Petra Luukkainen on tehnyt teatteria 8-vuotiaasta lähtien. Kun harrastuksen aloittaa nuorena, se kasvattaa ja opettaa itsetuntemusta. Vaikutuksen huomaakin hänen puheestaan, joka on vapaasti kuvailevaa ja samalla tarkkaa sanojen sisällöstä.
”Älä laita ainakaan tuota siihen lehteen, tai ei ole enää kotikylälle menemistä,” hän huomauttaa ensin vastattuaan kysymykseen mistä hänen kotipaikkakuntansa Kitee tunnetaan.
Suhde kotiseutuun on kuitenkin lämmin. Perheellä oli siellä kasvitarha, jossa kasvatettiin kurkkua, kukkia ja taimia. Luukkainen kaipaisi maaseudun vapaata ja toimeliasta elämäntapaa, mutta sen veto on ainakin toistaiseksi vaiennettu.
”Näin jälkeen katsoen hieman naiivisti ajattelin että joskus palaan Kiteelle järjestämään nuorten kulttuuritoimintaa, mutta siellähän asuu enää hyvinvoivia mummoja ja pappoja.”
Maaseudun tarjoamien vaihtoehtojen rajat tulevatkin nopeasti vastaan vapaudenkaipuiselle. Uudet ajatukset matkustavat hitaasti, ja asioihin voi vaikuttaa vain oman painonsa verran.
”Kerrankin menin tuohtuneena kertomaan siitä isälle, kun minua oli joku kutsunut ’äkäiseksi nuoreksi naiseksi’, jolloin isä paljasti itseään nuorena nimitetyn vihaiseksi nuoreksi mieheksi”
Jyväskylää Luukkainen kuvailee sopivan kokoiseksi, leppoisaksi ja ruuhkattomaksi kaupungiksi. Tuoreeltaan kaupunkiin muutettuaan hän kertoo kiertäneensä teatterissa niin solkenaan, että sai ‘teatteriähkyn’.
Nykyään Luukkainen tekee teatteria myös ystäviensä kanssa perustamassaan Puskakollektiivi -teatteriryhmässä. Ryhmässä pyritään vapauttamaan tekemistä totutuista ajattelumalleista siitä millaista teatteri on. Se toimii myös henkireikänä isompien teattereiden ja suurempien työryhmien tuotantojen sivulla.
”Yleensä olen hoitanut lavajännitystä ajattelemalla että pitää muistaa vain eka repliikki ja siitä se lähtee, mutta tässä esityksessä ei sellaisia ollut, se nauratti.”
Petra Luukkainen lyhyesti:
- Ei kuuntele Nightwishia
- Ylioppilas 2010
- Töissä valokuvaamossa
- Kuvaa vapaa-ajalla filmille