Absurdi on sana, joka toistuu zoomereiden, eli 90-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa syntyneistä koostuvan z-sukupolven, huumorista puhuttaessa. Siinä, missä boomer vihaa vaimoaan, x-sukupolven edustaja pomoaan ja millenniaali elämäänsä, zoomer miettii pussailua heroiinineuloja täyteen ahdetun lahon puunrungon luona Kontulan uimahallin takana (xtraorangecake, Instagram).
”En tajua mikä tuossa on se punchline”, on erään kanssamillenniaalin reaktio, kun esittelen hänelle xtraorangecake-tilin sisältöä.
Absurdi huumori ei suinkaan ole uusi keksintö, mutta zoomermeemien rinnalla Kummelin Possu ja Kärpänen näyttää yhtä ennalta-arvaamaattomalta kuin iltapäivälehtien laihdutusartikkelit joulun jälkeen tai Mattun paljaat tissit Temppareiden bileiltana.
Nyt-liite uutisoi lokakuussa vainkeskiluokkajutut -nimisestä Instagram-meemitilistä. Nimensä mukaisesti tili irvailee keskiluokan arkisille tilanteille ja asioille. Sisältö on hupaisaa ja monelle samaistuttavaa, mutta varsin kesyä ja kädenlämpöistä.
”Millenniaali on silleen että oispa mulla varaa omaan asuntoon. Zoomer on silleen hahaa, oltaispa elossa vielä 30 vuoden päästä.”
Toisin on suomalaisen meemiskenen rosoisemmalla puolella. Jylkkäri kuratoi hienostuneella maulla jututettavaksi kolme meemitiliä, joissa on aistittavissa samankaltaista henkeä. Kuvamakroissa vilisevät juoksukaljat ja naapurin Jartsan metasotkut. Välillä ollaan Hirvaskankaan ABC:llä ja lauletaan Katri Helenaa ulkomuistista.
Sekavaa? Erittäin.
”Zoomermeemeissä ei ole mitään järkeä, ne on ihan sekopäisiä juttuja. Millenniaali on silleen että oispa mulla varaa omaan asuntoon. Zoomer on silleen hahaa, oltaispa elossa vielä 30 vuoden päästä”, kuvailee ilmastokriisiin viitaten pehmopoju_destroyer_69 -tilin ylläpitäjä, noin parikymppinen helsinkiläisopiskelija.
Toisin sanoen absurdi huumori on ainakin osittain seurausta kaoottisesta ja epävakaasta tunneilmastosta, jossa z-sukupolvi on varttunut.
Ilmaston lisäksi kapitalismi on kriisissä. Vuoden 2008 maailmanlaajuisen finanssikriisin aikaan millenniaalit olivat nuoria aikuisia. Kriisin seurauksena työelämään siirtyminen vaikeutui eikä korkeakoulutuskaan enää taannut työpaikkaa ja sitä kautta taloudellista turvallisuutta.
Millenniaalien varmuus tulevaisuudesta oli menetetty, mutta zoomereilla sitä ei koskaan ollutkaan.
”Keskustelua leimasi kokemus epävarmuudesta, jonka kanssa täytyy koko ajan elää, eivätkä koulutuspolut välttämättä johda järkevään uraan.”
Tutkijatohtori Eliisa Vainikka Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteellisestä tiedekunnasta on käsitellyt väitöskirjassaan prekarisaatiota ja nimettömiä verkkokeskusteluja.
Prekarisaatio tarkoittaa lyhyesti epätyypillisten työsuhteiden ja huonojen työehtojen yleistymistä. Laajemmassa merkityksessä sillä voidaan tarkoittaa myös yhteiskunnan yleistä epävakaistumista. Guy Standing kuvailee kirjassaan The Precariat – The New Dangerous Class (2014) prekariaattia yhteiskuntaluokaksi, jonka elämää dominoi turvattomuus, epävarmuus, epäily ja nöyryytys.
