinkaan!”

Laamasella aineistonkeruuseen meni yli vuosi, ja sen pohjalta kirjoittamiseen reilut kaksi vuotta. Lähdeluettelolle tuli mittaa 20 sivua.

Jylkkärin aineiston perusteella Jyväskylän kaikkien aikojen pisin gradu valmistui vuonna 1982. Tutkielmassa on peräti 730 sivua, ja se käsittelee alkoholiongelmaisten perheterapiaa.

Jotkut ovat saaneet koko gradunsa mahtumaan 20 sivuun. Vuoteen 2015 ulottuvan aineiston mukaan alle 20-sivuisia graduja on valmistunut yhteensä noin 130, ja niistäkin suurin osa on yli kymmensivuisia. Sen sijaan 21–40-sivuiset gradut ovat jo huomattavasti yleisempiä, sillä niitä on valmistunut runsaat 1 500.

Alle kymmensivuisista graduista suurin osa on valmistunut psykologian laitokselta. Sen lisäksi niitä on tehty myös entisellä kansanterveyden laitoksella sekä englannin oppiaineessa.

Monen gradun lyhyyttä saattaa selittää se, että ne on tehty suoraan projektijulkaisuiksi. Aineistossa ei ole kuitenkaan eritelty julkaisuksi kirjoitettuja graduja muista opinnäytetöistä, joten ilmiön yleisyyttä ei voi arvioida datan pohjalta.

 

Mikael Puurtinen lähestyi omaa vuonna 1996 valmistunutta opinnäytetyötään varsin erilaisella otteella kuin Laamanen. Hän tutki 12 sivun mittaisessa gradussaan kahden eri kasvinsuojeluaineen myrkyllisyyttä maaperäeläimille. Tutkimus tehtiin osatyönä aihetta käsittelevään projektiin.

Vähäistä sivumäärää selittää se, että Puurtinen kirjoitti opinnäytetyön suoraan Archives of Environmental Contamination and Toxicology -julkaisuun. Gradu valmistui ekologian ja ympäristönhoidon oppiaineesta, ja arvosanaksi se sai magna cum laude approbaturin. Google Scholarin mukaan tutkimukseen on viitattu nelisenkymmentä kertaa, ja viittauksia tehdään yhä.

“Gradustani olisi tullut vielä lyhyempi, jos se olisi päätynyt huippulehteen. Tämä ei ole paras julkaisuni, mutta siihen on viitattu yllättävän monta kertaa”, Puurtinen kertoo.

 

Hän uskoo, että suoraan julkaisumuotoon kirjoitettu gradu on auttanut häntä uralla eteenpäin.

Hän on työskennellyt Jyväskylän yliopistossa erilaisissa pätkissä noin 20 vuotta, tehnyt väitöskirjan ja ohjannut itse vajaat kymmenen gradua. Tällä hetkellä hän työskentelee yliopistotutkijana ja koordinoi kestävän kehityksen opetusta.
“Se, että saa gradunsa vertaisarvioituun, kansainväliseen lehteen, on aika hyvä opinnäytetyö siitä, että osaa tehdä tutkimusta. Sehän siinä on se pointti.”

Puurtinen on kannustanut opiskelijoita tekemään gradujaan suoraan julkaisuiksi, mutta viime aikoina kukaan hänen ohjattavistaan ei ole tehnyt niin.
“Tiede ei ole tiedettä, ellei sitä kukaan lue. Ja julkaisut luetaan aika paljon todennäköisemmin kuin pelkät gradut.”

 

Puurtisen opinnäytetyö ei suinkaan ole lyhyin Jyväskylästä valmistunut gradu.

Kaikkien aikojen lyhyin gradu -tittelin jakaa Jylkkärin aineiston perusteella kaksi 7-sivuista opinnäytetyötä. Niistä uudempi on valmistunut vuonna 2008 englannin kielestä ja käsittelee yhdeksäsluokkalaisten verkko-opetusmateriaaleja. Vanhempi puolestaan on valmistunut psykologian laitokselta vuonna 2003, ja sen aiheena on kanien hippokampuksen toiminta klassisen ehdollistumisen aikana.

Kolmannen sijan jakaa kaksi 8-sivuista gradua. Niissä perehdytään sokeiden lasten fyysiseen aktiivisuuteen (1978, kansanterveyden laitos) sekä 8–9-vuotiaiden tiedonkäsittelyyn (1999, psykologian laitos).

