Viime vuoden aikana nuorisoa on taas syyllistetty vähän kaikesta, mikä on ollut tapana jo ainakin antiikin ajoista asti. Nuoriso on aina ollut pilalla, tyhmempiä ja laiskempia kuin edellinen sukupolvi. Nyt uutena murheenkryyninä boomereille on ollut kuitenkin taivastella sitä, että me emme enää lisäänny.

Syytä on haettu feminismistä, kännyköistä ja seksileluista, jotka ovat pilanneet nuorison. Ratkaisuja taas ei ole kauheasti tarjoiltu. Minä tarjoan nyt yhden, joka on suoraan luonnosta: Otetaan käyttöön eläinmaailmasta tuttu kiima-aika. Noin puolen vuoden välein julistetaan yleinen kiima, jolloin tarkoituksena on panna kuin kanit ja Suomen syntyvyys kuntoon.

Koska ihminen on poikkeuksellisen häveliäs eläin, voimme lainata kiima-ajalle vanhoista The Purge -elokuvista konseptin, missä kaikki tapahtuu yöllä ja jokaisella on naamarit. Parisuhderajat unohdetaan yöksi täysin, kaikenlainen rietastelu on sallittua. Koska kaikki brändätään nykyään kuitenkin englanniksi tai finglishiksi, yön nimi voi olla The Fuck Night tai ytimekkäämmin The Fuckening.

Kaikenlainen rietastelu on sallittua

Tämä ratkaisee monia muitakin ongelmia. Kuihtuva kansankirkko saa hommia, kun aina kymmenkunta kuukautta Fuckeningin jälkeen tulee mieletön suma ristiäisiä. Iltapäivälehdet voivat kasvattaa kuivuvaa printtimyyntiä seksivau-otsikoilla kuten ”Kiima yllätti suomalaiset!” Tilpehööri- ja naamiaiskaupat kokevat uuden kukoistuskauden, kun jokainen etsii itselleen sopivaa naamaria.

Ennen kaikkea lastenkasvatus helpottuu. Kun ihmisillä ei ole mitään hajua, kuka on kenenkin lapsen biologinen isä, ihmistaimet on sama kasvattaa sitten yhteisinä.

Tämä juuri olisi kriittisen tärkeää ja on myös aito, rehellinen näkemys syntyvyyden laskuun. En minä, eikä moni muukaan jonka kanssa olen asiasta keskustellut yksinkertaisesti jaksa tai ehdi ottaa niin isoa vastuuta kuin lapsen kasvattaminen kaksin tai yksin kontolleen.

Kun ihmisillä ei ole mitään hajua, kuka on kenenkin lapsen biologinen isä, ihmistaimet on sama kasvattaa sitten yhteisinä.

Ennen sanottiin, että lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä. Se oli myös totta, ihmiset asuivat laajoissa perheissä, joissa kasvatettiin lapsia vähän sikinsokin yhdessä. Sitten tuli viime vuosisadan puoliväli, ja yhtäkkiä normiksi muodostui ydinperhe, jossa oli kaksi heteroa ja 2,5 lasta. Sitä puolustetaan nykyään ”perinteisenä perhemallina”, vaikka kyse on hassusta historian poikkeamasta.

Lapsen kasvattamisesta on muodostunut valtava projekti, jossa oletetaan, että kaksi ihmistä käy töissä ja hoitaa lapset samalla, milloin ei juuri vapaa-aikaa jää. Kasvatus, kuten kaikki muukin, on myös tuotteistettu ja vanhemmat hukkuvat lastenkasvatusoppaisiin ja suosituksiin, mikä moninkertaistaa paineen.

Kaikki tämä olisi helpompaa kestää, jos laajemmat perhemallit palaisivat takaisin. Meillä on yhteisautoja, miksei yhteislapsia? Pidän lapsista ja jakaisin mielelläni kasvatusvastuun vaikka seitsemän ihmisen kanssa systeemissä, missä jokainen ottaisi lapset kontolleen yhdeksi päiväksi viikossa.

Muutkin muodot käyvät, ja niitä kehittyisi, jos perhekuva ei olisi niin kapea. Pelkkä perhelakiuudistuksen maininta, jossa ei sanota enää äiti ja isä aiheutti moraalipaniikin, vaikka emme varsinaisesti tarvitse äitejä ja isiä, vaan koko kylän vanhemmuutta.

Hyvästit siis ydinperheelle, tervetuloa The Fuck Night