Vainikka päätyi prekarisaatioaiheeseen havaittuaan, että hänen tutkimissaan aineistoissa käsiteltiin paljon työhön tai koulutukseen liittyviä ongelmia.
”Keskustelua leimasi kokemus epävarmuudesta, jonka kanssa täytyy koko ajan elää, eivätkä koulutuspolut välttämättä johda järkevään uraan.”
Vainikan mukaan meemit voivat olla kansanomaista yhteiskuntakritiikkiä, ja niillä voidaan kritisoida esimerkiksi ”kulttuurin pinnallisuutta ja kiiltokuvamaista esitystapaa, jota näkee sosiaalisessa mediassa paljon.”
Lähestulkoon legendaarisen statuksen suomiskenessä saavuttanut ketamiini_markun_meme_stash ei totisesti silottele sisältöään liikaa. Varsin huumausainepitoisen sisällön lisäksi myös Ketamiini-Markun fiidin estetiikka henkii meemikulttuurille tyypillistä tarkoituksellista rujoutta.
Estottomasti rappionistimeiningin kanssa flirttaileva Ketamiini-Markku on kuitenkin vain rooli. Zoom-haastatteluun saapuu skarppi ja miellyttäväkäytöksinen nuori mies, joka kuitenkin vastailee kysymyksiin riemastuttavan ilkikurisella otteella. ”Markku” kertoo olevansa 24-vuotias ja työskentelevänsä sosiaalialalla.
”Kun on kasvanut lähiössä, siellä on nähnyt ja kuullut aika paljon kaikkea, mikä on inspiroinut tuota rajumpaa sisältöä.”
Markku alkaa tosin olla jo ”vähän kyllästynyt huumejuttuun”.
”Liian monet otti sen vähän liian tosissaan. Oon koettanut vähän uiskennella pois päin sellaisesta sisällöstä. Ei jaksa kun nistit vääntää kommenteissa.”
”Oikeasti ei kiinnosta vittuakaan, onko mun meemit hauskoja. Ketamiini-Markku on mua varten, mun narsismin kehto. Mun tapa pitää hauskaa.”
Roisin sisällön ja monikerroksisen ironian alla on kuitenkin havaittavissa tervehenkinen ja välittävä pohjavire. Markku irvailee meemeissään usein päihteiden käytön glorifioinnille, ja ”huume valistus alligaattori” muistuttaa siitä, että ekstaasin ja mielialalääkkeiden yhdistelmä voi olla hengenvaarallinen. Markku arveleekin tervehenkisen ja pimeän sisällön persoonallisen yhdistelmän olevan yksi suosionsa syy.
”Ehkä se vetää jengiä puoleensa. Tai sitten olen vaan vitun hauska jätkä.”
Yhdistelmä heijastelee ”jossain määrin” Markun omaa persoonallisuutta ja elämää.
”Veikkaan, että siinä saattaa reflektoitua se, että on ehtinyt nähdä kaiken näköistä hullua ja hurjaa kasvaessaan, mutta onnistunut säilyttämään positiivisen asenteen.”
Vaikka seuraajamäärä kasvaa koko ajan, Markku suhtautuu sivuunsa huolettomasti ja haluaa pitää sen omana harrastusprojektinaan. Seuraajilta tulee ”tosi paljon” vaatimuksia sisällön suhteen, ja sen takia Markku postaa toisinaan ”oksettavan surkeaa contenttia”.
”Oikeasti ei kiinnosta vittuakaan, onko mun meemit hauskoja. Ketamiini-Markku on mua varten, mun narsismin kehto. Mun tapa pitää hauskaa.”
Tyypillisestä somevaikuttajuudesta ei siis meemitilien tapauksessa ole kyse, vaikka osalle tileistä seuraajamäärä sen periaatteessa mahdollistaisikin.
Suuri yleisö kuitenkin tuo mukanaan suuren vaikutusvallan. Tämän ymmärtää myös tyostresihuolet, jolla on jutun kirjoittamishetkellä 33,1 tuhatta seuraajaa. (Toim.huom.: tyostresihuolet piilotti tilinsä juuri ennen jutun julkaisua ja ilmoitti pitävänsä loppuvuoden somelomaa.)
