Vajaan vuoden päästä avautuvalle, remontoidulle Jyväskylän yliopiston kirjastolle haetaan selkeästi väen vängällä oodimaista nimeä. Juurikaan muuhun lopputulokseen ei voi tulla, kun katsoo 28 äänestyskohdetta nimikilpailun toisessa vaiheessa.

Helsingin pari vuotta sitten avatusta uudesta pääkirjasto Oodista tuli kenties hieman megalomaaninen mediaspektaakkeli Suomi 100 -juhlavuonna, josta maalailtiin kuvaa lahjana koko Suomelle, olkoonkin että sinne on varsin pitkä matka muualta kuin pääkaupunkiseudulta.

Mediakohun turvin Oodi on, varsin konservatiivisella nimellään, onnistunut pysymään kaikkien puheissa Oodina. On kuitenkin varsin selvää, että yliopiston kirjasto pysyy jatkossakin yleispuheessa ihan vain kirjastona tai jos kaupunginkirjastoon täytyy tehdä ero, yliopiston kirjastona.

 

Monessa nimikilpailussa, esimerkiksi Sodankylän liikuntahallin tai viimeksi Tikkurilan kirkon tapauksessa nimikilpailun voitti selkeästi Sodankylän liikuntahalli ja Tikkurilan kirkko. Paikan nimi yhdistettynä rakennuksen funktioon sopii varsin hyvin suomalaiseen mielenmaisemaan, missä teennäisyyttä on perinteisesti karsastettu.

Jyväskylän yliopiston kirjasto ei ole kuitenkaan toisen vaiheen nimiehdotuksissa vaihtoehtona, vaikka sitä on tiettävästi varsin moni ehdottanut. Rehtorin perustelujen mukaan nimi ei kelpaa, koska uudessa kirjastossa on paljon muutakin kuin kirjasto. Oikeasti tällä varmaan halutaan välttää ”tylsä” nimi, mutta mitään jännääkään vaihtoehtoa ei kilpailussa enää ole.

Ja ei millään pahalla näitä nimiä ehdottaneille, mutta tylsän teennäisiähän nimikilpailun kakkosvaiheeseen kiivenneet nimet ovat. On Majakkaa, Loimua, Tiedostoa, Minervaa. Lisäksi outo Uno, joka on jo valmiiksi Ruusupuiston lounasravintolan nimi.

 

Kuka voi vakavalla naamalla väittää, että sanoisi menevänsä opiskelemaan Tiedostoon tai lainaamaan kurssikirjaa Minervaan? Ei tarvitse montaa lounaspöytäkeskustelua salakuunnella, että tietää jengin menevän jatkossakin kirjastolle tai yliopiston kirjastolle.

Männävuosina esimerkiksi Posti yritti olla jonkin aikaa Itella, mutta kaikki puhuivat edelleen Postista.

Nimikilpailut ovat suurimmaksi osaksi kaikkialla samanlaisia: kisan järjestäjät haluavat kaikkialla maailmassa jonkun turvallisen ja kädenlämpöisesti brändättävän nimen. Äänestäjät ja asiakkaat taas haluaisivat pääsääntöisesti jonkin funktionaalisen nimen. Ja kohdataan nyt se totuus: nimeä, jota kukaan ei käytä, ei voi brändätä tehokkaasti.

 

Harvoja maailmanlaajuiseen brändäykseen yltäneitä rohkeita nimikilpailun voittajanimiä on viime vuosina ollut brittiläiselle tutkimusalukselle äänestetty Boaty McBoatface. Silloinkaan kilpailun järjestäjillä ei ollut pokkaa nimetä itse alusta voittajanimellä, vaan Boatyksi nimettiin yksi sen minisukellusveneistä.

Jos nimikilpailussa oltaisi haluttu olla aidosti rohkeita, brändäyksenhimoisia ja hauskoja, niin Jyväskylän yliopiston kirjaston ainoa oikea nimi olisi ollut Kirjasto McKirjastonaama. Tällä oltaisi mahdollisesti saatu vähän meemipotentiaalia ja pikkuisen kansainvälistäkin huomiota.

Mutta koska tämä ei ole optio, niin saamme kirjastomme nimeksi todennäköisesti jonkun Portin tai Oivalluksen jota kukaan ei käytä. Kirjasto tulee olemaan jatkossakin kaikille kirjasto.