Tämä on viimeinen pääkirjoitukseni Jylkkäriin, joten agitoidaan kunnolla sen kunniaksi.

Päätoimittaja-aikanani on vahvistunut se kuva, että opiskelijoiden asema ei juuri kiinnosta ketään muita kuin opiskelijoita, eikä aina oikein opiskelijoitakaan. Tämä on tullut erinomaisen hyvin esille varsinkin tässä kevään aikana.
Suomen opiskelijat olivat mielenterveyskriisissä jo ennen korona-aikojen etähelvettiä ja kulunut vuosi on ajanut loppuun sellaisen määrän ihmisiä, että tätä kriisiä selvitellään vielä hetkinen.

Peräti 60 prosenttia opiskelijoista ilmoitti olevansa joko täysin uupunut tai riskissä uupua. Yli neljäsosa kokee yksinäisyyttä.

Samaan aikaan YTHS ajautui koko kevään jatkuneeseen kriisiin, jossa pelkästään puhelinyhteyden saavuttamisessa kesti useita päiviä ja aikoja sai sitten ehkä joskus jonnekin. Hallituksen vastaus opiskelijoiden tilanteeseen jo legendaariseksi muodostuneessa koronainfossa oli ”koettakaa jaksella”.

Kiitti vitusti, hallitus!

Peräti 60 prosenttia opiskelijoista ilmoitti olevansa joko täysin uupunut tai riskissä uupua.

Asioita, mitä olisi voinut tehdä: Esimerkiksi opiskelijoiden opintopistevaatimuksista olisi voitu hellittää lisää. Maaliskuussa 2020 myönnettiin kahden kuukauden opintopistemäärähelpotus, mutta sekin kesti vain viime lukuvuoden. Minimivaatimus 20 opintopistettä säilyi. Opintolainahyvitykseen sai puolen vuoden helpotuksen. Se ei riitä tilanteessa, jossa osa ei voi edes valmistua siksi, että esimerkiksi pakollisia harjoitteluja ei voi tehdä koronatilanteen takia.

Nekin, jotka jotenkin saavat käytyä läpi prosessin päästäkseen Kelan tukemaan kuntoutuspsykoterapiaan, saattavat joutua hakemaan terapeuttia ikuisesti. Pitkiin asiakassuhteisiin sitoutuneita terapeutteja on aivan liian vähän ja iso osa on jäämässä eläkkeelle. Psykoterapeuttien vähyyttä selittää se, että koulutus maksaa useita kymmeniä tuhansia euroja. Koulutuksen muuttaminen maksuttomaksi olisi tarpeellinen askel eteenpäin.

Lisäksi iso osa opiskelijoista kokee jatkuvasti jäytävää, taloudellista epävarmuutta. Tulorajojen ja opintotuen nosto sekä tukikuukausien määrän palauttaminen ennalleen auttaisi kummasti.

Ennen vanhaan opiskelijat ovat Suomessakin muun muassa polttaneet autoja

Näihin tavoitteisiin on mahdollista päästä, mutta opiskelijaliikkeen olisi tehtävä radikaalimpia tempauksia, jos se haluaa parantaa tilannettaan. Ennen vanhaan opiskelijat ovat Suomessakin muun muassa polttaneet autoja, kannustaneet opiskelijoita näpistämään ruokaa kaupoista ja osoittaneet joukolla mieltään.

Viime vuosina on keskitytty sitten lähinnä laatimaan hutaistuja dokumentteja, joissa asetellaan jaloja tavoitteita kuten ”SYListä tulee Suomen vaikuttavin järjestö” ja sysätään aina seuraavan hallituksen niskaan kehitellä keinoja siihen. On vaalittu yhteiskuntasuhteita ja oltu kiltisti.

Mutta kuten Saksan yhdistänyt liittokansleri von Bismarck totesi: ”Kiltit lapset eivät vaadi mitään. Kiltit lapset eivät saa mitään.”

Jos haluamme painostaa yhteiskuntaa, mennään kaikki valmistumislakkoon. Opiskelijoissa yhteiskuntaa kiinnostaa vain se, saammeko mahdollisimman nopeasti valmistuttua ja siirryttyä työmarkkinoiden orjiksi. Yliopistojen rahoitus on sidottu valmistuvien määrään. Iskekäämme siis sinne, minne yhteiskuntaa sattuu, jos tavoitteita ei muuten saada läpi.

Sic semper tyrannis!