”Se on aika iso ahdistuksen aihe välillä. Aluksi halusin vaan postata hauskoja meemejä, mutta koko ajan aloin tajuta paremmin, että sillä on merkitystä, millaista energiaa laittaa pihalle. Siksi pyrin nykyään siihen, että jos jonkinlaista mielipidevaikuttamista teen, niin se olisi hyvien asioiden puolesta”, tyostresihuolet kertoo.
Tyostresihuolet on irvaillut tilillään muun muassa perussuomalaisille, poliisin voimankäytön puolustelijoille ja ilmastodenialisteille, ja tilin profiilikuvan taustalla komeilee intersektionaalinen pride-lippu. Iso osa tilin sisällöstä on peräisin Ylilaudalta, jossa häntä on nimitetty ”vassari betacuck suuhengittäjäksi”.
”Aluksi halusin vaan postata hauskoja meemejä, mutta koko ajan aloin tajuta paremmin, että sillä on merkitystä, millaista energiaa laittaa pihalle.”
Iältään ”zoomereiden ja millenniaalien väliin” sijoittuva tyostresihuolet kertoo pyörineensä kutosluokkalaisesta saakka Ylilaudan kaltaisissa ”internetin syvimmissä syövereissä, joissa huumori on vähän rajumpaa”. Hän kertoo häpeävänsä sitä, että postasi tilin alkuaikoina mustempaa ja loukkaavampaa huumoria.
”Se voi edelleenkin olla mulle henkilökohtaisesti hauskaa, mutta näin isolla alustalla se voi johtaa Poen lain mukaan radikalisoitumiseen”, tyostresihuolet sanoo.
Poen laki on keksijänsä Nathan Poen mukaan nimetty sananparsi, jonka mukaan on vaikeaa tai jopa mahdotonta erottaa onko ilmaistu äärimielipide vilpitön vai parodia, ellei kirjoittajan tarkoitusperistä ole selkeää näyttöä.
Nimensä mukaisesti iso osa tyostresihuolten sisällöstä käsittelee perisuomalaista alkoholinhuuruista ”työ ukko kulttuuria” ironisella otteella. Joka viikko kämäisesti Paintilla piirretty Homer Simpson julistaa tuoppi kädessään Comic Sansilla, että ”MIKÄÄ EI POISTA TYÖ STRESI HUOLIA!!!!!!! ……NIINKU PERIANTA I OLUT!!!!”
Ironista, mutta samaistuttavaa.
Samoilla sanoilla kuvailee oman tilinsä sisältöä myös tinder-kuvankaappauksia ja meemejä julkaiseva pehmopoju_destroyer_69. Englanninkielisestä beam_me_up_softboi -sivusta inspiraationsa saanut tili vinoilee ”pehmopojuille”.
”Pehmopoju on yleensä pilkkanimi, mutta sitä voi käyttää myös hyvässä merkityksessä.”
Lyhyesti pehmopoju on taiteesta ja vaihtoehtokulttuurista kiinnostunut tunteellinen mies. Kun termiä käytetään pilkkanimenä, käyttäytyy pehmopoju ”kuin fuckboy”. Fuckboy taas on naisiin esineellistävästi suhtautuva ja manipulatiivinen mies.
”Pehmopojukin saattaa haluta irtosuhteita, mutta menee tunnetasolle.”
Kiteytettynä yhtä sivun meemiä lainaten:
”Moro täs mietin vaan et voinks mä nuolla sun pilluu ja tehä susta biisin?”
”Koen, että olen onnistunut, kun meemien inspiraationa toiminut ihminen itse jakaa niitä.”
Pehmopoju_destroyer_69 ei ole seuraajamäärältään Ketamiini-Markun ja tyostresihuolien lukemissa, mutta kohderyhmänsä — ”nuorten skeittareiden, taiteilijoiden ja musadiggareiden” — keskuudessa sivu on varsin suosittu.
