Vuosi lähti käyntiin vauhdikkaasti – koronarokotukset aloitettiin Suomessa, Yhdysvalloissa vallattiin kongressitalo ja talvi yllätti lumimyrskyllä. Tunteita ja mielipiteitä herättävän alun jälkeen keskustelu sosiaalisen median alustoilla kärjistyi jopa maailmanlaajuisesti.
Pandemian jyllätessä erityisesti ääripäät ottivat aktiivisesti osaa keskusteluun, ja sävy muuttui muita keskustelijoita syyttäväksi ja loukkaavaksi.
Suomessa poliittinen keskustelu kärjistyi ilkivallaksi, rasismiksi ja häirinnäksi. Keskustan virtuaalisessa vaalitilaisuudessa esitettiin natsitervehdyksen lisäksi rasistisia solvauksia suomeksi, vihreiden Oulun toimiston julkisivu töhrittiin hakaristein ja uhkauksin, kansanedustaja Juha Sipilän kimppuun käytiin Helsingissä.
Jokaisella on oltava oikeus omiin mielipiteisiin ilman pelotetta tai uhkaa.
Miksi asiasta puhuminen on ajankohtaista? Tänä keväänä järjestetään kuntavaalit, jotka toteutunevat liki täysin sosiaalisessa mediassa.
Poliittisessa kampanjoinnissa jokaisella ehdokkaalla on vastuu pyrkiä ylläpitämään laadukasta keskustelukulttuuria ja hillitsemään vihapuhetta.
Arkisen kanssakäymisen puhe- ja kommentointityyli tulisi soveltaa myös sosiaaliseen mediaan ja hyökkäykset sekä häirinnät tulee tuomita. Opiskelijat voivat omalla toiminnallaan edesauttaa hyvien käytöstapojen leviämistä nettiin poliittisesta taustasta tai katsomuksesta riippumatta.
Vihapuheet, hyökkäykset ja maalittamiset tuottavat pelkoa ja vähentävät mahdollisuutta vuorovaikutteiseen keskusteluun. Sosiaalisen median kommenttipalstat äityvät möyhäämiseksi. Samalla keskusteluun osallistuu yhä pienempi määrä, vaientaen hiljaisemmat, ei niin vahvoilla mielipiteillä varustetut, osallistujat.
Jokaisella on oltava oikeus omiin mielipiteisiin ilman pelotetta tai uhkaa. Kehitys vaatii keskustelua, kuuntelua sekä yhteistyötä poliittisesta vakaumuksesta riippumatta.