Läheskään kaikki riviopiskelijat tuskin tietävät, miten suuri taloudellinen toimija rakas ylioppilaskuntamme JYY itse asiassa on.

JYYn viiden yhtiön konsernin tase oli viime vuonna 83 miljoona euroa ja tuotot olivat 11 miljoonaa euroa. JYYllä on omistuksessa esimerkiksi yli 1600 asuntoa.

JYYn liiketoiminnan tase on verrattavissa moneen yhteiskunnallisesti isompaan edunvalvontajärjestöön, kuten ammattiliitto Paperiliittoon, jonka 77,5 miljoonan tase on aika lähellä JYYtä. Jätämme taaksemme haisemaan esimerkiksi sairaanhoitajien ammattiliitto Tehyn, jonka tase on noin 53 miljoonaa euroa.

 

Vertailusta ei pidä tehdä kauhean pitkälle meneviä johtopäätöksiä, mutta se alleviivannee JYYn talouden kokoa.

Siihen nähden onkin absurdia, miten pienillä palkkioilla hallituksen täytyy selvitä.

Tämän vuoden budjetissa hallituksen puheenjohtajalle on varattu luottamustehtävästään palkkioihin 12 000 euroa. Hallituksen jäsenille taas on varattu yhteensä 56 700 euroa.

Summat saattavat köyhän opiskelijan korvissa kuulostaa isoilta, mutta yhteensä se tarkoittaa puheenjohtajalle 1000 euroa kuukaudessa ja hallituksen jäsenille 700 euroa.

On pakko nostaa hattua näille raskaan työn raatajille, jotka uhraavat vuoden opinnoistaan nälkäpalkalla meidän kaikkien eteemme.

Työskentelyä sivusta seuranneena tämä ei tunnu mitenkään kohtuulliselta korvaukselta siitä raskaasta työstä, mitä hallitus JYYssä tekee. Vaikka pesti on virallisesti luottamustoimi, tosiasiassa kyse on kokopäivätyöstä usein 40-tuntisella työviikolla ja myös valitettavan usein 12-tuntisilla tai pidemmillä päivillä.

On pakko nostaa hattua näille raskaan työn raatajille, jotka uhraavat vuoden opinnoistaan nälkäpalkalla meidän kaikkien eteemme. Tunnen välillä toimiston nurkassa istuskellessani voimakasta syyllisyyttä omasta, huomattavasti kilpailukykyisemmästä palkastani.

Ihmettelen syvästi sitä, ettei kukaan hallituslainen ole koskaan ainakaan minulle valittanut hysteerisen pientä korvaustaan. Tehtäviin hakeutuukin ilmeisesti masokistisia pyhimyksiä.

On pakko esittää kysymys: onko tässä järkeä?

Eikö olisi kohtuullista, että korvaus olisi edes köyhyysrajalla?

Yllä mainitun esimerkin Paperiliiton puheenjohtaja tienasi palkkaa 120 000 euroa vuodessa. Sellaisista summista on turha JYYssä puhua, eivätkä tehtävät ole suoraan verrattavissa keskenään. Silti kymmenen kertaa isompi palkka taloudellisesti raa’asti samankokoisen organisaation johtamisesta on aika brutaali ero.

Kysymys ei ole kuitenkaan siitä, onko hallituspesti taloudellisesti houkutteleva, sillä näitä hommia tehdään puhtaasta innosta opiskelijoiden asian ajamiseksi. Kyse on siitä, että eikö tästä olisi reilua maksaa edes vähän kohtuullisempi korvaus?

 

Tänä syksynä hallitushakua jouduttiin pidentämään, koska tehtäviin oli ”naftisti hakijoita”, kuten eräs hallituslainen totesi. Kohtuullisempi korvaus saattaisi motivoida enemmän innokkaita.

Onko siinä mitään mieltä, että lähes 2 000 asunnon bisneksen ja kymmenien miljoonien eurojen omaisuutta pyöritetään reilusti köyhyysrajan alapuolelle jäävillä palkkioilla? Eikö olisi kohtuullista, että korvaus olisi edes köyhyysrajalla?

Opiskelijoiden asioissa on tarpeeksi stressaamista. Samalla ei tarvitsisi edunvalvojan joutua stressaamaan toimeentulostaan.