”Suomessa ei ole hirveästi tälle kohderyhmälle ironisia, mutta samaistuttavia meemejä. Ne on yleensä vaan jotain ihme sekoilua”, hän sanoo ja tekee samalla pesäeroa kaikista sakeimpiin zoomermeemeihin.
Samaistuttavuus syntyy siitä, että pehmopoju_destroyer_69 ammentaa inspiraatiota omasta elämästään ja havainnoi tarkkanäköisesti edustamansa alakulttuurin ilmiöitä. Ensimmäinen seurustelukumppani on inspiroinut monta sivulla julkaistua meemiä. Kyseinen henkilö on jakanut sivun sisältöä tietämättä, kuka sivun takana on.
”Koen, että olen onnistunut, kun meemien inspiraationa toiminut ihminen itse jakaa niitä.”
Pehmopoju_destroyer_69:n meemeistä löytyy myös aimo annos itseironiaa.
”Samaistun itse tosi paljon niihin.”
Meemitilien ylläpitäjien puheissa toistuva ironia ei välttämättä ole täysin ongelmaton ilmiö. Ironia voi olla suojakilpi, jonka taakse pakenemalla välttää asettamasta itseään haavoittuvaan asemaan ja kritiikin kohteeksi. Postmodernismille leimallista ironista eetosta on kritisoitu siitä, että se synnyttää nihilistisen, autenttisuutta vailla olevan ilmapiirin. Vilpitöntä, aitoa kohtaamista ei tapahdu, ja jäljelle jää vain kyyninen, ylimielinen virne ja sisäinen tyhjyys.
Toisaalta ironia voi mahdollistaa terveen itsekriittisyyden sekä yhteiskuntakritiikille tarpeellisen totunnaisuuksien kyseenalaistamisen. Se voi toimia myös tärkeänä varoventtiilinä sorron alla eläville. Niin sanottu post-ironia tarjoaa poispääsyn kyynisestä nihilismistä yhdistämällä vilpittömyyden ironian rakentaviin puoliin.
”Loppujen lopuksi lähestulkoon kaikki, mitä kulutamme ja jokainen rituaali, jonka suoritamme on jossain määrin absurdi ja kummallinen.”
Vapaa kirjoittaja Andrew McWhinney esittää esseessään Post-irony, memes, and media consumption (2019), että post-ironia muuttaa ironian itsetietoisuuden itsereflektioksi.
Post-ironia tunnustaa ilmiön heikkoudet, mutta toisin kuin ironia, se ei takerru niihin, vaan tarkastelee ilmiötä kokonaisuutena ja toisinaan jopa syleilee sitä sen heikkouksista huolimatta. Asioista on lupa nauttia aidosti, vaikka niiden korniuden tiedostaisikin. Tässä mielessä post-ironia on McWhinneyn mukaan kaikista autenttisin nautinnon muoto.
”Loppujen lopuksi lähestulkoon kaikki, mitä kulutamme ja jokainen rituaali, jonka suoritamme on jossain määrin absurdi ja kummallinen”, toteaa McWhinney esseessään.
Ketamiini-Markun, tyostresihuolien ja pehmopoju_destroyer_69:n lukemattomien ironiakerrosten alta paistavassa hyväntahtoisuudessa on havaittavissa vahva post-ironinen tunnelma.
Ylimielisen silmien pyörittelyn sijaan post-ironia heittäytyy itsetietoisesti nauttimaan tämän maailman ja ajan absurdiudesta ja mielettömyydestä. Post-ironisin silmin maailma palaa, mutta ainakin liekit tanssivat kauniisti.
Jutun kuvituksessa käytetyt meemit on ryövätty seuraavilta tileiltä:
- ketamiini_markun_meme_stash
- pehmopoju_destroyer_69
- huumori.h
- cledos_fani_ressu
- darkroastmeemit
- pupujussi12
- xtraorangecake
- hullu_juzzi
- tyostresihuolet
- hirvittava_joni
- vainnonniihjutut