 

 

Arvosteluperusteita ja -asteikoita on vuosien varrella hiottu moneen otteeseen Jyväskylän yliopistossa.

Viimeisen 30 vuoden aikana maisterintutkielmia on arvosteltu usealla eri asteikolla: Pitkään tapana oli antaa latinankielinen arvosana asteikolla L–E–M–C–N–B–A, mutta toisinaan gradu arvosteltiin myös joko hyväksytyksi, hyväksi tai erinomaiseksi.

Viime vuosikymmenen vaihteessa Jyväskylässä siirryttiin laajemmin käyttämään arvosanoja 1–5 tai siihen vertautuvaa viisiportaista asteikkoa välttävästä erinomaiseen. Jylkkärin aineiston perusteella hieman alle puolet graduista saa arvosanoista keskimmäisen eli kolmosen tai hyvän.

Viisiportaisiin järjestelmiin siirtyminen on johtanut siihen, että parhaan arvosanan saaminen on huomattavasti aiempaa helpompaa. Alle prosentti graduista sai latinankielisen arvosteluasteikon aikana parhaan arvosanan eli laudaturin. Jylkkärin aineiston perusteella esimerkiksi opettajankoulutuslaitoksella yksikään 1 130:sta latinalaisin kirjaimin arvostellusta gradusta ei saanut laudaturia. Kasvatustieteiden laitoksella yrittäjiä oli puolestaan 1 481, ja vain kaksi sai L:n.

Nykyisin erinomainen suoriutuminen on helpompaa: viitonen tai erinomainen kirjataan arvosanaksi huomattavasti useammin, noin kahdeksalle prosentille graduista.

Eri laitosten välillä arvosanajakaumissa on aina ollut suurta vaihtelua Jyväskylässä. Parhaat graduarvosanat ovat olleet pitkään fysiikan laitoksella niin latinankielisen kuin nykyisenkin asteikon aikana.

Nykyään parhaan arvosanan saa todennäköisimmin fysiikan, matematiikan, tilastotieteen sekä musiikin, taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitoksilta. Niissä yli kuudesosa graduista arvostellaan erinomaiseksi tai viitosen arvoiseksi. Harvinaisinta parhaan arvosanan saaminen on aineistomme mukaan kasvatustieteen ja psykologian laitoksilla – niissä vain joka 23:s gradu onnistuu siinä.

Psykologian laitoksen tilanne on sikäli poikkeuksellinen, että jopa yli 90 prosenttia graduista saa toiseksi parhaan tai keskimmäisen arvosanan.Samalla kun parhaan arvosanan saaminen on laitoksella harvinaista, huonoinkin arvosana annetaan vain noin 2,5 prosentille graduista. Opinnäytetyöt tehdään laitoksella monesti tutkimushankkeisiin.

IT-tiedekunnassa gradut taas saavat keskimäärin matalampia arvosanoja kuin toisaalla. Joka viides IT-gradu saa jommankumman kahdesta huonoimmasta arvosanasta.

 

Kannattaako siis tehdä pitkä vai lyhyt gradu vai siltä väliltä? Suoraa vastausta kysymykseen ei ole. Jokainen valmistuu tavallaan ja esimerkiksi opiskelijoiden elämäntilanteet poikkeavat toisistaan.

342-sivuisen gradun ahkeroineelta Tuula Laamaselta voi kuitenkin kysyä asiaa. Kannattiko jättigradu tehdä?
“Suoraan sanottuna kannatti”, Laamanen sanoo.

Laamanen sai profetiagradustaan irti paljon sellaista henkiseen kehitykseen liittyvää ymmärrystä, joka on muovannut hänen ajatteluaan ja elämäänsä monin tavoin.
“Gradun kirjoittaminen oli todellinen henkisen kasvun polku, jota pitkin huomasin kulkeneeni itsekin”, Laamanen sanoo.

Gradun valmistumisen jälkeen Laamanen sai vielä erään yllättävän hyödyn laajasta tutkimustyöstään. Pitkä profetioiden tutkiminen johti siihen, että Laamanen alkoi vähitellen itsekin saada profetiatietoa.

Pitkään Laamasen aamut ovatkin alkaneet sillä, että hän kirjoittaa profetioina saamiaan tietoja muistiin. Osan tiedoista Jumala käskee julkaisemaan vielä Facebookissa.