Ilokiven elokuvateatterin konehuoneessa surisee, kun tuulettimet ja kiintolevyt hyrräävät. Näin toimii nykyaikainen elokuvanäytös. Hyvissä ajoin ennen näytöksen alkua levittäjä lähettää virtuaalisessa erillisverkossa toistasataa gigabittiä video- ja audiotiedostoa merikaapelia pitkin Jyväskylään. Täällä konehuoneessa se siirtyy palvelimelle, joka säilyttää elokuvia ja trailereita. Jotain tunteja ennen elokuvaesityksen alkamisaikaa levittäjä lähettää sähköpostissa avaimen, joka poistaa elokuvatiedoston suojauksen määräajaksi. Nyt tiedostopaketti on valmis tekemään viimeisen matkansa ‘maailmaneetterin verkossa’ projektorin Ethernet-kaapelia pitkin ja toteuttamaan tarkoituksensa valkokankaalla.

”Onhan tämä ainakin ympäristöystävällisempää kuin raijata kiintolevyjä matkahuollossa”, toteaa elokuvatyöntekijä Teemu Kauppi, ja sammuttaa palvelimen. Hurina konehuoneessa hiljenee.

 

Palvelin lähtee mukaan, kun Kauppi pakkaa kiertueteatteri Kino Metson esitystarpeiston ovella odottavaan Ford Transitiin. Auto on samanlainen kuin se, jolla Kauppi aikanaan kulki ’väliaikaisesti’ joitain vuosia rakennustöissä Jyväskylään muutettuaan.

Elokuvatyöntekijän työ on nykyään paljon muutakin kuin vanhahtavat ammattinimikkeet koneenkäyttäjä tai masinisti antavat olettaa. Ilokiven remontin jälkeen 2017 Kauppi oli osaltaan palauttamassa KAVIn arkistofilmien sarjaa Jyväskylään. Toiminta kulttuurialalla on enemmän yhteistyötä kuin kilpailua. Yhdessä saatiin myös Ilokivessä säilytettyä Jyväskylän ainoa 35 mm formaatin filmiprojektori.

 

”En ole filmihullu tai cinefiili, olen kaitafilmihullu”

 

Filmin kuolemasta kuulee puhuttavan säännöllisesti, mutta vaihtoehtoelokuvalla yleensä menee suhteellisen hyvin. Festivaalit kasvavat ja mykkäelokuvat myyvät täysiä saleja. Helsingissä on nähty jopa jonkinlaista korttelikinojen paluuta. Kauppi on elävän elokuvakulttuurin tulevaisuuden suhteen hartaan toiveikas.

”Filmiltä esitettävässä näytöksessä on omanlaisensa tunnelma. Projektorin raksutus ja filmin värimaailma herättävät elokuvan henkiin. Jos filmillä näkyy joskus roska tai virhe, se ei myrkytä elokuvaa siinä missä digitallenteelle ominainen virheettömyyden pyrkimys nimenomaan siirtää katseen virheisiin.”

 

Kaupin oma intohimo on 16 mm kaitafilmit, joita on käytetty paljon TV- ja dokumenttituotannoissa. Hänen parhaisiin työpäiviinsä kuuluu kädessä kulkevan Elmo 16-CL kaitafilmiprojektorin kantaminen, mielellään vielä kesäiseen ulkonäytökseen. Yksi tällainen tapahtuma on Jyväskylän Kesä -festivaaliin kuuluva yöleffapiknik Villa Ranan pihalla. Suunnitteilla on myös ainoastaan kaitafilmille omistettu festivaali.

”Kun kesällä näytös alkaa juuri ennen keskiyötä, se pimeä kestää juuri sopivasti leffan verran. Siinä on jotain maagista.”

 

Teemu Kauppi lyhyesti:

  • Syntynyt 1974 Suomen elokuvahistorian kuivimpana teatteriesitysvuotena: vain kolme kotimaista teatteriensi-iltaa
  • Isä oli levyseppähitsaaja Rauman telakalla
  • Rakennusinsinööri Pori 1995
  • Aloitti tietotekniikan diplomi-insinööriopinnot 1998
  • Kulttuurialalle 2004
  • Elokuvakeskukselle 2013
  • Elokuva jonka ottaisi autiolle saarelle: Jean Eustachen Äiti ja Huora (1973)